Arjen ilmastoteot

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii asennemuutosta. Isossa kuvassa muutos kuitenkin tapahtuu melko hitaasti, mutta sitä ennen jokainen meistä voi sorvata omaa hiilijalanjälkeään maltillisempaan suuntaan ja muuttaa elämäntyyliään. Mahatma Gandhia lainatakseni ”Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Ja vaikka tuntuisi siltä, että pioneerina toimiminen ei ole sinun juttusi, nämä arkiset (ilmasto)teot ovat järkitekoja muutenkin.

Ruokahävikki

Suomalaiset heittävät vuosittain ruokaa roskiin keskimäärin 20-25 kiloa. Siis aivan järjettömän määrän! Suomen vuotuinen ruokahävikki vastaa sadantuhannen henkilöauton päästöjä. Ruokahävikki ei siis ole mikään pikku juttu. Myös meidän taloudessamme ruuan haaskaaminen alkoi jossain kohtaa ärsyttämään, siksi teimme miehen kanssa tälle vuodelle yhden uudenvuodenlupauksen, joka oli ruokahävikin vähentäminen. Joka kerta, kun ruokaa joutui syystä tai toisesta roskiin, arvioimme kalenterin kulmaan, mikä poisheitetyn ruuan arvo oli. Kuun lopussa ynnäsimme, paljonko tuli heitettyä ruokaa eli rahaa roskikseen. Tapa on oikeasti aika motivoiva, sillä mikä on oikeasti tyhmempää, kuin ensin maksaa ruuasta ja lopulta heittää osa siitä pois? Kun poisheitetyn ruuan arvon näkee euroissa, tuntuu entistä pahemmalta. Se konkretisoi asian tehokkaasti.

Nykyisin pyrimme taistelemaan ruokahävikkiä vastaan suunnittelemalla koko viikon ruuat hyvissä ajoin valmiiksi. Ruokalistan suunnittelun pohjana käytetään raaka-aineita, joita kaapeissa on valmiina. Teemme isot ostokset kerran viikossa, usein sunnuntaiaamuna (silloin kaupassa on ihanan rauhallista). Kerran viikossa kaupassa käyminen säästää myös todella paljon aikaa ja hermoja. Meidän arkemme pelastus, suosittelen lämpimästi! Ostamme myös aika usein sellaisia alennettuja tuotteita, joita voi pakastaa. Ne toimivat sitten taas seuraavan ruokalistan suunnittelupohjana. Yleensä kerran viikossa meillä on ”roiskeet ja ruiskeet” -päivä, eli jääkaapin jämäruuista kootaan jokaiselle annos. Nyt mammiksella ollessani taidan saada kyseenalaisen kunnian nauttia kaikki jämäruuat. 😉

Enemmän kasviksia

Muistan varsin elävästi hetken noin kymmenen vuoden takaa, kun silloinen työkaverini yritti pitkään houkutella minua mukaan kasvisravintolaan lounaalle. Totesin silloin naureskellen, että kasvisruoka ei oikein ole minun juttuni, sillä lähes kaikki aikaisemmat kasvisruokakokemukseni olivat olleet kammottavia vetisiä kokemuksia. No ennen pitkään rohkaistun ja lähdin kasviravintolaan lounaalle. Kokemus oli mahtava, sillä ruoka oli aivan mielettömän hyvää! Siitä hetkestä eteenpäin olen ollut avoimin mielin kasvisruualle ja varsinkin töissä, jossa päivittäin istun valmiiseen pöytään, nautin usein kasvisruokaa. Nyt viimeisen vuoden aikana olemme ottaneet kasvisruokapäivän myös kotiruokalistalle. Eli pyrimme syömään vähintään yhden lämpimän vegeaterian viikossa. Tämä on ollut itselle melkoinen haaste, sillä en ole aikaisemmin juuri kokannut itse kasvisruokia. Toistaiseksi omat lempparivegeruuat ovat kallistuneet linssien ja kikherneiden puolelle. Olen myös kovin iloinen, että vegeruoka maistuu miehelleni, joka on melko vannoutunut lihansyöjä hänkin. Ainoa, joka ei suhtaudu kovin avoimin mielin kasvisruokaan on nelivuotiaamme. Hän tosi karsastaa melkein kaikkea ruokaa, joten ehkä vika ei ole vain kasviksissa. 😉

Ehkä yksi käänteentekevimmistä sekoista kasvisruokamyönteisyyteen on ollut lisääntynyt tietoisuus kasvisten proteiinipitoisuudesta ja suotuisista vaikutuksista treenituloksiin. Seuraavaksi pyrimme pääsemään yhä enemmän irti maitotuotteista, joka on rahkan ja juuston suurkuluttajille aikamoinen haaste, mutta pitäähän sitä elämässä haasteita olla!

Käytettynä ostaminen

Kirpparit ovat olleet viime vuodet ihanasti nosteessa ja nykyisin fyysisten kirppareiden ohessa kauppaa voi tehdä somessa ja erilaisilla alustoilla. Suosin käytettynä ostamista etenkin lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kanssa. Lasten tavaroissa käyttöikä on niin lyhyt, että tuntuisi järjettömältä ostaa kaikki uutena, varsinkin kun käytettynä tarjonta on varsin hyvää! Kun hetken aikaa jaksaa kyttäillä kirppareita, yleensä löytää haluamansa. Hintojen kanssa saa tietysti olla tarkkana, sillä jollain myyjillä voiton tavoittelu menee kierrättämisen edelle. Itse laitan tarpeettomat tavarat edullisesti kiertoon ja annan ilmaiseksi niitä tarvitseville. Tärkeintä on saada hyvät tavarat jatkamaan elämäänsä.

Viime aikoina olemme miehen kanssa hieman hurahtaneet vanhojen huonekalujen kunnostamiseen ja muihinkin diy-juttuihin. Yleensä kuvio menee niin, että allekirjoittanut saa vision, ja mies sitten toteuttaa sen. 😀 Etsimme viime keväänä uutta ruokapöytää ja tuoleja, mutta mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa. Sitten sain päähänpinttymän Artekin 69 tuoleista, joita aloimme metsästämään Torista. Viimein löysimme kuusi kunnostettavaa tuolia kohtuulliseen hintaan. Kevään ja kesän mittaan mies hioi ja lakkasi kaikki tuolit uudenveroisiksi. Istuinosat verhoilimme verhoomossa. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen! Ihan kädenkäänteessä uusia tuoleja ei siis käyttökuntoon saatu, mutta lopputulos on tärkein! Vanha ruokaryhmä lähti siskolle kiertoon. Viikonloppuna mies hioi kirpparilta löytämäni Stokken Tripp trapp -tuolin ja lakkauksen jälkeen meillä on uutta vastaava tuoli myös kuopukselle.

Kierrätys

Tämä on varmasti monelle ihan itsestäänselvyys. Mikäs sen fiksumpaa, kuin kierrättää kaikki sellainen materiaali, minkä voi uusiokäyttää? Luonnonvarat hupenevat koko ajan, joten materiaalien uusiokäytölle on todellista tarvetta. Suomessa ollaan onneksi kierrättämisen kanssa jo aika pitkällä ja viimeisimpinä muovin kierrätys on yleistynyt vinhaa vauhtia, vaikka se ei vielä ihan aukotonta olekaan. Meidän taloudessamme kierrätetään käytännössä kaikki, minkä kierrättää voi. Hieman hävettää myöntää, että vasta aivan viime aikoina otimme biojäteastian käyttöömme. Jos muutama vuosi sitten hämmästelin, kuinka paljon muovijätettä kertyy, on uusin ihmetykseni kohdistunut biojätteen määrään. Meillä syödään paljon hedelmiä ja kasviksia, niistä toden totta kertyy jätettä paljon! Sekajätteen määrä alkaa olla todella vähäistä, joka tietysti lämmittää mieltä. On myös mahtava huomata, kuinka hyvin perheemme nelivuotias osaa jo kierrättää ja kuinka nopeasti tulee palautetta, jos hän huomaa väärän roskan väärässä astiassa. 😉

Korjaaminen

”Äiti on hyvä parsimaan” on nelivuotiaan suusta kuultua. Ja kyllähän sitä hyväksi parsijaksi kehittyy, kun miltei viikoittain saan kaivaa neulan ja langan naftaliinista ja korjata mitä milloinkin. Aika usein ompelen nappeja, paikkaan pieniä reikiä tai vaihdan kuminauhoja. Jos omat taidot eivät riitä (esim. vetoketjujen korjaus) pyydä omaa äitiäni apuun tai vien vaatteen ompelijalle. Kenkiä olen viime aikoina käyttänyt ahkerasti suutarilla. Meidän paikallinen suutari on yliveto ja yllättää joka kerta positiivisesti huolellisella jäljellään. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että kaikkea ei voi eikä kannata korjata. Kun tekonahkaiset kengät hajoavat, se on niiden lorun loppu. Tai jos parin kympin takista hajoaa vetskari, tulee vaihtaminen kalliimmaksi, kuin takin hankintahinta on ollut.

Pikamuodista luopuminen

Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla seuraavaan aiheeseen, eli pikamuodista luopumiseen. Vaateteollisuus on yksi eniten saastuttavista teollisuudenaloista ja jopa kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä, joka todella paljon! Eikä tässä vielä kaikki, myös keskimääräinen vaatteen käyttöikä on naurettavan pieni. Joko vaatteen materiaali ei yksinkertaisesta kestä hyvänä kuin muutaman pesun tai vaate menee pois muodista, jolloin sitä ei enää käytetä.

Olen itse tehnyt päätöksen, etten enää osta mitään halpaketjujen vaatteita, sillä lähes poikkeuksetta ne eivät kestä. (Pikamuotia varjostaa toki myös moni muu kyseenalainen seikka). Vaatteen hinta ei tietenkään ole laadun mittari. Siksi pyrin itse kiinnittämään huomioita vaatteen materiaaliin, suosin luonnonkuituja ja polyesterit ja akryylit jätän suosiolla kauppaan. Vaikka mikään vaatemateriaali ei ole puhdas pulmunen, muovipohjaiset vaatekuidut vapauttavat ympäristöön pesun mukana viheliästä mikromuovia, joka on kasvava ongelma. Kengissä suosin nahkaa. Minulla on muutamia luottomerkkejä, joiden vaatteiden ja kenkien tiedän kestävän hyvänä pitkään ja niitä mielelläni suosin. Koska laatu maksaa, on jokaista hankintaa harkittava pitkään ja kun viimein päättää panostaa, tietää että uudesta vaatteesta tai kenkäparista tulee pitkäaikainen luottokumppani. Sellaista haluaa myös huoltaa ja sellaisen korjaamiseen kannattaa panostaa.

Sain viikonloppuna äidiltäni nahkahanskat suoraan 60-luvulta. Ihanasti kesyyntyneet ja pehmeät laatuhanskat!

Roskien kerääminen

Sinänsä roskien kerääminen ei meitä ilmastonmuutokselta pelasta, mutta se kaunistaa elinympäristöämme, vähentää mikromuovien määrää maaperässä ja varmistaa, ettei roskat päädy eläinten ruuaksi tai muuten kohtaloksi. Näin harmaana vuodenaikana, kun lunta ei vielä ole, maisema kaikkine roskineen näyttää monesti todella masentavalta. Yleensä poimin työmatkan varrelta vähintään yhden roskan roskikseen, mutta nyt mahan kanssa roskien noukkiminen on jäänyt vähälle. Kumartelu on ehdottomasti hankalin liike tässä tilassa. Ollessani edellisen kerran mammalomalla, minulla oli aina vaunujen alla muovipussi, johon keräilin lenkkini varrelta roskia. Myös pantillisia pulloja löytyi yllättävän paljon! Toivon, että voin toteuttaa samaa lenkkeilyä ja ympäristön siistimistä myös tulevan babyn kanssa.

Huh, tästä postauksesta tuli ihan tautisen pitkä ja kaikkea en saanut edes sanottua. Taidan tehdä aiheesta jatkopostauksen, jossa tuon esiin, millaisia muutoksia olen ajatellut arjessani seuraavaksi tehdä.

Kommentit (3)
  1. Hyviä vinkkejä ja juuri niitä, joita jokaisen olisi hyvä miettiä. Mutta yksi kohta pisti silmään:

    ”Tai jos parin kympin takista hajoaa vetskari, tulee vaihtaminen kalliimmaksi, kuin takin hankintahinta on ollut.”

    Olemassa oleva on aina parempi kuin uusi. Sen takia on aina parempi korjata olemassa oleva vaate ja maksaa siitä, vaikka se sinällään ylittäisi vaatteen arvon. Toisaalta jos tarkoituksena on välttää pikamuotia, tulee esimerkiksi vetoketjun vaihtaminen huomattavasti halvemmaksi.

    Nimittäin se, mitä ennen kaikkea tarvitaan ihan jokaiselta, on kulutuksen vähentäminen. Jos et oikeasti tarvitse tai voit korjata vanhaa, älä_osta_mitään_uutta.

    1. Totta, olet oikeassa kommenttisi kanssa! Paras ratkaisu on toki vaihtaa vetskari myös tuohon parin kympin takkiin ja olla ostamatta uutta vaatetta tilalle. Ja näin vähentää kulutusta. Koitin ajaa enemmän sitä takaa, että panostamalla laadukkaasen vaatteeseen alunalkaenkin,haluaa sen korjaamiseen myös panostaa, mieluummin, kuin ostaa kokonaan uutta. Mutta jäi ehkä ajatus hieman puolitiehen. 😅 Olen itse joutunut muutamien kenkien ja yhden takin kohdalla suutarin/ompelijan käännyttämäksi saatesanoin ”ei noita kannata korjata, ei tuu kestämään kuitenkaan”. Silloin sitä tuntee piston sydämessään, kun tajuaa tehneensä alunperinkin väärän valinnan. Noh, virheistä oppiia!

      1. Tunnen tuskasi! Mutta luopuminen kuuluu elämään ja ammattilainen varmasti osaa arvioida, milloin on parempi luovuttaa. 😊

        Ompelutaitoinen ja idearikas ihminen voi vielä keksiä, miten materiaalin saisi jatkokäyttöön. Pinterestissä on hauskoja videoita, miten aikuisten vaatteista on tehty vauvan tai koiran vaatteita. Omat taidot ei kyllä tuollaiseen riittäisi. 😅

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *