Ei mennyt kuin Strömsössä: lapsen nimen rekisteröinti

Lapsen nimen rekisteröinnin luulisi olevan helppo juttu. Voisi myös luulla, että nimen rekisteröinti kävisi tässä maailmanajassa kätevästi netissä. Vaan ei. Todellisuudessa homma menee niin, että lapsen huoltajille lähetetään esitäytetty lomake postitse, johon vanhemmat sitten täyttävät vaaditut tiedot ja pistävät kirjeen postiin. Kaikki tämä pitää tehdä kolmen kuukauden sisällä lapsen syntymästä. Kuulostaa helpolta. Vaan mitäs sitten, kun nimellä olisi kiire?

Kun lomakkeita ei kuulu

Meillä oli kuopuksen kanssa tilanne, jossa olisimme tarvinneet hänelle virallisen nimen ja hetun mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Olisimme tarvinneet hänelle passin, jotta olisimme päässeet kummilapsen ristiäisiin. Kuopus syntyi juuri ennen joulua ja aloimme heti hänen synnyttyään selvittämään, miten nimen rekisteröintiä voisi nopeuttaa. Soittelimme niin maistraattiin, Väestörekisterikeskukseen että seurakuntaamme ja tiedustelimme, miten saamme lapsellemme mahdollisimman nopeasti nimen. Sekä maistraatissa, että Väestörekisterikeskuksessa oltiin autuaan tietämättömiä, kenen viranomaisen kautta nimiasia oikeasti etenee (voin kertoa, että tiedot ilmoitetaan väestötietojärjestelmään, mutta paperit tulevat maistraatin nimissä). Seurakunnasta osasivat viimein sanoa, että paperit tulevat postitse, eikä meidän tarvitse tehdä mitään. Sanoivat vielä, että yleensä kaipaamamme lomakkeet tulevat varsin nopeasti.

Meni uusivuosi, meni loppiainen, mutta mitään lomakkeita ei kuulunut. Tässä kohtaa jouduimme jo toteamaan, että emme pääse lähtemään ristiäisiin, sillä vaikka paperit ehtisivät, passin hakemisen kanssa tulisi takuulla kiire. Ja viimehetken lennot, ne vasta kalliita ovat. Tammikuun puoliväliin mennessä kirjettä ei edelleenkään ollut kuulunut ja aloimme jo toden teolla ihmettelemään, missä nuo kauan kaivatut lomakkeet viipyivät. Tässä kohtaa suurin paniikki oli kuitenkin pois, kun reissu oli jouduttu laittamaan jäihin. Ajattelimme, että eiköhän nimiasia kuopuksen ristiäisiin mennessä jotenkin ratkea.

Vaikkemme kummilapsen ristiäisiin päässeetkään, tarvitsi miehen jokatapauksessa hankkia virkatodistus seurakunnaltamme, joka toimitettiin kummilapsen kotimaan seurakuntaan. Miehen hakiessa virkatodistusta seurakunnasta, kertoi infon asiakaspalvelija, että sukunimellämme on kaksi kirjettä odottamassa. Mies oli hieman ihmeissään, sillä hän odotti vain tätä yhtä kirjettä. Pian selvisi, että tämä toinen kirje oli osoitettu minulle. Mies tarjoutui toimittamaan kirjeen minulle, vaimolleen, mutta sehän ei sopinut. Miehelle kerrottiin, että kirjeen saa hakea minä henkilökohtaisesti, henkilöllisyystodistusta vastaan. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin lähteä erilliselle kirjeenhakureissulle kolme päivää myöhemmin.

Mysteerikuoren sisältö

Noudettuani seurakunnasta minulle osoitetut mysteerikuoren, olin tietysti jo hyvin kiinnostunut kuoren sisällöstä. Avasi kuoren ja tadaa, siellä oli ne kauan kaivatut lapsen nimen rekisteröintilomakkeet! Ihmettelenpä vain, miten olisin koskaan osannut hakea kirjeen kirkkoherranvirastosta ilman miehen virkatodistuskeikkaa. Ihmetystä myös herättää, miksi kirje oli nimissä, onhan kuopus meidän yhteinen, avioliitossa syntynyt lapsi. Noh, pääasia on, että lomakkeet löytyivät, mutta melkosta säätöä kaikenkaikkiaan..

Lapselle nimi, helppoa ja yksinkertaista. Vai ei sittenkään?

Kolme eri hetua

Jos nimiasiassa ei ollut tarpeeksi mutkia matkassa, on kuopuksen hetun loppuosa aiheuttanut myös päänvaivaa. Synnytyssairaalassa vastasyntynyt saa väliaikaisen hetun. Virallinen hetu pitäisi tulla niiden surullisen kuuluisien maistraatin lomakkeiden mukana. Ja näin kävikin. Satuin myös jälkikäteen huomaamaan, että samainen hetu oli löytänyt tiensä kuopuksen neuvolakorttiin, jo ennen kuin olimme saaneet nuo maistraatin paperit itsellemme. Yllättäviä hetkiä oli luvassa kuopuksen ensimmäisessä neuvolan lääkärintarkastuksessa, joka Vantaan lääkäripulasta johtuen suoritettiin Helsingin Töölön Mehiläisessä. Ilmoittautuessamme Mehiläisen vastaanotossa, sain eteeni paperit, jossa oli kolmas, aivan eri hetun loppuosa, kuin kaksi aiempaa. Pyysin muuttamaan hetun samaksi, kuin maistraatin papereissa, koska se hetu on myös mm. neuvolan tiedoissa. Hetu muutettiin, mutta jotenki tuntuu siltä, että jotain säätöä tämänkin kanssa on vielä luvassa…

Että tämmöstä. Maaliskuussa sitten ristiäiset, katsotaan mitä siellä sitten tapahtuu. 😅

Kommentit (2)
  1. Me saatiin Australiassa paperit suoraan synnärillä käteen eli nimen olisi voinut rekisteröidä periaatteessa samana päivänä. Meillä tosin kävi niin että lapsi oli nimetön monta viikkoa kun emme päässeet kahden nimen välillä päätökseen 🤦🏼‍♀️ Menimme kahden nimellä edestakaisin ja lopulta päädyimme nimeen johon olemme enemmän kuin tyytyväisiä 💖 jännä kun raskaus aikana olimme niin varmoja nimestä ja kun poika syntyi ei enää oltukaan 😁

    1. Tuo olisikin kätevä systeemi, että paperit saisi suoraan synnäriltä. Ei tarvitsisi ihmetellä missä ne viipyvät ja pelätä, että ovat hukkuneet postissa (joka Suomessa on enemmän kuin mahdollista…).
      Meillä on ollut molempien lasten kanssa nimet tiedossa jo ennen syntymää, eikä olla sitten enää pyörretty päätöksiämme vaikka molemmilla kerroilla onkin vitsailtu, että jos ei näytäkään yhtään suunnittelulta nimeltään, vaan esim. Raijakaijalta, niin vaihdettava se on. Onneksi näin ei ole käynyt. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *