Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat menneet tavallaan hujauksessa ja toisaalta maanisen hitaasti. On ollut ihana vain olla perheen kesken kotona ja nuuhkutella vauvaa. Vaikka hitaat päivät ovat ihania, toisaalta tuntuu, kuin olisi koko ajan hieman varpaillaan. Vauvalla ei ole vielä mitään selkeää rytmiä, jota voisi ennakoida ja jokainen itkun parahdus tuntuu tikarilta sydämessä. Mitä vauva on vailla, miksen osaa auttaa? Vaikka vauva tuntuikin heti synnytyksestä lähtien omalta, uusi elämäntilanne on silti vielä vieras. Tuntuu, kuin yrittäisi soluttautua osaksi jonkun muun elämään. Varmasti tilanne oli sama myös esikoisen kanssa, tai vielä oudompi, en vain muista niitä fiiliksiä yhtään!

Näin suloiset pikkutöppöset työkaverini äiti teki vauvallemme. <3

Yöhuutoja

Ensimmäinen päivä meni pienen kanssa lungisti, niin kuin ne taitavat usein mennä. Hän kävi tissillä usein, vaikka sieltä ei paljon mitään tullutkaan. Pääosan ajasta hän nukkui ja suurimmat huudot tulivat pepun pesusta ja sokereiden mittaamisesta. Vauvan toisena päivänä pääsimme kotiin ja ensimmäinen yö kotona olikin melkoista huutoa. En tiedä johtuiko huuto siitä, ettei kunnon imuotetta meinannut löytyä, vai siitä, ettei maitoa tullut riittävästi hänen tarpeisiinsa. Vauva myös kakkasi tosi paljon hajutonta meconiumia ja mies sai vaihtaa vaipan useamman kerran yössä. Kolmantena päivänä mies haki esikoisen kotiin ja koko päivän jännitin, miten seuraava yö menee ja herääkö esikoinen vauvan huutoon (tällä vauvalla on näet todella kova ääni). Yö koitti ja vietimme samanlaisen huudontäyteisen yön, kuin edellinenkin oli ollut. Tuskanhiki vain valui, kun mietin koska esikoinen herää ja yhtäkkiä meillä on kaksi huutava pikkumuijaa ja epätoivoiset vanhemmat. Kuin ihmeen kaupalla esikoinen ei reagoinut huutoihin mitenkään! Ja vaikka aamulla taas väsytti, olo oli myös hieman helpottunut.

Maito nousee

Neljäntenä päivänä maito alkoi viimein kunnolla nousta, kiitos suklaan ja alkoholittoman oluen. Tissit olivat kipeät ja jättimäiset (pitää koittaa nyt nauttia, kohta suunta on vain alaspäin…) ja aiheuttivat uutta tuskaa vauvalle. Isoista kivikovista tisseistä oli hankala saada kiinni. Päiväsaikaan imetys vielä jotenkuten onnistui, mutta yöllä kuvio oli taas aivan toinen. Neljäskin yö meni sängyssä pyöriessä kuin grillivartaassa, kun epätoivoisesti yritin vuoronperään tarjota eri tissiä. Pikkudaamilla menee pata aivan totaalisesti jumiin, jos ruokaa ei ole tarjolla silloin kuin hän haluaa. Ja huutokierrokset kiihtyvät nollasta sataan, jos hän ei saa kunnon imuotetta heti.

Viidentenä päivänä tilanne alkaa selvästi tasottua. Tissit ovat edelleen aivan pinkeät, mutta pikkuinen tuntuu hoksanneen miten niiden kanssa menetellään. Esikoinen oli aikanaan todellinen maratonsyömäri ja yllätynkin joka kerta, kun kuopus on valmis viimeistään puolen tunnin syömisen jälkeen. Mietin joka kerta, tuleeko maha täyteen noin nopsaan. Kuopus myös tainnuttuu tissillä nopeasti, eikä ole toivoakaan, että yhden imetyksen aikana voisi vaihtaa tissiä. Parina iltana olen koittanut olla ovela ja vaihtaa tissiä kesken kaiken välttyäkseni yöllisiltä tissiraivareilta, mitä liian täydet tissit aiheuttavat, mutta vauveli onkin nukahtanut ja imetys on jäänyt puolitiehen. Ei pitäisi mennä säätämään.🤦

Kuudes päivä meni viidennen kaltaisesti. Vauveli nukkui. 1-3h pätkiä, välillä söi ja pällisteli maailmaa, sitten jatkoi taas unia. Kuudentena päivänä myös minä selviydyin ulos ensimmäisen kerran. Kävimme esikoisen kanssa puistossa ja metsässä kävelyllä. Oli ihana saada raikasta ilmaa ja olla rauhassa esikoisen kanssa. (Avaan seuraavassa postauksessa tuntemuksiani tarkemmin muuttuneen elämäntilanteen johdosta, sillä varsinkin esikoista ja perheen yhteisiä puuhia on hillitön ikävä). Illalla en meinannut mitenkään saada unta, kun mietin vain koska vauveli herää ensimmäisen kerran ja miten välttyä maaniselta yöhuudolta. Olinkin vielä hereillä, kun hän ensimmäisen kerran heräsi. Kun nälkäviestiin pystyi vastaamaan heti, vältyttiin huutoraivareilta ja imuotekin löytyi suhteellisen nopsaan, halleluja! Myös toinen yöherätys meni yllättävän hyvin ja aamulla olimme miehen kanssa ihan kuin uudet ihmiset saatuamme hieman pidemmät unipätkät.

Vauva täytti viikon

Vauvan saavutettua kunniakkaan 7 päivän iän, alkoi tällä mammalla olla jo hieman varmempi olo uudesta tulokkaasta. Lähes jokainen kitinä on voitettavissa tissin voimin (✌️). Toinen hyvä vaihtoehto kitinän syyksi on kakka vaipassa. Jos vauveli on hereillä yli tunnin, kannattaa tainnuttaminen aloittaa, sillä muuten pikkuinen menee yliväsyneeksi ja huudolta ei voida välttyä. Äänet eivät häiritse hänen uniaan, mutta kovat yksittäiset äänet havahduttavat hänet unesta varmasti. Huomaan myös, että vauva aistii levottoman/stressaavan ilmapiirin ja muuttuu myös itse levottomaksi. Eli aika perinteiseltä vauvalta kuulostaa. 🙂

Pohdin aiemmassa postauksessa, miten tällainen univammainen kestää vauva-ajan jatkuvaa univajetta. Toistaiseksi olen jaksanut ihan hyvin! Vaikka aamuyön imetyksen jälkeen on todella hankalaa saada unta, on unia onneksi voinut jatkaa pitkälle aamuun. Jos saan yli 6 tuntia unta vuorokauden aikana tiedän jaksavani kohtuullisesti. Luulen, että tällä hetkellä talon väsyinen ihminen on tuore tuplaisukki, joka on heräillyt käytännössä jokaiseen yösyöttöön (sen verta säätöä ne vielä ovat) ja joita ei hormonit suojaa. Onneksi mies saa olla kotosalla vielä reilu viikon ennen töihin paluutaan, josko sinä aikana onnistuisi myös hieman latailla akkuja.

Toivottavasti myös tulevat viikot ja kuukaudet sujuvat ns. nousujohteisesti.

Ihanaa vuoden viimeistä sunnuntaita kaikille! ☀️

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *