Jos vielä muutama kilo…

Synnytyksestä palautuminen ja totuttelu uuteen kroppaan voi olla monelle naiselle kova pala. Somessa näkee tuoreita äitejä, jotka ovat takaisin synnytystä edeltävissä vaakalukemissa synnäriltä päästyään. Jotkut onnekkaat jopa laihtuvat imetyksen myötä nopsaa tahtiin. Ja sitten on meitä, joilla kilot tippuvat hitaasti, raskausarvet koristavat löysää vatsanahkaa ja kroppa tuntuu vähän kummalliselta. Ensimmäisen raskauden jälkeen minulla oli kova kiire saada kroppa takaisin raskautta edeltävään kuntoon. Toisen synnytyksen jälkeen olen ottanut enemmän löysin rantein, vaikka totta kai haluan päästä raskauskiloista eroon. Nyt vaan ei ole ollut samalla tavalla aikaa kiinnittää omaan kroppaan huomiota, etenkin tämän korona-sekoilun alettua. Saattaa mennä viikkokin, etten esimerkiksi muista mahaa koristavia raskausarpia, vaikka olen ollut niistä varsin alamaissa.

Ehkä naiset elävät siksi pidempään, että saavat takaisin lapsille omistamansa vuodet.

Palautuminen ottaa aikaa

Raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Sanotaankin, että palautumiseen olisi hyvä varata toinen mokoma. Eihän se ajatuksena tunnu kivalta, että raskaus, synnytys ja niistä palautuminen ottaisi yhteensä miltei pari vuotta elämästä. Saati, jos synnytyksiä on useampi kuin yksi. 😨 Ehkä naiset elävät siksi pidempään, että saavat takaisin lapsille omistamansa vuodet. Yritän muistaa tämän sitten kun mittari kääntyy kahdeksankymmenen tuolle puolen.🤣

Minun synnytys nro 2:sta on nyt viitisen kuukautta. Tällä viikolla vaaka viimein kertoi, että kaikki raskauden aikana tulleet kilot on nyt karistettu. Ja niitä kilojahan tuli, reilu parikymmentä ainakin. Pahimmillaan vaakalukema oli kolminumeroinen luku ja se on pitkällekin ihmiselle aivan liikaa. Raskauden loppumetreillä murehdin jättimäistä kokoani ja miten saan koskaan kilot karistettua. Viikkoja synnytyksen jälkeen kävin hetkellisesti pohjamudissa, kun murehdin omia kilojani ja vertasin itseäni heihin, joilla kilot näyttivät lähtevän kuin itsestään.

Kuitenkin näin viiden kuukauden jälkeen on todettava, että raskauskilot lähtivät lopulta aika helposti, vaikka pelkäsin viimeisten 5 kg olevan tiukassa. Hitaammin vikat 5 kg toki lähtivät kuin ekat 15, mutta lähtivätpä kuitenkin. Parasta on, etten joutunut tekemään mitään ihmeitä kiloja karistaakseni, pienet muutokset arjessa (joista lisää myöhemmin) ovat tuoneet tuloksia.

Kun elää alati pluskaloreilla, on lopputulos hitaasti lisääntyvä laardi.

Vielä riittää työnsarkaa

Voisi siis kuvitella, että olisin tämänhetkiseen tilanteeseeni tyytyväinen, vaan ei. Rehellisesti sanottuna minulle oli ehtinyt kertyä ennen toista raskautta ainakin 5 liikakiloa. Ne tulivat pikkuhiljaa vajaan parin vuoden aikana. Vaikka treenasin aktiivisesti, ei pelkkä treeneissä käyminen riitä pitämään painoa kurissa, jos syö enemmän kuin kuluttaa. Extrakaloreita kertyy pelottavan helposti. Kahvipulla työpäivän aikana, viini tai olut illallisen kyytipojaksi, suklaapatukka välipalaksi, reilumpi kerros margariinia leivän päälle… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun elää alati pluskaloreilla, on lopputulos hitaasti lisääntyvä laardi. Näin suoraan sanottuna.

Jos taas arkiaktiivisuus on korkealla tasolla (kuten nyt), voi syömisen ottaa paljon huolettomammin, kuin töissä ollessa. Työpäivät saattavat olla hyvin passiivisia, eikä askeleitakaan kerry yhtään samaan malliin kuin kotona lasten kanssa. Nyt jos koskaan onkin aika karistaa parin vuoden aikana tulleet kilot pois, sillä töihin palatessa homma vaikeutuu huomattavasti.

Miten temppu tehdään?

En aio ryhtyä millekään kitudieetille. Minusta ei vain ole siihen + imettäessä pitkillä miinuskaloreilla vetäminen ei ole fiksua. Aion jatkaa samaa, hyväksi havaittua linjaa ruokien suhteen. Aamupala on vakiintunut smoothie ja pala leipää. Lounaaksi salaattia (ellei tarvitse syödä jääkaapin jämiä pois), välipalaksi hedelmä/rahka/tms., päivälliseksi kotiruokaa ja vihanneksia, iltapalaksi mitä milloinkin. Koska rakastan herkuttelua, en luovu edes siitä. Viikonloppuna sallin yhden herkkupäivän ja arkenakin esim. mehujää on ok (niissä on yllättävän vähän kaloreita✌️). Pyrin aktiivisesti välttämään turhia kaloreita. En juo mehuja (vaikka viikonloppuisin lasi appelsiinimehua olisikin ihana), käytän margariinia maltillisesti, laitan leivälle vain yhden palan juustoa (juustohiirenä laittaisin mielelläni vaikka viisi palaa), en käytä salaatinkastikkeita, juon janoon vettä jne. Pienillä jutuilla on pitkässä juoksussa iso vaikutus.

Salaatti on on hyvä vaihtoehto lounaaksi.

Tärkein täsmäaseeni painonpudotuksessa on kuitenkin liikunta. Pyrin treenaamaan 3-4 kertaa viikossa CrossFittiä + yhden pitkän pyörälenkin. Tähän päälle tavoittelen päivittäin vähintään 10 000 askelta. Arkena askeleet tulevat helposti, kun stemuamne lasten kanssa pitkin maita ja mantuja, viikonloppuisin tekee tiukempaa. Tällä ruokavaliolla ja aktiivisuudella olen pystynyt pudottamaan n. 500g/viikko, joka on maltillinen painonpudotustahti, eikä ole pois lihasmassasta. Se riittää minulle varsin hyvin.

Mitat kertovat totuuden

En tykkää käydä vaa’alla, mutta jos mielii pudottaa painoa, on vaakalukeman seuraaminen tarpeen. Olen nyt käynyt vaa’alla muutamia kertoja viikossa. Joka kerta vaakalukema ei ole laskenut edellisestä kerrasta, ja se kuuluu normaaliin vaihteluun. Jos painon trendi on kuitenkin pidemmällä tarkastelujaksolla laskeva, on suunta oikea.

Toinen tärkeä mittari on kriittisten mittojen kehityksen seuranta. Itsellä nämä mitat ovat rinnan-, vyötärön-, navan alusen sekä lantionympäryksen mittojen kehityksen seuraaminen. Nämä mitat antavat hyvin realistisen kuvan siitä, millaisia muutoksia kropassa on tapahtunut. Mittojen ottaminen kannattaa vakioida tiettyyn päivään ja tehdä mittaukset vain kerran viikossa. Mittojen päiväkohtainen tarkkailu on ajan hukkaa.

Tavoitteet

Olen jo luopunut ajatuksesta, että minun pitäisi olla timmi ja rasvaton. Sellaisen kropan saavuttaminen olisi toki mahdollista, mutta rehellisyyden nimissä minua ei kiinnosta nähdä sitä vaivaa, jonka se vaatisi. Todellinen kiristely on hyvin vaativaa ja omistautunutta hommaa ja ainakaan tällä hetkellä minusta ei olisi siihen. Olen tyytyväinen, jos saavutan tavoitepainoni (n. -5 kiloa tästä painosta) ja mahdun mukavasti vaatekaapissa odottaviin vaatteisiin. Voin kuulostaa typerältä luovuttajalta, mutta olen ihan sinut sen kanssa, jos mahassa ja kyljissä on hieman ylimääräistä. Tavoitteeni on pudottaa 1-2 kg kuukaudessa. Näin ollen tavoitepaino olisi saavutettu syys-lokakuussa. Nämä viimeiset kilot tulevat olemaan tiukassa, tiedän sen. Varsinkin kun tulee kesä ja kaikki ihanat kesäherkut. 🙈 Siksi annan itselleni hieman siimaa tavoitteen aikataulun kanssa. Teidän, ei mitenkään kovin kunnianhimoista, mutta riittää minulle.

Onko sinulla painonpudotustoiveita vai oletko tyytyväinen nykyiseen tilaasi?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *