Meitä on nyt neljä!

Blogissa on ollut hiljaista, sillä tämä mamma on ollut synnyttämässä! Olin vielä keskiviikkona päättänyt, että torstaina suuntaan leffaan ja nautiskelen omasta rauhasta, mutta toisin kävi! Meidän perhe kasvoi pikkuisella tytöllä perjantaina 20.12. Synnytys oli kokonaisuudessaan melko pitkä prosessi, aivan kuten esikoisen kanssa. Teen synnytyskertomuksesta ihan oman postauksen viimeistään joulun jälkeen. Ihan mukava päästä kertaakaan itsekin koko prosessi. Mutta lyhyesti todettakoon, kaikki meni hyvin ja lopputulos on maailman ihanin. ♥️

Vietimme pienokaisen kanssa sairaalassa reilu vuorokauden sokereita seuraten (minun raskausdiabeteksen vuoksi). Pääsimme miehen kanssa Espoon sairaalan perhepesään, jossa kaikki hoidettiin hyvin omatoimisesti. Toki henkilökunnalta sai apua tarvittaessa. Sairaalassa kaikki sujui mukavasti ja yllättävän tutuin ottein. Vaikka sairaalamiljöö ei koskaan kovin kodikas olekaan, oli ihanaa vain olla ja tutustua uuteen perheenjäseneen ruokahuollon pelatessa säännöllisesti. Kun sokerit olivat koko seurantajakson ajalla ok, pääsimme kotiin.

Tämä pikkuriikkinen tonttulakki pääsee viimein käyttöön kun kuopus syntyi!

Itkua ja tunteiden vuoristorataa

Matka sairaalasta kotiin meni vollottaessa. Jotenkin kaikki tunteet nousivat kohisten pintaan. Olin niin onnellinen uudesta tulokkaasta, hyvästä synnytyksestä, ihanasta perheestä. Ihan kaikesta. Itkin myös sitä, että raskaus oli päättynyt ja ehdinkö ottaa siitä kaiken irti. Todennäköisesti tämä oli kuitenkin viimeinen raskauteni. Murehdi myös jo sitä, kuinka nopeasti vauva kasvaa ja kuinka nopeasti aika kuluu. Melkein iski vauvakuume päälle, vaikka oli juuri synnyttänyt. Hormoonit… Itkeä tihrustin myös sitä, kuinka vauva tuntui heti alkuhetkistä alkaen niin omalta ja rakkaalta. Nämä tunteet löivät tuoreen tuplaäidin ihan ällikällä, sillä minun on ollut vaikea kuvitella että rakastaisin ketään yhtä lujasti kuin esikoista. Mutta niin se rakkaus vaan tuplaantui, kuten kaikki olivat etukäteen lupailleet. Miehen mielestä olin kuopuksen kanssa jotenkin heti enemmän äiti, kuin aikanaan esikoisen kanssa. Ja varmasti tuossa on perää, sillä äitiyden peruselementit olivat jo valmiina, nyt oli tilaa vain rakkaudelle. Tokihan myös tuota piti vähän itkeä. 😅

Ensimmäinen yö kotona

Ensimmäisen yön kotona vietimme kolmistaan, esikoisen jatkaessa mummolalomaansa. Olisimme halunneet esikoisen mukaamme, mutta kotiutuminen meni sen verran myöhään, että päätimme kotiutua kolmisin. Se osoittautuikin varsin hyväksi ideaksi, sillä ensimmäinen yö meni melkoisessa hulinassa. Maito ei ollut vielä noussut, mutta pikkuinen olisi niin kovasti halunnut jo enemmän vatsan täytettä, kuin mitä ensimaito tarjoaa. Myös imuote oli vielä vähän hakusessa ja se aiheutti neidille suurta turhautumista, joka purkautui järkyttävänä huutoja (ei mikään hiljainen tapaus ole hän 😁). Esikoinen oli ihan pienenä hiljainen kaveri, jonka kanssa yöt sujuivat heti melko seesteisissä tunnelmissa, siksi olimmekin hieman ymmällämme mitä teimme väärin kirkuvan vauvan kanssa. Tuskin mitään, mutta hölmösti sitä vertaa kaikkea omiin aikaisempiin kokemuksiin. Pitäisi lopettaa vertailu heti alkuunsa, sillä jokainen vauva on oma persoonansa.

Nyt siirryn joulun viettoon ja yhdessä olosta nauttimiseen. Meillä riittää vielä opeteltava uudessa arjessa ja sille haluan antaa aikaa. Paljon blogijuttuja muhii jo takaraivossa, vaikka tuntuukin että ajatukset karkaavat sekunneissa väsymyksen vallatessa alaa.  Toivottavasti arki asettuu nopeasti uomiinsa ja pääsen pikkuhiljaa purkamaan ajatuksiani blogin puolelle ja aktivoitumaan myös instassa!

Ihanaa joulua, nauttikaa!

Kommentit (2)
  1. Lämpimät onnittelut pienestä tontusta ja ihanaa joulunaikaa koko perheelle!

    1. Kiitos paljon onnitteluista! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *