Metatyö tulee korvista ulos

Viime viikkoina on tuntunut siltä, ettei aikaa ole oikein mihinkään. Tuskailen päivittäin, ettei minulla ole aikaa kirjoittaa, vaikka juuri sitä haluaisin tehdä. Niinä hetkinä, kun olisi edes vartti aikaa kirjoittamiselle, pää lyö ihan tyhjää. Tuntuu, että hoidan aamusta iltaan vain lapsia ja kodin arkisia askareita. Päättymättömällä kasetilla.

Tänään hoidellessani kauppaostoksia tiukassa puolen tunnin aikataulussa esikoisen ollessa uimakoulussa, ymmärsin, mihin ansaan olen itseni ajanut. Tämän koronakevään aikana olen ottanut käytännössä kaiken vastuun perheen arjen pyörittämisestä. Jotenkin se, että on saanut pidellä lankoja käsissään tässä epävarmassa tilanteessa, on helpottanut epävarmuuden sietämistä. Nyt kun koronatilanne on hieman helpottanut, huomaan omien voimavarojeni huvenneen. Samaan syssyyn tajusin, että minähän teen käytännössä kaiken näkymättömän työn ja valtaosan näkyvästäkin työstä tällä hetkellä. Jotenkin olen tuntenut sen myös veJenny Lehtinen toi aikanaan näkyväksi metatyö käsitteenlvollisuudekseni, olenhan kaikki päivät kotona. Ehkei asian kuitenkaan pitäisi ihan näin olla.

Ja ei, tällä kertaa en voi syyttää tilanteesta muuta kuin itseäni.

Näkymätön ja kuormittava metatyö

Toimittaja Jenny Lehtinen toi aikanaan näkyväksi metatyö käsitteen. Metatyö on usein näkymätöntä, mutta välttämätöntä suunnittelu-, järjestely- ja organisointityötä, jonka merkitys huomataan usein vasta silloin, kun se on jäänyt tekemättä. Tämä on niin totta. Kun arki sujuu ja asiat onnistuvat, kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta siinä vaiheessa, kun jokin asia menee myttyyn, saa kunniansa varmasti kuulla, etenkin esikoisen suusta. 😀 Toinen klassikko, josta saan jatkuvasti palautetta on se, kuinka minua saa aina odottaa, kun olemme lähdössä jonnekin. Ööö, johtuisiko se vaikka siitä, että ensin pistän kaikki muut valmiiksi, pakkaan kamat jne., ennen kuin pääsen laittamaan itseni kuntoon…

Arjen metatyöt kaatuvat helposti nimenomaan äitien niskaan, sillä me olemme useimmiten kotona pienten lasten kanssa. Kun töihin paluu sitten aikanaan koittaa, jää metatöiden hoitaminen huomaamatta äitien harteille. Metatyö on siitä kavalaa, että sen kuormittavuus ei tunnu heti. Se nakertaa pikkuhiljaa aivokapasiteettia ja saa aikaan riittämättömyyden tunteita. Ja tämä kombo, jos mikä, on omiaan aiheuttamaan katkeruutta ja luoman iki-ihania marttyyriäitejä.

Jostain merkillisestä syystä myös pakkaaminen ja pyykkäminen on minun tontillani.

Mitä arjen metatyöt ovat?

Ruokalistan ja kauppaostosten suunnittelu ovat hyviä ja varsin yleisiä esimerkkejä arjen metatöistä. Varsinkin tänä keväänä suunniteltavaa on riittänyt, kun olemme olleet kaikki kolme naista kotona. On aamu- ilta- ja välipalat ja kaksi lämmintä ateriaa. Joka päivä. Nykyisin myös vauva tarvitsee omat ruokansa, jotka totta kai eroavat minun ja esikoisen ruoista. Toinen hyvä esimerkki metatyöstä on lasten vaatteiden hankinta ja vanhoista eroon pääseminen. Myös kavereiden tapaamiset, yhteydet päiväkotiin, neuvolat, lääkärit, harrastuksiin kuskaaminen ja ennen kaikkea näiden aikatauluttaminen ja koordinoiminen ovat metatöitä parhaimmillaan. Eivätpä nuo yksittäisinä tehtävinä kummoisiltakaan kuulosta, mutta kun päälle tulee vielä kaikki muu, alkaa potilla olla kokoa.

Prisma on tullut tänä keväänä tutuksi.

Lomalla irti metatöiden ikeestä?

Vähän kaivelee, ettei tänä vuonna ole tiedossa pidempää reissua pois kotoa. Kun on jossain muualla, pois kotinurkista, on paljon helpompi irrottautua arjen askareista. Myös niistä salakavalasti kuormittavista metatöistä. Olen viime vuosina alkanut pitämään all inclusive -hotelleista toden teolla. Silloin ei tarvitse edes ruokapaikkaa miettiä. Sen kun astelet ravintolaan ja syöt, mitä on tarjolla. Joku muu on suunnitellut ruokalistat, hoitanut ostokset, valmistanut ruuat ja hoitaa vielä tiskitkin. Vatsa kylläisenä voi sitten hiipiä jonkun muun siivoamaan hotellihuoneeseen köllöttelemään. Ai että!

Ruokaa saa laittaa nykyisin monta kertaa päivässä.

Tänä vuonna arjen askareista pitää yrittää irtautua muilla tavoin. Miehen jäädessä lomalle voin keskittyä jakamaan tontilleni haalimiani töitä tasaisesti myös hänelle. Ettei sitten syksyllä jää luu käteen ja huomaan edelleen hoitavani kaiken yksikseni. Ja ei, tällä kertaa en voi syyttää tilanteesta muuta kuin itseäni. Luulen, että mies ei edes tiedosta minun kärsivät jostain metatyön ylikuormitustilasta, olen sen verran lahjakkaasti hommat itse itselleni rohmunnut…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *