Mitä tehdä, kun hoitovapaa ei ole vaihtoehto?

Vauva täyttää pian yhdeksän kuukautta ja se tarkoittaa vanhempainvapaan vääjäämätöntä loppua. 😱 Vanhempainvapaani päättyy syyskuun lopussa, jonka jälkeen pitäisi pitää vielä vanhoja lomia pois. Tälläkin järjestelyllä töihin pitäisi palata viimeistään marraskuun alussa. Minulla ei kuitenkaan ole sydäntä laittaa alle vuoden ikäistä lasta hoitoon. Ja totta puhuakseni haluan olla vielä hetken kotona. Tämä kun on meidän viimeinen vauva. Sitten kun yhtälöön lisätään vielä korona, on tahtotila aika selkeä. Haluan olla vuoden 2020 loppuun saakka kotona.

Esikoinen meni hoitoon ollessaan noin vuoden ja kolme kuukautta. Se oli monin tavoin hyvä ikä aloittaa päiväkotitaival. Tyttö oppi nopeasti kuivaksi, syömään itsenäisesti ja nukkumaan päiväunet sisällä. 😅 Hyvistä kokemuksista johtuen, olemme suunnitelleet suurin piirtein samaa aloitusikää myös kuopukselle. Ensin piti vain ratkoa, millä vapaalla ajattelin olla vanhempainvapaan päätyttyä.🙈

Hoitovapaa käy kukkarolle

En ole koskaan haaveillut olevani lasten kanssa kotona montaa vuotta, vaikka toisaalta ajatus jollain tasolla kiehtookin. Välillä tunnen kateutta niitä äitejä kohtaan, jotka pystyvät taloudellisesti olemaan kotona lasten kanssa useamman vuoden. Onhan se ainutlaatuista aikaa, joka menee tautisen nopeasti. Ja siitä aikaa ei saa koskaan takaisin. Vaan mitäs sitten, kun kotona olo ei kerta kaikkiaan ole taloudellisesti mahdollista? Tuntuu, että jo muutaman extrakuukauden kotona oloa joutuu puntaroimaan tarkasti, jotta pärjää.

Jos jäisin hoitovapaalle, saisin hoitorahaa huikeat 338,34 €/kk. Vantaa maksaa kuntalisää, jos perheen kaikki lapset hoidetaan kotona. Tämä ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa, varsinkaan pitkän koronakevään jälkeen. Hoitoraha on niin pieni summa, että sillä saisi nippanappa maksettua yhtiövastikkeen, mutta siihenpä se sitten jäisi. 😭 Emme kumpikaan ole pienituloisia, mutta miehen palkka ei yksin riitä mitenkään kattamaan nykyisiä elinkustannuksiamme. Miehen tulot ovat kuitenkin sen verran hyvät, että muita tukia en saa. Eli 338,34 € kuussa käteen, take it or leave it. Joku voisi ehkä sanoa, että elinkustannuksia voi aina rukata. Varmasti näin onkin, mutta nykyinen taloutemme on sorvattu nykyisten tulojemme mukaiseksi. Hoitorahan pakottaisi sellaisiin muutoksiin, etten ole niihin valmis kuin pakon edessä. Ainakin minua hoitorahan minimaalisuus patistaa takaisin töihin, mikä lienee yksi sen tarkoituksistakin.

Voisimme käyttää säästöjä parin extrakuukauden kotona olon kattamiseksi. Jotenkin vain tuntuu ikävältä kajota säästöihin ”vain parin kuukauden tähden”. Varsinkin tämä kevään jälkeen. Puskuria on hyvä olla olemassa pahan päivän varalle. Asuntolainan lyhennysvapaan hyödyntäminen olisi myös yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta jotenkin niitäkin kuukausia haluaisi jemmata pahan päivän varalle. Onhan lainaa maksettava vielä parikymmentä vuotta. 😱 Vähän pöljää ajattelua, mutta sille se vain tuntuu.

Opintovapaa pelastaa kaiken?

Olen raskauden alkumetreistä saakka pyöritellyt ajatusta opintovapaasta. Sen avulla saisin jatkettua kotona oloa ainakin sen kaksi kuukautta (joka on minimiaika, jos mielii aikuiskoulutustukea saada). Muut työllisyysrahaston asettamat ehdot aikuiskoulutustuelle täyttyvät helposti. Opiskelun avulla voisin myös päivittää omaa osaamistani töihin paluuta silmällä pitäen. Esikoisen kohdalla minusta tuntui, että olen ihan pihalla kaikesta (vaikka en lopulta yhtään ollutkaan, siltä vain tuntui) ja hain silloin ylempään ammattikorkeakouluun. Silloin tosin en jatkanut vanhempainvapaata opintovapaalla vaan suoritin opinnot töiden ohessa. Hyödynsi kahden kuukauden opintovapaan opinnäytetyön tekemiseen, joka osoittautui loistoideaksi.

Opiskelu vaatii kuitenkin työtä. Yksi opintopiste vastaa n. 27 tunnin työtä, joka kuulostaa melkoisella urakalta. Etenkin, kun suurin osa kursseista on 5 opintopisteen kokonaisuuksia. Miten saan sumplittua opinnot osaksi vauva-arkea? Jaksanko todella opiskella vauva-arjen pyörittämisen ohella? Onko idea sulaa hulluutta? Mikään pakkohan minun ei ole opiskella. Punnitsin asiaa kuitenkin pitkään ja päädyin siihen, että tämä on paras vaihtoehto perheellemme. Kun jäisin opintovapaalle, saisin kuitenkin olla suurimman osan päivästä vauvan kanssa. Joutuisin eniten nipistämään omasta ajastani. Päiväuniajat tulisi pyhittää opiskelulle, siivoilut, järkkäilyt, marjastusretket ja sarjojen kyttäys saisivat jäädä. Noh, tällä sapluunalla pääsee ainakin eroon metatyökuormasta. Jostain kun on luovuttava. 😂 Opintovapaa takaisi myös sen, ettei säästöihin tarvitsisi kajota, esikoinen saisi jatkaa päivähoidossa ja olisin passissa kotona, jos korona heittää kapuloita rattaisiin.

Koronakevään aikana välillä askarreltiin ja kuunneltiin yhdessä webinaareja. 😀

Mitä opiskella?

Aikuiskoulutustukea myönnetään hyvin monenlaisiin opintoihin. Opintojen ei tarvitse olla tutkintoon johtavia tai edes opintokokonaisuuksia. Tarkemman listan aikuiskoulutustuen piiriin kuuluvista opinnoista löydät Työllisyysrahaston sivuilta. Aikuiskoulutustuen saamisen ehtona on vähintään 4 opintopistettä kuussa ja jo suoritetuista opinnoista ei voi takautuvasti hakea aikuiskoulutustukea. Ja tietysti tarvitaan työnantajan myöntämä opintovapaa.

Itse löysin paljon mielenkiintoisia, omaa osaamistani täydentäviä kursseja avoimesta AMK:sta sekä avoimesta yliopistosta. Myös yksi isompi opintokokonaisuus kummittelin pitkään mielessäni. Tutkinto-opiskelijaksi en halunnut, se on liian intensiivinen ponnistus tässä elämänvaiheessa. Ehtona kursseille oli mahdollisuus suorittaa opinnot kokonaan etänä/verkko-opintoina. Sitä en halua, että istun illat koulussa, muun perheen ollessa kotona. YAMK-tutkinnon suoritin käytännössä kokonaan etänä ja se oli super joustava ja tehokas tapa suorittaa tutkinto.

Päädyin lopulta valitsemaan oppilaitokseksi Haaga-Helian. Heillä oli eniten kiinnostavia kursseja ja tosi hyvän oloiset etäopiskelumahdollisuudet. Ilmoittauduin aluksi useammalle kurssille, joista päädyin perumaan osan. Monille opintojaksoille otetaan ensisijaisesti tutkinto-opiskelijat ja vasta toissijaisesti avoimen opiskelijat ja polkuopintoja suorittavat. Hakijat otetaan sisään ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannattaa olla hiirisormi viritettynä, kun ilmoittautuminen alkaa. Näistä syistä ilmoittauduin aluksi ”liian monelle” kurssille, sillä halusin varmistaa, että pääsen edes joillekin haluamilleni kursseille, eikä jää niin sanotusti luu käteen. Nyt minulla on yhteensä 5 kurssia tälle syksylle, joista 4 on viiden opintopisteen kursseja ja yksi yhden pisteen. Saattaa olla, että perun vielä yhden kursseista. En halua, että opinnot kuormittavat minua liian paljon. Haaga-Helian ohjeissa suositellaan muutoinkin ottamaan maksimissaan 30 opintopistettä yhdelle lukukaudelle ja ymmärrän tämän tavoitteen varsin hyvin. Laskennallisestihan 30 opintopistettä vastaa 810 työtuntia ja 21,6 työviikkoa. 😅

Opiskelu vauva-arjessa vaatii omasta ajasta tinkimistä.

Maksaako opiskelu jotain?

Avoimen AMK:n ja yliopiston kurssit ovat maksullisia. Hinnat eroavat hieman toisistaan oppilaitoksesta riippuen. Isossa osassa oppilaitoksia hinnoittelu on 10-15 € / opintopiste. Osassa AMK:ita voi myös maksaa lukukausimaksun, jolla saa opiskella niin paljon avoimen kursseja kuin sielu sietää (mikäli kursseille mahtuu). Kesäyliopiston kautta kursseille pääsee myös mukaan. Niissä hinnoittelu on hieman kalliimpaa, sillä opinnoista maksetaan sekä kurssin järjestävälle yliopistolle, että kesäyliopistolle. Kesäyliopistojen etuna on se, että niiden järjestämiin kursseihin usein mahtuu mukaan, toisin kuin avoimen kursseille. Tai riippuu varmasti opiskeltavasta alasta, mutta ainakin omalla alallani tämä näyttäisi pitävän paikkansa.

Työnantajani myönsi minulle kahden kuukauden opintovapaan. Tosin kuulin vasta jälkikäteen, että poissaoloni ajalle minulle ei ole enää sijaista, sillä nykyinen sijaiseni palaa omien töidensä pariin. Tämä järjestely pikkasen hirvittää, mutta näillä mennään. Onneksi kurssitöitä voi tehdä työelämän oikeisiin caseihin ja näin ollen helpottaa omaa, tulevaa työkuormaa. 😉 Kaksi kurssia on jo käynnistynyt ja hommia tuntuu piisaavan. Kerron tulevaisuudessa tarkemmin, miten opiskelu vauva-arjessa sujuu.

Oletko jatkanut vanhempainvapaata hoitovapaalle? Entä miten opiskelu vauvan kanssa on sujunut?

Kommentit (2)
  1. Mä olin hoitovapaalla sekä esikoisen että kuopuksen jälkeen, yhteensä olin kotona vähän alle 4,5 vuotta putkeen. Helsingin kuntalisä vähän auttoi, mutta rahoitin hoitovapaat asuntolainan lyhennysvapaalla ja säästöillä. Mä olen aina ajatellut säästäväni hyvän päivän varalle, ja mikä olisi parempi syy kuin mahdollisuus olla lasten kanssa. Toki menot on muutenkin olleet aika pienet. Nyt olenkin ihan hämmentynyt mihin joudun rahojen kanssa loppuvuodesta kun sain töitä.

    Tsemppiä opintoihin! Mulla jäi se ohjelmointi aika alkutekijöihin, taisin löytää e- ja äänikirjat silloin, ja niiden kanssa meni vapaa-aika hyvin.

    1. Ihailen, kun suhtaudut asiaan noin positiivisesti. Sillä tottahan se on, miksi rahoja säästää nimenomaan pahanpäivän varalle, eikä panostaisi hyvään päivään! Nyt sulla jää paljon jemmmaan hyvien päivien varalle. 🌞

      Mä ehdin sen ohjelmoinnin kanssa puoliväliin. Siitä iski korona. Toivottavasti nyt ei käy niin. Kiitos tsempeistä, niitä varmasti tarvitaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *