Paras ikäero lapsille

En ole varmasti ainoa äiti, joka esikoisen saatuaan mietti, että jos toisen lapsen haluaa, mikä olisi heille ”oikea” ikäero. Oikeaa tai parasta ikäeroa perheen lapsille on tuskin olemassa. Toisen mielestä sisarusten mahdollisimman pieni ikäero on optimaalisin tilanne. Lapsista on toisilleen seuraa, pikkulapsiaika on nopeammin ohi jne. Toisen mielestä suurempi ikäero on parempi. Vanhemmille jää aikaa palautua, varsinkin äidille. Suurempi ikäero tasoittaa todennäköisesti mustasukkaisuutta ja antaa vanhemmille aikaa keskittyä yhteen pieneen kerralla.

Minulla ei ole vastausta siihen, mikä on paras mahdollinen ikäero sisaruksille, vai onko peräti yksi lapsi riittävästi. Voin kuitenkin kertoa huimalla seitsemän viikon kokemuksella, miltä sisarusten reilu neljän vuoden ikäero tuntuu. Tottahan jokainen lapsi on erilainen, vaikka ikä olisi mikä. Eli jos meillä hommat menee näin, jollain toisella ne menee ihan päinvastoin (kevyt disclaimeri😁).

Pitkä odotus

Meillä esikoinen toivoi pikkusisarusta jo kauan ennen kuin olin raskaana. Toiveena olisi ollut pikkuveli ja kun sitten viimein kerroimme, että esikoisesta on tulossa isosisko pienelle siskolle, oli esikoisen suurin huoli se, miten isi tulee pärjäämään kolmen tytön kanssa. 😁 Eli aika nopeasti hän tokeni siitä, ettei tulossa ollut veli vaan sisko. Kerroimme raskausuutisen esikoiselle heti rakenneultran jälkeen, joten siskoa sai odotella pitkään. Puhuimme tulevasta siskosta päivittäin, kerroimme millaisia vauvat ovat ja kuinka sisko saisi hoitaa häntä. Katselimme myös yhdessä esikoisen vauvakuvia ja kerroimme tarinoita hänen vauva-ajalta. Esikoinen puhui siskostaan jo pitkään ennen hänen syntymäänsä ja sisko esiintyi usein muun muassa hänen piirustuksissaan.

Sisko syntyy

Kun sisko sitten viimein syntyi, tuntui kuin hän olisi ollut esikoiselle heti tuttu. Esikoista ihmetytti vauvan pienuus ja se, kuinka paljon vauva nukkui, mutta mitään mustasukkaisuutta emme havainneet. Pientä taantumusta oli ilmassa, esim. vaatteet eivät menneet enää itse päälle jne., mutta muutoin kaikki on mennyt ällistyttävän hyvin. Vaikka olimme kertoneet, että vauvat itkevät paljon, koska eivät osaa puhua, tuli vauvan itkun kovaäänisyys esikoiselle pienoisena yllätyksenä. Äkkiä hän kuitenkin oppi, että tissi on rauhoituskeino numero yksi ja nykyisin hän huutaa aika nopeasti itkua kuullessaan, että tule nyt antamaan sitä tissiä. Esikoinen on muutoinkin aina se, joka reagoi vauvan itkuihin ensimmäisenä. Hän on heti itkun kuullessaan lepertelemässä siskolleen, kertomassa että sisko on lähellä, halaa, pussaa ja paijaa. Kun isi vitsailee esimerkiksi syövänsä vauvan suloiset pikkuvarpaat, sisko on heti kurnuttamassa isiä, ettei niin saa tehdä. Päiväkotipäivän jälkeen esikoinen haluaa heti nähdä siskonsa ja iltaisin viimeisenä hän muiskauttaa siskolle pusun, antaa halin ja kertoo kuinka paljon rakastaa siskoa. Kyllä äidin sydän meinaa joka ilta pakahtua.

Siskon kasvaessa uskon esikoisen auttavan mielellään esim. vauvan syöttämisessä ja hänen leikittämisessä. Uskon myös, että häneltä irtoaa hyvin neuvoja (ja käskyjä) miten siskon missäkin tilanteessa tulisi toimia. Olen myös varma, että vauva tulee ärsyttämään siskoa suunnattomasti silloin, kun hän sotkee leikit, rikkoo hienoimmat legorakennelmat, mölisee kesken lastenohjelmien, heittäytyy kiukuttelemaan kesken kiireen jne. Uskon kuitenkin, että hän silloinkin rakastaa pikkusiskoaan ihan yhtä paljon kuin nyt.

Siskokset <3

Iso ikäero, etäiset välit?

Itse en usko siihen, että isolla ikäerolla on niinkään merkitystä sen kanssa, kuinka läheiset välit sisaruksilla on. Lapsena isompi ikäero saattaa merkitä enemmän, mutta iän myötä ikäero tasoittuu ja sisaruksista voi tulla toisilleen hyvin läheiset. Tunnen ihmisiä, joilla on iso ikäero sisaruksiinsa, mutta välit ovat lämpimät. Tunnen myös ihmisiä, joilla on sisaruksiensa kanssa pieni ikäero, mutta välit eivät ole mitenkään erityisen läheiset. Ja sitten on joukko ihmisiä, joiden suhteet sisaruksiinsa ovat jotain tältä väliltä. Ehkä suurempi merkitys on lasten keskinäisellä kemialla ja yhteisillä kiinnostuksenkohteilla. Pelkkä sisarussuhde ei ole tae läheisistä väleistä, oli ikäero mikä tahansa. Vanhemmat pystyvät varmasti jossain määrin vaikuttamaan siihen, mitä sisarukset tulevat toimeen keskenään, mutta henkilökemiat ovat mitä ovat, myös sisaruksilla.

Vanhempien jaksaminen

Minun on myönnettävä, etten ole mikään lauhkea lehmänhermo, joka jaksaa lasten sekoilua pitkämielisesti aamusta iltaan. Vaikka olen itse monilapsisesta perheestä, en ole koskaan tuntenut kaipuuta saada itselle isoa perhettä. Ehkä se johtuu siitä, etten pidä liiasta kaaoksesta ja metelistä. Kaipaan myös omaa aikaa ja mahdollisuutta tehdä itselle mieluisia juttuja. Tarvitsen aika ajoin ilmaa ympärilleni, muuten tunnen kuristuvani. Minusta esikoisen kanssa oli ihanaa, kun saimme mieheni kanssa keskittyä vain häneen. Opetella olemaan perhe. Ja kun itse halusi omaa aikaa, pystyi mies hyvin olemaan esikoisen kanssa. Ja päinvastoin.

Kerroin aiemmin, ettei toinen lapsi ole aina ollut minulle mitenkään itsestäänselvyys. Kuitenkin sitten kun päätös toisesta lapsesta oli tehty, tuntui se täysin oikealta. Tietysti murehdin etukäteen kaikkea mahdollista mikä saattaisi mennä pieleen. Ja tuntuihan se vähän myös siltä, kuin olisi aloittamassa kaiken alusta. Esikoisen kanssa kaikki sujui kuitenkin jo kohtuu helposti, yöt meni ihan mukavasti ja perhedynamiikkamme oli muotoutunut meille sopiviin uomiin.

Kuopuksen synnyttyä alkoi vauva-arki, joka lähti rullaamaan hyvin vanhasta muistista. Alkuun kaikki tietysti tuntui kaaoksesta, hetkittäin iski joka pieni pakokauhu. Kun alkujärkytyksestä selvittiin, on arki alkanut rullaamaan mukavasti. Minusta on ihanaa, että saan viettää viikosta neljä päivää pelkän vauvan kanssa esikoisen ollessa päiväkodissa. Koen, että saan tarjota molemmille tytöille tasavertaisen vauva-ajan. Päiväkodissa esikoinen saa leikkiä kavereiden kanssa, jotka ovat on nelivuotiaalle jo tärkeitä. Pitkän viikonlopun aikana meille jää mukavasti aikaa touhuta yhdessä, kun vauva nukkuu ja vauvan ollessa hereillä aikaa puuhata koko perheenä.

Meille (ja varsinkin minulle) sisarusten isompi ikäero tuntuu järkevämmältä vaihtoehdolta. Koen olevani parempi vanhempi, kun saan keskittyä yhteen pieneen kerralla ja aikaa jää myös omille jutuille.

Aina sisarusten ikäeroon ei noin vain voi vaikuttaa, mutta jos voisi, mikä olisi sinulle ja teidän perheelle optimaalisin ikäero lapsille?

Kommentit (2)
  1. Alkuun sen verran että tykkään sun blogista tosi paljon. Tuntuu että melkein joka postaukseen olisi kommentoitavaa mutta yleensä en vaan jaksa kun näitä iltaisin kännykällä luen.

    Mä olen aina toivonut kahta lasta. Esikoisen sain sen verran vanhana etten iän puolesta olisi kauaa uskaltanut odottaakaan, ja muutenkin oma asenne oli ”samaan konkurssiin”. Kuopus sai alkunsa heti kun sille annettiin mahdollisuus, ja lasten ikäero on 1 v 9 kk. Välillä on ollut ja on todella raskasta, mutta niin se olisi varmasti muillakin ikäeroilla, enkä tekisi toisin vaikka voisinkin. Nuorempi täytti juuri 2 ja älyttömän tappelun vastapainoksi tulee usein myös maailman liikuttavampia hetkiä kun sisarukset touhuavat yhdessä. Tässä juuri joku aamu esikoinen selitti että ”äiti me leikitään sellaista leikkiä että pitää juosta vessaan ja sitten halataan” ja sitähän ne sitten leikki monta kertaa.

    1. Oi, olipa kivasti sanottu! <3

      Luulen, että monesti se menee lopulta niin, että on omien lasten ikäero mikä tahansa, tuntuu se lopulta oikealta. 🙂 Onneksi olin itsekin jo sen verta vanha, kun kakkosen aika tuli, ettei ihan kauheen kauan kannattanut päätöksen kanssa vatkata, muuten saattaisi ikäero olla vielä suurempi 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *