Pesänrakennusvietti – totta vai tarua

Esikoista odottaessani pelkkä sana pesänrakennusvietti sai minulla karvat pystyyn. Olin vakaasti sitä mieltä, että minulla ei mitään semmoisia viettejä ole eikä tule. Liekö koko termi edes todellinen. Näin jälkikäteen mietittynä taisihan minua (ja miestä) sellainen vaivata ja isolla kädellä! (Ja kun aiheeseen on enemmän perehtynyt, niin pesärakennusvietti on tavanomaista lukuisille eläimille ennen poikasten saapumista, heh). Laitoimme silloisessa asunnossamme raskauteni aikana kuntoon niin vessan, pihan kuin kaksi makuuhuonetta. Pian esikoisen syntymän jälkeen vaihtoon meni myös auto, joten aika klassiset pesänrakennusoireet tuli käytyä läpi. 😀

Tässä raskaudessa voin jo rehdisti myöntää, että pesää on tullut laitettua. Se projekti tosin starttasi jo hyvissä ajoin ennen raskausuutista, asunnonvaihdon yhteydessä. Raskausuutisen jälkeen kodin laitto on toisaalta kiihtynyt entisestään ja varsinkin miehellä on tullut lähes pakonomainen tarve saada erinäisiä projekteja työnalle ja valmiiksi ennen vauvan syntymää. Etenkin maalipensseli on viuhunut ahkerasti, silti työmaata tuntuu olevan vielä useammaksi päiväksi jäljellä. Ja samaan aikaan ideat uusista projekteista siintävät jo miehen mielessä. Ei sillä, kivahan se on, että toinen haluaa kotia kunnostaa ja on valmis vielä itse remontoimaan. Itse haluaisin saada seuraavaksi tulevan babyn huoneen valmiiksi, vaikka hän tuskin sitä hetkeen vielä tarvitseekaan.

Maalipensseli on heilunut tämän raskauden aikana.

Vauvan huone

Esikoista odottaessani hänen huoneensa oli valmiina hyvissä ajoin ennen syntymää, kuinkas muuten. Tiesin kyllä jo raskausaikana, että ensimmäiset kuukaudet hän tulisi nukkumaan samassa huoneessa kanssamme, mutta olihan tulevan pikkuihmisen ensimmäistä omaa huonetta silti kiva laittaa ja fiilistellä. Kuopuksen kanssa tämä(kin) asia on hieman toisin. Tällä hetkellä hänen huoneensa on lattiasta kattoon täynnä kaikenlaista tavaraa. Mitään ei ole järkeä laittaa paikalleen, ennen kuin saamme viimeisenkin seinän maalattua. Toivottavasti tulevana viikonloppuna olisi aikaa viedä projekti loppuun, niin saisi kaiken vihdoin paikalleen.

Kuopus tulee nukkumaan aluksi samassa huoneessa kanssamme, omassa sängyssä tai perhepedissä. Katsotaan tilanne tyypin synnyttyä. Pinnasänky on tosin vielä osissa ja patjakin puuttuu, mutta onhan tässä aikaa… Ja ainahan aluksi voi käyttää äitiyspakkauksen laatikkoa sänkynä, siellä esikoinenkin ensimmäiset viikkonsa nukkui, vaikka hänellä pinnasänky olikin. Hän oli vain niin pieni, että laatikko tuntui paremmalta ensisängyltä. 😀 Ehkä suurin syy saada vauvan huone kuntoon on siellä oleva vuodesohva. Meillä vedetään jo tällä hetkellä toisinaan melkoista tetristä nukkumapaikkojen suhteen. Yleensä sängyn vaihtaja olen minä, sillä kärsin aika usein huonounisuudesta ja monesti paikan vaihtaminen auttaa. Uuden vauvan myötä sängyn vaihtajaksi joutunee alkuvaiheessa kuitenkin mieheni ja onkin hyvä, että potentiaalisia pakopakkoja on alakerran sohvan lisäksi muuallakin. (Tulen tekemään oman postauksen uniongelmista, sillä niistä minulla riittää paljon kerrottavaa ja pakko myöntää, että vauvan tulo jännittää unienkin näkökulmasta kohtuu paljon.)

Siivousvimma

Jos mies on keskittynyt remontoimiseen, on minulla lähtenyt siivoaminen käsistä. Olen tavallisestikin melko kova siivoamaan, mutta nyt olen vajaan kaksi viikkoa kestäneen äitiysvapaan aikana jynssännyt uunin, pessyt tekstiilipesurilla kaikki tekstiilit (kiitos viikon takaisen pissaepisodin) sekä tehosiivonnut saunan ja pesuhuoneen. Kaikki kaapit sekä vaatehuone saivat uuden järjestyksen jo kesällä, kun teimme tulevan vauvan huoneen kaappeihin tilaa. Sormet syyhyäisivät käydä jo kaikki omat vaatteet läpi ja pistää vähintään raskausajan vaatteet kiertoon. Tämän kanssa joutuu kuitenkin vielä hetken odottamaan. Myös kaikki mahdolliset vauvanvaatteet on pesty ja järjestetty paikoilleen. Tulevalle vauvalle on muutoinkin kaikki tarpeellinen tarvike jo olemassa, mutta niiden järjestely paikalleen odottaa vauvanhuoneen valmistumista. Sielu itkee päivittäin, kun ei pääse viimeistelemään projektia loppuun. 😀

To do -listan tyhjennys

Hormonihuuruisessa siivous- ja järjestelyvimmassa luulisi olevan riittävästi puuhaa viimeisillään raskaana olevalle naiselle, vaan eipä sittenkään. Koko syksyn ajan olen kirjoitellut puhelimeeni juttuja, joita teen jäätyäni äitiysvapaalle. Listan kärkipäässä oli katsomattomat sarjat, leffat ja lukemattomat kirjat, mutta niihin saakka en ole vielä päässyt. Muita to do -listalla olevia asioita ovat olleet mm. esikoisen vauvavuoden kuvien kehitys (!!!), vauvakirjan viimeistely, omien vakuutusten kilpailutus, muutamien kenkien vieminen suutarille ynnä muuta pientä puuhaa. Myös Linked In -profiilin päivitys odottaisi listalla, samoin kuin muutaman mielenkiintoisen webinaaritallenteen katsominen. Itseäni usein ärsyttää ”ensi työ sitten huvi”-mentaliteettini, mutta samaan aikaan saan ihan suunnatonta tyydytystä, kun saan tehtyä kaiken sen, mitä olen suunnitellut tekeväni. Hullu muija. Noh, ehkä sitten kun babyn huone on iskussa ja to do -lista tyhjennetty on viimein niiden sarjojen vuoro. Tai synnytyksen. Jännä nähdä, miten naisen käy.

Onko sinulla ollut pesänrakennusviettiä raskausaikana? Miten se ilmeni?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *