Synnytyksestä palautuminen

Synnytyksestä palautuminen oli raskausaikana yksi eniten pohtimistani asioista. Ensimmäisenä tietysti huoletti, miten synnytys menee. Jos synnytyksessä tulee vaurioita, kuinka nopeasti palaudun niistä. Esikoisen kohdalla muistan, että ensimmäisen viikon ajan istuminen oli hankalaa, keskikroppa ei tuntunut lainkaan omalta, vessassa käyminen jännitti yms…

Kuopuksen synnytys meni kuitenkin mallikkaasti, mitä tulee synnytysvaurioihin. Sain kaksi tikkiä, mutta ne eivät ole vaivanneet lainkaan (tarkempi synnytyskertomus aiemmassa postauksessa). Olin heti synnytyksen jälkeen täynnä energiaa, vaikka en ollut nukkunut pariin yöhön juuri yhtään ja muutoinkin kärvistellyt kipujen keskellä tunti tolkulla. Vessaankin uskalsin mennä melkein heti ja lantionpohjan lihakset löytyivät tuosta noin vain. Maha on ehkä surullisin näky. Pehmeä pullamössö höystettynä punasinisillä raskausarvilla ei ole aivan sitä, mitä vatsaltani toivon. Olen jatkanut mahan rasvaamista myös synnytyksen jälkeen aamuin illoin Bio oililla ja kaapissa odottaa mikroneulain, jota ajattelin testata arpiin, jahka ehdin. Ehkäpä arvet kesään mennessä ovat jo vaalenneet…

Liikkuminen

En ole vielä tehnyt suurempia urheilusuorituksia. Viikon sisällä olen käynyt pari kertaa ulkoilmassa esikoisen kanssa, kerran pikkuisella kävelylenkillä ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä sekä yhdellä puolen tunnin mittaisella vaunulenkillä. Ensimmäisen ulkoilun aikana huomasin, ettei tässä ihan elämän kunnossa vielä olla, mutta oli olo paljon parempi kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Toisen ulkoilun aika kiipesimme jo kilpaa kiipeilytelineessä esikoisen kanssa, joten homma etenee! Nyt kun kuopus on saavuttanut syntymäpainonsa päästään pikku hiljaa totuttautumaan ulkoiluun myös hänen kanssaan. Ensimmäinen vartin kärryttely oli pelkkää huutoa, mutta toinen puolen tunnin lenkki meni jo täydessä unessa. Ehkäpä tämäkin tästä!

Paino

Niin, minulla nousi paino raskauden aikana melkein 20kg, aivan kuten esikoisen kohdallakin. Aivan loppuraskaudesta vaaka näytti jo yli kolminumeroista lukua. Kyllä, olen melkoinen amazon. Tuntuu melko kivuliaalta kertoa, miten iso sitä onkaan ollut, onneksi olen sentään yli 180 cm pitkä, joten kertyneet kilot hukkuvat pitkään varteeni kohtuu hyvin. Kävin tänä aamuna vaa’alla ja vajaa 10kg näytti kadonneen johonkin, eli vielä toinen mokoma tiputettavana. Ensi vuonna, eli huomenna, alkaa sitten kevyt laskettelu kohti kevyempää ruokavaliota ja aktiivisempaa arkea. Imetyksestä johtuen, en ole ajatellut ryhtyä millekään dieetille, mutta herkuista minun pakko alkaa vieroittautumaan. Sen verran lekkeriksi on koko homma viime kuukausina mennyt..

Jälkisupistukset

Moni kahden lapsen äiti ehti jo raskausaikana varoitella, että toisen lapsen kohdalla jälkisupistukset ovat hieman toista maata kuin ensimmäisen kohdalla. Ja tottahan se oli. Ensimmäiset kaksi päivää synnytyksen jälkeen, jokainen imetys laukaisi jäätävät poltteet mahassa. Onneksi särkylääke auttoi nopeasti ja jo muutaman päivän päästä ajattelin päässeeni jälkisupistuksista kokonaan eroon. Myös jälkivuoto väheni nopeaan tahtiin, joka sekin varsin mukava asia. Vaan sitten, boooom! Viimeiset pari iltaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta, on iskenyt aivan jäätävä kestosupistus, joka lähtee vasta levon, tuplasärkkärin ja kuuman kaurapussia voimin. Kipu on aivan samaa luokkaa kuin avautumisvaiheessa, tuskanhiki vaan lentää eikä mitään pysty tekemään. Hyvä jos puhua pystyy. Soittelin jo synnärillekin ja kysyin, pitääkö olla huolissaan ja voiko tämä olla oire kohtutulehduksesta. Koska muita oireita ei ole, jatkamme tilanteen seuraamista kotona. Kun kävimme vauvelin punnituksessa muutama päivä sitten, kätilö kokeili kohdun supistumisen tilanteen ja hän sanoi, ettei enää edes tunne koko kohtua. Eli ilmeisesti megasupistukset ovat tehneet tehtävänsä.

Kaurapussi on ollut korvaamaton apu jälkisupistusten kanssa.

Vatsalihakset

Olen koittanut tulkita vatsalihasten välissä olevaa erkaumaa, mutta pakko sanoa, etten pääse ihan jyvälle, millaisesta kanjonista on kyse, kun vatsalihaksia peittää tuo, ah niin ihana, pehmeä arpikasa, jota mahaksikin kutsutaan. Jos jotain pitäisi veikata, sanoisin, ettei rako ole mitenkään hälyttävän suuri. Tuntuu myös, että saan kävellessä aika hyvin tukea keskikropalta, ja jaksan kannatella koko kroppaa esim. kävelylenkin ajan. Jättimäisistä supistuksista johtuen en ole vielä uskaltanut kokeilla tukikorsettia, jota suunnittelin pitäväni pian synnytyksen jälkeen. Toivottavasti tilanne tasaantuu supistusten kanssa pian, niin pääsen ottamaan tukikorsetista kaiken irti vielä kun mies on kotona. Sitä ei meinaa yksin saa paikalleen mitenkään!

Hiki lentää

Tätä ihanuutta en ollut edes muistanut, kunnes vauvan kahdeksantena yönä se alkoi, järkyttävä hikoilu. Heräsin vauvan ensimmäiseen yösyöttöön aivan hiestä märkänä, silloin samalla hetkellä muistin hikoilut esikoisen ajalta. Hikoilu oli pahimmillaan nimenomaan öisin ja se jatkui pitkään. Onneksi nyt on sentään talvi, mutta inhottava vaiva silti.

Muutoin palautuminen tuntuisi lähteneen mukavasti käyntiin. Vähän kyllä hassua, miten äidin voinnin seuranta loppuu kuin seinään, kun vauva on saatu pihalle. Kyselin kätilöltä synnärilttä lähtiessä pitääkö sokereita edelleen mitata, johon kätilö sanoi että ei tarvitse. Totesi vain, että hänen velvollisuutensa on kertoa, että raskausdiabetes nostaa riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. 🙄 Myöskään verenpaineita ei  tarvitse enää mittailla. Kuulemma jälkitarkastuksessa sitten katsotaan tilanne. Noh, siellä sitten. Ensimmäinen neuvola meillä on vasta vuodenvaihteen jälkeen. Ehkäpä siellä kysellään myös äidin vointeja?

Mikä sinua on yllättänyt synnytyksestä palautumisessa eniten? Oletko saanut neuvolasta tukea fyysiseen palautumiseen?

Kommentit (6)
  1. Raskausmaha vaihtui pullataikinaan – Äitiyhtälö | Lily
    9.4.2020, 14:16

    […] tarkempi omien syömisten kanssa myös raskausaikana, mutta se juna vähä niin kuin meni jo :D. Kirjoitin vähän aikaa sitten, miten synnytyksestä palautuminen on lähtenyt liikkeelle. Vaikka omakin paino on tippunut jo reilu kymmenen kiloa, on melkein toinen mokoma vielä […]

  2. Vaunulenkki, todellinen 5-in-1 – Äitiyhtälö | Lily
    9.4.2020, 14:15

    […] on mitä parhain liikuntamuoto, erityisesti synnytyksestä palautuvalle äidille. Itse teen mielelläni reilun tunnin mittaisia lenkkejä. Tuona aikana kilometrejä kertyy […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *