Toista kertaa äitiyslomalle

Tässä sitä nyt ollaan, juuri äitiysvapaalle tai tuttavallisemmin äitiyslomalle jääneenä. Olo on jokseenkin epäuskoinen. Koko syksy on painettu töissä sata lasissa ja erityisesti viimeiset pari viikkoa ovat menneet intensiivisesti perehdytyshommissa. Aikaa raskauden ja lähestyvän vauva-arjen ihmettelyyn ei ole juurikaan jäänyt. Näyttää myös vahvasti siltä, että kaikki kliseet toisen lapsen odotusajasta ovat totta, sillä useimmiten en ole edes muistanut olevani raskaana. Myös lähipiirille kuvio on jo tuttu, joten samanlaista ”odotushypeä” ei ole ollut ilmassa. Kaikesta tohinasta huolimatta, ihan yhtäkkiä, koitti viimeinen työpäivä ja kalenteri on tyhjätty kaikista työvelvoitteista, uskomatonta!

Tämä on siis jo toinen kerta, kun siirryn työelämästä äitiysvapaalle. Edellisestä kerrasta on nelisen vuotta ja silloin jäin ensin kesälomalle ja siitä äitiyslomalle. Olin yli kaksi kuukautta kotona ennen esikoisen syntymää. Olen koittanut miettiä, mitä ihmettä tein koko tuon kaksi kuukautta yksin kotona? Mies ainakin oli töissä, sillä hän halusi säästää lomat ollakseen kotona vauvan synnyttyä, joten hänen kanssaan päiviä en ainakaan viettänyt. Moni on kysellyt, että onko fiilis jäädä äitiysvapaalle erilainen kuin aikanaan esikoisen kanssa, mutta en osaa kertakaikkisesti sanoa. Käsittämätöntä, että muistan omia fiiliksiäni näin huonosti. Ehkä sitä on sitten jännittänyt tulevaa elämänmuutosta niin paljon, että se on syövyttänyt muistikuvat mennessään. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin fiilis jäädä kotiin tuntuu lähinnä absurdilta ja vähän laittomalta.

Nyt tämän toisen lapsen kohdalla jäin äitiysvapaalle keskellä pimeintä vuodenaikaa. Kesällä muistan pohtineeni, että miten ihmeessä saan aikani kulumaan yksin kotona keskellä marraskuuta, sillä marras-tammikuu ovat yleisesti ottaen minulle tosi raskaita kuukausia. Kun viettää käytännössä kaiken valoisan ajan töissä, on kropparessu ihan sekaisin koska on yö ja koska päivä ja se vaikuttaa minulla nukkumiseen todella paljon. Ja huonot unet vaikuttavat tietysti yleiseen olotilaan merkittävästi. Nyt ilmeisesti hormonit ovat astuneet jo kuvioon, sillä useista yöherätyksistä ja kolotuksista huolimatta olo on ollut päivisin kohtuullisen virkeä ja yleinen suoritustaso varsin hyvä. Toivottavasti sama meno jatkuu loppuun saakka, sillä haluaisin todella pystyä nauttimaan omaehtoisesta päivärytmistä edes pienen hetken, ennen vauvan tuloa. Marraskuukaan ei tunnu enää yhtään hullumalta ajankohdalta olla kotona. Niin se mieli muuttuu.

Ihanan valoisa marraskuu..

Mitä tehdä ennen vauvan syntymää?

Olen vähän sen sorttinen ihminen, että täytän mielelläni kaiken vapaa-ajan jollakin puuhalla.  Olen tosi huono vain olemaan, vaikka samaan aikaan aina toivon, että voisipa vaan olla ja möllöttää. Sitten kun minulla on se hetki aikaa vain olla ja möllöttää, ei mene montaa minuuttia, kun ajatukset lähtevät jo harhailemaan mitä seuraavaksi voisi tehdä ja sitten sitä taas mennään. Kuulostan monen korvaan varmasti melko raskaalta persoonalta, mutta näin vanhemmiten olen hyväksynyt, että minä nyt vain olen pesunkestävä ikiliikkuja, jolle riittää pienet latautumisajat, kunhan yöt saa nukkua (palaan nukkumisasioihin myöhemmissä teksteissä varmasti, niistä riittää kerrottavaa monestakin näkökulmasta). Muut saavat puolestani ottaa iisimmin, kun taas minulle jatkuva liikekannalla olo on normaali olotila. Kuin varkain tulevat viikot ovatkin täyttyneet kaikenlaisesta tekemisestä, jotka ovat syksyn kiireiden takia jääneet toteuttamatta. On kaveritreffejä, tekemättömiä kotihommia, joulujuttuja, omien projektien viimeistelyä, leffassa käyntiä ja tietysti treenisuunnitelmia. Toki toivon, että aikaa jäisi myös ulkoiluun, kirjojen lukemiseen ja kaikenmoisten hömppäsarjojen katsomiseen. Alkaa kuulostaa taas aikaoptimistin (minun helmasynti) puheelta, mutta jos edes osan suunnitelmista ehtisi toteuttaa…

Esikoinen jatkaa joulukuun alkuun saakka täyttä päivää päiväkodissa, joten onhan tässä ruhtinaalliset pari viikkoa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tokihan sitä samaan aikaan tunnollisena äiti-ihmisenä tuntee huonoa omatuntoa, kun saa jäädä yksin kotiin riekkumaan vailla aikatauluja ja suurempia vastuita, muun perheen ollessa töissä ja päiväkodissa. Yritän kuitenkin aktiiviesti vakuutella itselleni, että olen vapaani ja oman aikani ansainnut, sillä kohta uusi elämän alku on minusta täysin riippuvainen ja oma aika auttamatta kortilla. Olen myös hirmuisen kiitollinen, että oma vointi on näin hyvä, sillä sekään ei ole itsestäänselvyys. Myös siksi toivon saavani nauttia vapaa-ajastani, sillä synnytyksestä palautuminen ottaa kuitenkin oman aikansa.

Millaisia suunnitelmia sinulla oli äitiysvapaalle ennen vauvan syntymään? Ehditkö toteuttaa niitä vai pääsikö vauva yllättämään?

Kommentit (6)
  1. Neljä kuukautta kahden lapsen äitinä – Äitiyhtälö | Lily
    18.4.2020, 14:39

    […] pikkusiskosta äitiyslomalle, ehdin toteuttaa juuri niitä asioita, joita olin toiveissani ajatellut tekeväni enne vauvan […]

  2. Esikoisen reagointi vauvaan – Äitiyhtälö | Lily
    9.4.2020, 14:49

    […] tehdyt suunnitelmat heittävät häränpyllyä. Ehdin edellisessä blogipostauksessa fiilistellä, mitä kaikkea teen äitiyslomalla, kun saa hetken nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä ja kohtuullisen vapaasta kalenterista. Vaan […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *