Työnjako vauva-arjessa

Vauvan tullessa taloon, on hommia riittänyt aivan uudella tapaa. Kun koko porukka on kotona, vie kokkaus, ruokailut ja perus siivoilut pyykinpesuineen yllättävän paljon aikaa. Mies tokaisi pari päivää sitten, että tuntuu kuin koko ajan olisi laittamassa ruokaa tai siivoamassa ruokatamineita pois. Allekirjoitan väitteen täysin sillä erotuksella, että omien syömisten ja kokkailujen lisäksi tuntuu, että saa koko ajan olla imettämässä. Meillä työnjako vauva-arjessa on näyttänyt kutakuinkin tältä, nyt kun mies on vielä isyyslomalla. Tehdään vaikka statuspäivitys sitten, kun ollaan päivät tyttöjen kesken.

Työnjako öisin

Öisin päävastuu pikkuneidistä on tietysti minulla, koska imetys. Imetyksen alkutaival on ollut varsinkin yöaikaan hieman mutkikas, sillä neitokainen ei ole meinannut saada kunnon imuotetta sitten millään. Alkuun yöt menikin raivareita tyynnytellessä, jotta imetys onnistuisi edes jotenkin. Kokeilin milloin mitäkin asentoa, mutta sinnikkäästi tarjosin maitoa myös makuulta. Se on kuitenkin kaikkein näppärin asento yöaikaan, voi samalla itse torkkua tai vaikka nukahtaa (laiskan mamman valinta).

Koska varsinkin alkuun yöt oli pelkkää huutoa, ei mieskään pystynyt nukkumaan. Hän onkin toiminut kullanarvoisena imetystukihenkilönä tuoden vettä ja näyttäen kännykästä valoa, jotta näen säkkipimeässä makkarissa painia tissiä hamuavan kiljukaulan kanssa. Myös kakkavaippojen vaihto on ollut öisin miehen tehtävä, niitä vauvan alkuaikoina tuntui riittävän. Nyt elättelen toiveita, että imetyshommat alkaisivat sujua siihen mennessä, kunnes mies palaa töihin. Ja saisimme jatkaa samassa makkarissa nukkumista. Miten sitä pärjääkään jatkossa ilman omaa imetystukihenkilöä!😯

Aamut

Mies on herännyt esikoisen kanssa joka aamu. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki esikoiselle, joka on nukkunut joka aamu vähintään kahdeksaan. Näin mieskin on saanut nukkua aamuisin kohtuu pitkään. Minä olen yleensä herännyt yhdeksän jälkeen ja vauva kymmenen maissa. Aamuyöt ovat usein olleet imetyksen täyteisiä, joten olen saattanut olla useamman tunnin hereillä 03-07 välillä. Onkin ollut ihanaa nukkua vähän pidempään aamuisin. Noustessa minua odottaa valmis aamupala, jonka hujautan maksiminopeudella parempiin suihin, jotta ehdin syödä ennen seuraavaa imetystä (meillä on tapana tehdä aamupala edellisenä iltana valmiiksi, varsinkin työaamujen pelastus)!

Päivät

Aamupäivisin mies ja esikoinen ovat käyneet ulkoilmassa, treenaamassa tai puuhanneet jotain muuta mukavaa. Omat ympyrät ovat pyörineet pitkälti imetyksen ympärillä neljän seinän sisällä. Onneksi olen pikkuhiljaa jo päässyt  vaunulenkeille. Olenkin viime päivinä pakannut vauvan vaunuihin heti, kun imetykset sen sallivat. Aamupäivän puuhien jälkeen on vuorossa ruuanlaittoa ja imetystä. Meillä onneksi molemmat laittavat tasapuolisesti ruokaa, joka helpottaa arjen pyöritystä melkoisesti. Myös esikoinen on innokas apuri ruuanlaitossa. Harmi vain, että tässä minuuttiaikataulussa on monesti helpompi tehdä itse, kuin ottaa esikoinen mukaan. Toivottavasti tämä hetki elämässä ei latista hänen intoaan ruuanlaittoon.

Lounaan jälkeen on vuorossa pikkuneidin päiväunia ja yhteistä aikaa esikoisen kanssa. Myös kotitöitä riittää, jos meinaa tylsäksi käydä. Yleensä klo 17:00 mennessä esikoinen on kuin tulisilla hiilillä ja silloin onkin hyvä rauhoittua hetkeksi Pikku kakkosen pariin. Esikoisen katsellessa Pikku kakkosta ja vauvan nukkuessa, jää mukavasti aikaa laittaa ruokaa. Yritämme tehdä mahdollisimman usein useamman päivän ruuan, ettei ihan joka päivä tarvitsisi kökkiä keittiössä. Pikku kakkosen päätyttyä on päivällisaika ja silloin yksi asia on täysin varma. Viimeistään sillä punaisella sekunnilla, kun äidin pitäisi alkaa syömään, alkaa pikkuneiti huutamaan kuin hinaaja. Miten ne tietää. Aina!

Tyhjä lautanen yhdellä istumalla on todellinen onnistuminen vauva-arjessa!

Illat

Illat alkavat minun mittapuullani n. klo 19.00, jolloin alamme siivoilla päivän leikkejä ja siirtyä kohti iltapalapöytää. Iltapalalla on hyvä jutella päivän puuhista ja seuraavan päivän ohjelmasta esikoisen kanssa. Usein myös leikimme arvuutteluleikkejä Aliaksen innoittamana (esikoinen sai sen joululahjaksi ja hän on osoittautunut ihan virtuoosiksi siinä). Vauva jaksaa vaihtelevasti olla hereillä illan viimeisinä tunteina, joten välillä iltapala-aikaan siirryn imettämään, jonka jälkeen vauva ottaa vielä pienet voimatorkut ennen yöunia.

Iltapalan jälkeen siirrytään iltapesuille. Mies tekee vauvan iltatoimet, minä ja esikoinen käymme suihkussa ja pesemme hampaat. Yleensä tässä kohtaa vauvalla alkaa huumori loppua ja viimeiset iltahommat saa tehdä tuplanopeudella. Olemme  vauvan kanssa pedissä imetyspuuhissa 20:30-20:45. Iltaimetyksen aikaan katselen sarjoja Netflixistä (jee, viimeinkin). Imetyksen aikana mies lukee esikoiselle iltasadun, jonka jälkeen hän hipsii suihkuun. Yhdeksän jälkeen alkaa meidän yhteinen meidän vapaa-aika, jonka olemme viettäneet leffoja katsellen. Yritämme mennä nukkumaan n. 22.00, jotta jaksaa yöllä kukkua perheen nälkäisimmän kanssa.

Melkoista kellopeliähän arki tällä hetkellä on ja aika erilaista kuin vielä pari kuukautta sitten. Uskon kuitenkin, että rutiinit heti vauvan alkutaipaleella ovat hyödyksi niin vauvalle kuin väsyneille vanhemmille. Ja vielä koittaa se aika, nopeammin kuin arvaammekaan, kun istumme iltaisin miehen kanssa kaksi kotona. Nyt on nautittava näistä ohikiitävistä, vaikka varsin intensiivistä, pikkulapsivuosista.

Mites muilla, oletteko rutiinien kannalla vai enemmän hetkessä eläjiä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *