Unettomuus

Nykyisin unettomuudesta saa lukea milloin mistäkin mediasta lähes viikoittain. Lehtien otsikot huutavat kissan kokoisilla kirjaimilla, kuinka moni suomalainen nukkuu liian vähän ja mitä kaikkea kamalaa unettomuus aiheuttaa. Itselle nämä otsikot aiheuttavat lähinnä lisää ahdistusta, sillä todella tiedän, miltä nukkumattomuus ja pitkään jatkunut unettomuus tuntuun. En edes halua lukea noita uutisia, sillä niitä lukiessa ahdistus kasvaa kohisten. Minä kyllä nukkuisin aina, kunhan se vain onnistuisi. On varmasti musertavinta, mitä unettomuudesta kärsivä voi kuulla, kun joku kertoo, että välillä vaan nukkuu huonosti. Kyllä se siitä taas lähtee. Tai toisaalta latelee (hyvääkin tarkoittavia) vinkkejä tyylillä: älä juo kahvia klo 12 jälkeen, pimennä huone, käytä korvatulppia, älä katso kännykkää yms. Voi kunpa se olisi noin helppoa.

Unettomia öitä pian kymmenen vuotta

Itsellä käänteentekevä hetki unien kanssa on noin kymmenen vuoden takaa. Ensimmäiset parikymmentävuotta sain siis nukkua ihan kohtuullisen hyviä unia. Muistan kyllä jo lapsuudesta tilanteita esimerkiksi partioleiriltä tai yökyläilystä kaverilla, jolloin uni ei meinannut millään tulla ja aamulla olo oli sumea huonosti nukutun yön jälkeen. Opiskeluajalta reilu parikymppisenä en muista unettomuudesta kärsineeni, vaikka silloisella elämänrytmillä (töitä, koulua ja juhlimista) olisi unet hyvin voineetkin mennä. Ongelmat siis alkoivat siirtyessäni vakituisesti työelämään.

Ensimmäisen vakituisen työpaikkani ensimmäinen vuosi oli mukava, kiitos upean esimiehen. Uuden esimiehen myötä työtahti ja vaatimukset kiristyivät. Sen kombon kun yhdisti tiukentuneeseen yleiseen taloustilanteeseen, oli soppa valmis. Muistan ensimmäisen käynnin työterveyslääkärillä unettomuuden suhteen. Olin nukkunut huonosti jo pitkään ja olo alkoi olla sumea. (Jo silloin unettomuuteni ilmeni nukahtamisen vaikeutena, jollaista se pääasiassa on myös tänä päivänä.) Oli jotenkin kiusallista mennä lääkäriin ja kertoa, että en osaa enää nukkua. Uni ja nukkuminen kun ovat ihmisen perustaitoja ja yhtäkkiä en enää osaa niitä tehdä. Silloinen työterveyslääkäri lohdutti, että unettomuus on kohtuu tavallista ja tuossa työpaikassa hän ei ihmettele, että unet menevät. Ilmeisesti huonoista unista kärsijöitä oli jonoksi saakka. Unettomuus saatiin lopulta aisoihin melatoniin avulla. Hankala sanoa, pohjautuiko hoitava vaikutus lopulta lääkärin rohkaiseviin sanoihin, lääkkeen lumevaikutukseen ja vai oliko melatoniini silloin minulle oikea lääke auttamaan unettomuuden ikeestä.

Kun melatoniini ei auta

Tuon ensimmäisen pahan unettomuuskauden jälkeen uusia kausia on tullut ja mennyt. Melatoniini ei kovin pitkää lopulta tuonut lohdutusta öihin ja jossain kohtaa sain unta tukemaan masennuslääkkeeksi alun perin kehitellyn lääkkeen. Sen teho unettomuuden hoidossa perustuu väsyttävään sivuvaikutukseen, joka ilmenee paradoksaalisesti pienemmissä lääkeannoksissa. Koskaan en ole lääkettä joutunut syömään pitkiä aikoja putkeen, vaan se on nimenomaan toiminut minulla unta tukemassa silloin, kun unettomuus meinaa lähteä eskaloitumaan. Silti ihan joka kerta, kun lääkettä joutuu ottamaan, iskee suuri epäonnistumisen tunne. Minulla meni vuosia, ennen kuin kehtasin läheisimmille kavereillenikaan myöntää käyttäväni silloin tällöin masennuslääkettä nukkumisen tukena. Jotenkin niin suurta häpeän tunnetta sen käyttö herätti, täysin syyttä!

Varmasti raadollisin unettomuusjakso minulla alkoi aika tarkkaan vuosi sitten marraskuussa. Silloin työtilanne oli kiireinen ja vaihtuvuutta johdossa tapahtunut todella paljon. Myös lähenevä kaamos tiesi unien heikkenemistä. Kun kroppa ei saa tarpeeksi valoa päivisin, on sen hankala hahmottaa koska on yö ja koska päivä. Jo valmiiksi hankalan alkuasetelman lisäksi menin ottamaan alkuvuodelle alkavaksi kaksi Helsingin kesäyliopiston kurssia, koska olin kytännyt niitä jo pitkään. Vitkuttelin kurssien varaamista aivan viime metreille saakka, sillä taustalla tunsin koko ajan, miten kroppa koitti kertoa, että nyt ei ole fiksua lisätä kuormaa vaan vähentää sitä. Noh, sillä kertaa tunne lopulta voitti järjen…

Tammikuun alkaessa olin jo aika poikki, sillä keskimääräinen unikertymä per yö jäi hyvänä yönä 6 tuntiin, tyypillisesti arjessa rämmittiin 3-4 yöunilla. Ongelmaa oli nimenomaan nukahtamisen kanssa, mutta kun tilanne oli jatkunut pitkään tarpeeksi huonona, aloin myös heräillä muutaman tunti nukahtamisen jälkeen. Kun unet vedetään sekä yön alku- että loppupäästä minimiin, alkaa elämästä aidosti kadota värit. Epätoivo vaihtuu tunteettomuuteen ja kaikki tuntuu yhdentekevältä. En ihmettele, että nukkumisen rajoittamista käytetään kidutuskeinona, niin kamalalta se alkaa jossain kohtaa tuntumaan.

Pitkään jatkuneen unettomuuden jälkeen elämästä häviää värit, aivan kuin marraskuisesta päivästä.

Ravasin kevään mittaan useamman kerran työterveyslääkärillä ja anelin pelastusta tilanteeseeni. Halusin palavasti löytää jonkin muun kuin lääkkeellisen keinoin unettomuuden katkaisemiseen. Onneksi työterveydessä suhtauduttiin unettomuuteen hyvin ja tuttu työterveyslääkäri oli ymmärtäväinen ja halusi aidosti auttaa löytämään ratkaisun ongelmaan muutoin kuin pilleripurkin kautta. Toki lääkärissä tutkittiin voisiko unettomuutta aiheuttaa jokin sairaus, mutta tällaisesta ei onneksi löytynyt viitteitä.

Kevään aikana kokeilin unettomuuden hoidon tukena akupunktiota, osteopatiaa, joogaa, meditaatiota, Neurosonicia sekä lukemattomia muita konsteja ja luontaistuotteita. Etsin hullunlailla erilaisia keinoja parantaa unta niin netistä kuin kirjoista. Ja erilaisia konstejahan netti on pullollaan, harva vain toi minulle apua. Lopulta pääsin mukaan aikuisten unikouluun, joka tuntui alkuun hieman hankalalta. Olo oli kuin aa-kerhossa, sillä unikoulussa kokoonnuttiin pienen ryhmän kanssa, jossa kerrottiin omia kokemuksia ja kuunneltiin erilaisten asiantuntijoiden neuvoja unen parantamiseksi. Meitä ohjannut uniohjaaja sai kuitenkin ilmapiiristä rennon ja lopulta oli helpottavaa tavata samassa tilanteessa olevia. Itselle ehkä tärkein anti unikoulusta oli hyväksyä huonounisuus osana minua. Että välillä tulee huonoja öitä ja se on ihan ok. Unikoulun myötä ymmärsin myös, että tarvitsen itse hyvin säännöllisen ja rutinoituneen arjen, jotta unet pysyvät balanssissa. Uniohjaajan sanoin: ”takaisin peruskoulumeininkiin”.

Unettomuuden sivuvaikutukset

Kevään kääntyessä kesään, alkoivat univaikeudet olla viimein taakse jäänyttä elämää. On hankala sanoa, mikä lopulta auttoi ja palautti unirytmin takaisin raiteilleen. Itse asiaa paljon reflektoineena olen tullut siihen tulokseen, että kun kokonaiskuormitus elämässä laski ja unettomuuden noidankehä saatiin katkaistua, alkoi toipuminen. Stressi on keskeisin unta huonontava tekijä, mutta huonon stressin tunnistaa usein vasta jälkikäteen tilanteen mentyä ohi.

Unettomuuden aiheuttamat sivuvaikutukset eivät kuitenkaan lähteneet heti pois. Minulla esimerkiksi parasympaattinen hermosto meni jotenkin aivan ylikierroksille ja aiheutti miltei puoli vuotta kestäneitä faskikulaatioita lihaksiini. Faskikulaatiot aiheuttivat valtavasti lisää huolta ja olin jossain kohtaa varma, että minulla on jokin vakava lihasrappeumatauti tms. Myös ärtyneisyys ja lyhytpinnaisuus vaivasivat pitkään, lisäksi lähimuistin kanssa oli ongelmia. Yhtään sairaslomapäivää en unettomuuden vuoksi joutunut ottamaan, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna pari päivää aikaa latautumiselle olisi saattanut olla ihan viisasta. Miten se onkin niin hankalaa myöntää omat heikkoutensa ja miksi pitää painaa eteenpäin hammasta purren, maksoi mitä maksoi?

Nyt olen saanut nauttia varsin hyvistä unista jo useamman kuukauden. Minulla hyvät unet tarkoittavat sitä, että saan iltaisin alle vartissa unen päästä kiinni, herään maksimissaan kolme kertaa yössä, saaden kuitenkin kohtuu nopeasti uudestaan unta sekä noin 6,5-7,5 tunnin yöunia. Niiden avulla jaksan päivät varsin hyvin. Myös huonoja öitä mahtuu mukaan n. 1 yö per viikko, mutta ainakin toistaiseksi huonot yöt eivät ole lähteneet kroonistumaan. Nyt kuitenkin raskauden lähetessä loppuaan unet ovat keventyneet ja ahdistus tulevista öistä alkanut nostamaan päätään. Ajattelin seuraavassa postauksessa avata vauvavuoden uniin liittyviä pelkoja tarkemmin.

Oletko sinä kärsinyt unettomuudesta? Miten sait unet takaisin vai keikutko yhä kuilun partaalla?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *