Vauvan rytmi mahassa vs. mahan ulkopuolella

Olen viime päivinä miettinyt, onko vauvan rytmi mahassa enne rytmistä mahan ulkopuolella? Tälle vauvelille tuntuu muodostuneen melko selkeä rytmi, joka on noudattanut samaa kaavaa jo useamman viikon ajan. Esikoisen kohdalta en valitettavasti muista ollenkaan, oliko hänellä mitään rytmiä mahassa vai ei. Hänen kanssaan kävin loppua kohden pariin kertaan sairaalassa käyrillä, sillä liikkeitä ei meinannut tuntea. Niin esikoisen kuin tämän kuopuksen kohdalla minulla on etuseinäistukka, joka vaimentaa melko hyvin pienimmät liikkeet. Kuopuksen kanssa olen kuitenkin tuntenut liikkeet päivittäin oikein hyvin, ainakin viimeisen parin kuukauden ajalta.

Vauvan rytmi mahassa

Millainen vauvan rytmi tällä hetkellä on? Reilu pari kuukautta sitten nimesin babyn baaritappelijaksi, sillä joka yö alkoi järkyttävä myllerrys mahassa 3.30-4.00. Sittemmin yön rytmi on onneksi siirtynyt parilla tunnilla eteenpäin ja nyt myllerrys alkaa 5.30-6.30 välillä. Tällöin usein myös havahdun siihen, että minulla on nälkä. Useimmiten saan kuitenkin vessareissun jälkeen vielä unenpäästä kiinni (tosin unen saamiseen saattaa mennä tunti, mutta väliäkös sillä, vapaallahan tässä ollaan) ja herään 8.00-8.30. Baby aktivoituu yleensä seuraavan kerran sen jälkeen kun olen syönyt aamupalan. Tällöin hän ei jaksa kauaa kukkua, vaan hiljenee aina siihen saakka, kunnes lounasaika alkaa lähetä. 11-12 välillä alkaakin taas melkoinen möykkä. Usein tuntuu siltä, että vauva alkaa liikehtiä aktiivisesti, kun minulla on nälkä ja rauhoittuu  nopeasti, kun olen saanut ruokaa. Voisiko kuopus olla ruokaa esikoista enemmän arvostava yksilö, kun jo mahassa olleessaan reagoi mamman nälkään näin? Kolmas aktiivinen hetki mahassa koittaa n. 16-17.30 välillä, lähellä ruoka-aikaa jälleen. 😀 Päivän viimeinen ja ehdottomasti epäsäännöllisin aktiivisuusaika koittaa illalla, 20-22.30 välillä. Useimmiten kuitenkin vasta sitten, kun esikoinen on laitettu unille.

Näiden tunnistettujen aktiivisten hetkien lisäksi vauva varmasti liikkuu mahassa muutoinkin, mutta liikkeitä on hankalampi tunnistaa, kun on itsekin liikkeellä. Olen ollut tässä raskaudessa tosi kiitollinen siitä, että vauvan liikkeet ovat tuntuneet etuseinäistukasta huolimatta säännöllisesti. En ole huomannut vielä tähän päivään mennessä, että liikkeet olisivat vaimentuneet, vaikka loppusuoralla kohta jo mennäänkin. Toisaalta olen pitkä, joka antanee kasvavalle vauvalle hieman extratilaa ;). Liikkeiden seurannan lisäksi meillä on ollut myös dopleri kaverilta lainassa. Se on ollut hyvä lisävarmenne varsinkin alkuraskaudessa, jolloin liikkeistä ei vielä voinut olla ihan varma.

Vauvalle tuntuisi muodostuneen mahassa selkeä rytmi.

Vauvaan tutustuminen jo ennen syntymää

Moni odottava äiti sanoo tienneensä jo paljon ennen plussaa, että he ovat raskaana. Kun raskaus viimein varmistuu, osa äideistä tietää, kumpaa sukupuolta tuleva vauva edustaa. Moni odottava äiti myös tuntee suurta äidinrakkautta tulevaa vauvaansa kohtaan jo mahassa, aivan kuin tuntisivat tämän jo läpikotaisin. Minä sitten taas en omaa mitään tällaisia kykyjä. 😀 Kuopusta saimme odottaa melko pitkään ja ihan joka kuukausi mietin olisiko nyt tärpännyt. Vaan ei. Kun hän viimein ilmoitti tulostaan, osasin yhdistää outoja tuntemuksia toisiinsa ja liittää ne alkuraskauteen. Ilman raskausuutista olisin keksinyt niille jonkun muun yhtä hyvän selityksen. Sukupuolen osalta olin tällä kertaa varma, että poika tulee, sillä alkuraskauden oireet olivat niin erilaiset kuin esikoisen kohdalla. Vaan tyttöhän se siellä.

Ajattelen tulevaa vauvaa aktiivisesti päivittäin. Millainen hän on? Mille hän näyttää? Onko hän enemmän minun vai mieheni kaltainen? Onko hän esikoisen vastakohta, niin kuin toisten lasten usein sanotaan olevan? En kuitenkaan pysty muodostamaan tulevasta perheenlisäyksestämme minkäänlaista mielikuvaa, koska se perustuisi pelkkään arvailuun (jossa olen sysihuono) tai toiveeseen siitä, minkälainen haluaisin hänen olevan. Ja tätä en missään nimessä halua tehdä, kuvitella hänet jonkinlaiseksi ja ”pettyä” kun hän ei olekaan sellainen. Minun on myös vaikea sanoa, että tuntisin vielä ylitsevuotavaa äidinrakkautta, kun en tiedä ketä rakastan. Älkää käsittäkö väärin, totta kai olen kiintynyt vauvaan, mutta miten voi rakastaa jotain, ketä ei tunne? Olen aika konkreettinen ihminen ja näköjään sen huomaa myös tässä asiassa. (Esikoisen kohdalla tunsin aivan samoin, joten en enää tunne samanlaista huonoa omatuntoa tunteistani.) Aina synnytyssairaalaan saakka koko ajatus vauvasta tuntui jotenkin absurdilta. Kun viimein sain pikkuruisen käärömme rinnalleni, absurdi olo vain jatkui. Niin pieni, tuliko hän todella minun mahastani? Synnytinkö minä hänet? Miten ihmeessä tein sen? Kun siirryimme synnytyssalista perhehuoneeseen, kätilö nosti pienen vaunuihin ja antoi työntöaisan minulle. Siinä sitä sitten työnnettiin pientä kääröä ensimmäistä kertaa vaunuissa ja tuntui, kuin minut olisi tiputettu jonkun muun elämään. Vielä kotonakin olo oli monta päivää ihan hämmentynyt, onnellinen, mutta hämmentynyt.

Nyt yhden lapsen ja synnyttäneenä osaan jo hieman kuvitella, mitä tuleman pitää, mutta koetan silti pitää ennakko-odotukset hyvin matalalla, sillä kaikki voi olla hyvin erilaista, kuin esikoisen kanssa. Se, jos mikä on varmaa, että esikoinen tuo oman mausteensa kotiutumissoppaan ja vauvaan tutustumiseen. Toivon kuitenkin, että koko perhe oppii tulemaan uuden tulokkaan kanssa nopeasti juttuun ja rakastamaan häntä juuri sellaisena kuin hän on. Jopa tuo meidän hitaasti lämpenevä esikoisemme. <3

Onko sinun vauvalla ollut selkeä rytmi mahassa? Jatkuiko sama kaava syntymän jälkeen? Olisi hauska kuulla muiden kokemuksia!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *