Kuntosali ahdistaa! Kiitos Bull Mentulat ja salikissat.

 

En koskaan ole täysin kotiutunut kuntosalille. Mikä sitten kuntosalin ilmapiirissä oksettaa, siihen en täysin osaa vastata. Jokin siinä joka tapauksessa etoo yhtä vahvasti, kuten juomapulloon unohdettu proteiinijuoma. Tai ne hikiselle haisevat vanhat painikengät, jotka yhä urhoollisesti minua kuntosalilla palvelevat.

 

Yhden syyn kuitenkin keksin, sillä se kuuluu perusluonteeni paskamoisiin helmiin. En näet viihdy missään paikassa, jossa en hallitse tilannetta täysin. Esimerkiksi liikkeiden väärin tekeminen julkisesti, olisi kauhea kokemus. Kyllä nöyryytykseksi riittää se, että pukuhuoneessa hikoilee verkkareita jalkaan laittaessa lammikon lattialle. Tai loppuvenyttelynä toimiva ulkokenkien takaisin jalkaan saaminen, joka ei tällä vatsan koolla ole se helpoin projekti.

Toisena hyvänä syynä voisin mainita mielikuvani kuntosalin ihmisistä, vaikka olenkin tämän jo mielessäni vääräksi todistanut. Kuvittelin näet kaikki salilla käyvät miehet Bull Mentulan oloisiksi kavereiksi, joilla bodatessa vittumoisuuden lisäksi, valuu hikenä persaukseen piikitetty ylimääräinen testosteroni.
Näitä tapauksia on salillani onneksi vähän, tai ei oikeastaan ollenkaan. Tilanne onkin kääntynyt ennakkoluulojani vastaan. Isoja miehiä salilla riittää, mutta poikkeuksetta he ovat olleet ystävällisiä ja niitä kaikkein avuliaimpia. Kai turvonneet verisuonet ovat tukkineet jotain heidän päässään, sillä ei Suomessa kuulu tuollaista ystävällisyyttä kokea?

Rumien miesten vastakohta

Salilla käymätöntä kiinnostaa varmasti Mentulan kaltaisten mörköjen lisäksi salikissat. Nämä otukset taitavatkin nauttia yhtä huonoa mainetta.
En toisaalta ihmettele. Kyllä minuakin kyrpisi naisena katsoa Instagramin kaunottaria, jotka hehkuttavat aamukuudelta tehtyä ihanaa salitreeniä, samalla kun itse makaa väsyneenä sohvalla, hukkuen tyhjennettyihin keksipaketteihin.

 

En minäkään pidä liian pirteistä päivityksistä. En ainakaan, jos ne ovat se ainainen pääasia. Mutta myönnettävä se on, että jos saisin hyviä tuloksia aikaan salilla, laittaisin itsekin kuvan kropasta muiden iloksi. Kyllä olisi tälläkin tytöllä siinä kohtaa tissit töröllä ja perse kameran linssissä kiinni.

Pidänkin noita kuvia osittain tahattoman ärsyttävinä. Osa niistä varmasti haluaa vain jakaa sitä hyvää oloa, jonka liikunta on tuonut. Niin ainakin olen kuullut, että joku on sieltä sellaisen saanut. Itse olen kokenut vain lähinnä tuskaa ja kipeytyneitä paikkoja, kun reilun neljänkymmenen vuoden aikana kroppaan iskeytynyt saasta, on lähtenyt ruumiinosista liikkeelle.

No ainakin joku liikkuu. Jos en minä niin hirveästi, niin se ruumiin kuona ainakin.

Seksiä ja jumppaa

Entä ne salikissat kuntosalilla? Tuo taitaa olla ainoa paikka maailmassa, jossa minua voi harmittaa kauneus. Ei heissä mitään vikaa ole, mutta kun itse yrittää keskittyen taistella sarjaansa loppuun asti, niin ei se naisen pyöreä kankku silmäkulmassa ainakaan helpota keskittymistä.

Ja kyllä. On aivan normaalia, että huomaamme kauniin naisen myös tässä iässä. Se kun ei ole ominaisuus, joka kytkeytyisi pois päältä kolmenkympin kohdalla. Varsinkin nuoremmille tämä saattaa tulla siis yllätyksenä, mutta kyllä me vanhukset vielä seksiä harrastamme.
Eikä se ole edes vaikeaa. Alkuviikosta kun käyn lävitse omat mahamakkarat, jättäen ihroihin kirjamerkin löytyneen peniksen kohdalle, niin mukavan kätevästi sen touhun saa sitten lauantaina alkamaan.

 

Totta puhuen, ei se naisten katsominen aivan noin mene. Uskon näet, että jokaisella pitää olla salirauha. Koenkin toisinaan jopa ahdistavana sen, kun en tiedä mihin kohtaan katseeni kohdistaisin, jotta kaikki saisivat liikkua rauhassa. Setämiehen ikäinen, kun on setämies maineeltaan, vaikka ei pahaa tekisi edes kärpäselle.

Voin ikävä kyllä kuvitella naisten ahdistuksen määrän, kun joku tulee kyykätessäsi taaksesi jumppaamaan. Näin tapahtuu vain väkisin, sillä ei pienellä salilla kukaan voi piiloutua omaan nurkkaansa. En kuitenkaan setämiehen ikää lähestyvänä viitsisi kulkea laput silmillä sen takia, että pelkäät minun iskevän hampaani kankkuihisi. Se kun vaikeuttaisi elämistäni aikalailla.

Tiedän, että osa naisista haluaisi sokeuttaa meidät tästäkin huolimatta, mutta älkää ihmeessä tehkö niin. Enhän minä sitten näe, mihin olen menossa!

Kiihkeän hyvää oloa

Seksistä puheenollen, sitähän salilla riittää. Viime treenikerralla minua mietityttikin ajatus lukemastani keskustelusta. Jotkut naiset näet kertoivat saavansa orgasmeja salilla.

Kai se on hieno juttu heille? Olen vain tyytyväinen, ettei tämä koske miehiä. Voin näet vain kuvitella niitä katseita, jos penkkaisin pieni vuori housuissani. Tai no semmoinen hento kukkulahan se on.

No hyvä on! Säälittävä kiven murunen kalsareissa.

 

Oli mikä oli, niin ahdistavaa se olisi. Varsinkin kun treenituttuni tuppaavat olemaan eläkeikää lähestyviä kaljuja miehen köriläitä. Tiedä sitten pelkäisinkö enemmän asialle naurua, vai sitä, että joku setä vinkkaisi näylle silmää? Puhumattakaan jos vinkkaaja olisi se Bull Mentulan kopio.

Ehkä minun olisi vain lopetettava se vähäinenkin ihmisten katsominen salilla ja keskityttävä treeniin? Siksi kai meistä suurin osa treenatessa tuijottaakin kuntosalin seiniä, aivan kuin olisimme ilmeemme puolesta hallusinaatioiden vallassa?

 

 

Oikeasti liikunta on ihanaa, ihmiset eivät. Tai ovathan ne… Niin ainakin haluaisin uskoa.

 

 

 

Ps. Torstaina sitten blogissa jotain muuta. Luvassa on miesten yhteispostaus.

Muita osallistujia voit vakoilla jo nyt näistä linkeistä:

Toffeekolli

Tuli vaan mieleen

Miehen sanoin

Joonasmieli

hyvinvointi tasa-arvo liikunta hyva-olo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *