Ei miehen kai kuulu ajatella?

 

Kyllä mies puhuisi, jos mahdollisuus tulisi. Elämä vain on sellaista, että joku on aina kertomassa mitä ajatella, tai et vain saa suunvuoroa. Katsotaan vaikka tavallista päivääni.

 

Lääkäri totesi minut terveeksi, mutta psykologi mainitsi, että olen sekaisin.

Poliisi käski puhaltamaan pilliin.

Valmentaja komensi jumppaamaan kovempaa.

Vaaka tirskui painolleni.

Työvoimatoimiston täti narisi jotain töihin menosta, kuten myös henkilö Kelassa.

Lapset huutavat ajatusteni päälle. Kirkossa sen tekee, saatanan kovalla äänellä saarnaava pappi.

Kaupassa nuori neiti nalkutti jotain etukortista. Lihatiskillä taas joku kyseli mitä saisi olla? Mitä minä siihen vastaamaan, kauppalappu kun tiesi sen jo valmiiksi.

Auto ilmoitti bensan loppuvan.

Kännykkä kertoi puolestaan kaiken turhan.

Automaatti nauroi, ettei minulla ole rahaa.

Henkilökortti vittuili minun olevan vanha.

Liikennevalot välkyttivät, kun saisin ylittää tien. Televisio taas vilkkui mainoksissaan sen tahtiin, mistä haluaisin kaupasta unelmoida.

Roskaposti oli kai ainoa, joka ei ollut tietoinen kaikista asioistani. Kaipasi vain tilitietojani, jotka pankkitunnukseni kertoi hänelle.

Ex-vaimo muistutti menneisyydestäni, elatusmaksut taas tulevaisuudestani.

Keskikalja kertoi vitsin ja muistin kuinka nauraa. Sen jälkeinen viski tunnelmoi masentavan ja tunteellisen tarinan, ja sai minut itkemään. Onneksi viereinen kaveri kertoi, että olen hyvä jätkä.

Kirjastossa en saanut puhua. Keskustan ulkomaalaisille en taas osannut sitä tehdä.

Ennakkoäänestyksessä kaikki oli salaista.

Nyrkkeillessä minulla oli nyrkki suussa.

Kävellessä tiellä metelöi auto. Siinä soiva varoitusääni suositteli taas väistämään.

Laskut neuvoivat, kenelle rahani kuuluvat.

Vastaan tulleet teinit tiesivät jo kaiken.

Laulut kertoivat rakkaudesta.

Pihalle ei myöskään tarvinnut katsoa, koska meteorologi oli ennustanut sään.

Naisystävän kanssa en ehtinyt sanomaan mitään.

Ja lopulta kun yritin väkisin sanoa jotain, oli vaimo jo päättänyt kaiken lopun puolestani.

 

Missä vaiheessa olisin muka kerennyt ajattelemaan itse, kun kaikki kerrotaan ja pohditaan valmiiksi? Kyllä suomalainen mies puhuisi, jos sille annettaisiin mahdollisuus!

Ps. Se ovatko kaikki kohdat elämästäni, on sitten eri juttu. 🙂

perhe hopsoa parisuhde ystavat-ja-perhe
Kommentit (5)
  1. Ja seuraaja kommentoi kuvankin valmiiksi: näyttääpä hyvältä! Komea nuorukainen! 🙂

    1. Meinaatko, että minun pitäisi luopua mustaan pukeutumisesta ja hymyillä useammin? 🤔🙂

      1. Musta on ihan kiva, mutta niin on hymykin! 🙂

        1. Olisikin sellainen naama, jossa hymy viihtyisi yrittämättäkin. Minulla kun se on juuri päinvastoin. Näytän aina siltä, kuin olisin vihainen kaikille.

          1. Siitä, että näyttää äkäiseltä voi olla hyötyä, kun ne standimyyjät hyökkäävät kimppuun ennen ruokakauppaan menoa. Tai naapurin rasittava mummo näyttää siltä, että alkaa puhua pitkään ja vuolaasti. Vihainen ilme voi siis olla luonnon sopeutumaa ja hyödyllinen piirre!

            Mutta kyllä pieni hymy on joskus kiva… <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *