Isi blogi

 

 

Makasin sohvalla pienimmän poikani kanssa ja kuuntelin tämän kymmenen vuotiaan moottoriturvan tarinoita. Kai kaupassa olevan vaimoni mielestä olisin voinut vaikka yllättää ja siivota, mutta tämä meidän miesten keskeinen hetki oli liian tärkeä. Siivoamaan kyllä kerkeää myöhemminkin, mutta miesten välisi asioita ei sovi käydä siirtämää turhan takia.

Eivät meidän juttumme mitään syvällisiä olleet. Kunhan puhuimme konsolipeleistä ja niiden juonen käänteistä. Toisaalta seuraavat jotkut ihmiset saippuaoopperoita ja elokuviakin televisiosta, joista sitten kahvipöydässä puhutaan tunteella. En ymmärrä miten pienen pojan seikkailu pleikkarilla eroaisi tuosa keskustelusta.

Olen itse myös pelien ystävä, joten olen kai hieman puolueellinen puhumaan pelien puolesta.Toisaalta myönnän, että liika pelaaminen ei ole hyväksi. Toki tämä pätee kaikkiin asioihin, liika on liikaa. Kohtuus kaikessa.

 

Joskus vain tarvitsee tällläisiä päiviä, jolloin voi vain maata haisevat sukat jalassa tekemättä mitään ja näyttää pystyssä olevien hiusten alla mulkosilmäiseltä kalalta. Tässäkin toki kohtuus, sillä vaimolta voi tulla inhottavaa palautetta, jos liikaa laiskottelee.

Ei vaimoni mikään pirttihirmu ole. En voi kuvitella, että monikaan nykyajan naisista olisi viitsinyt katsella minua näin monta vuotta. Kiitos siitä, että olet antanut tukea ja turvaa.

Harvoin meillä huudetaan ja riidellään, useamminkin voisi. Huutaminen menee vain yleensä hukkaan, kun taso laskee keskustelussa ala-aste tasolle.

-Sinä olet tyhmä!

-Sinäpäs!

Ja niin tämä huutoja ja kiroilua sisältänyt ajatustenvaihto, ei vienyt mitään eteen päin.

No ehkä ei enää harmita niin paljoa, sillä tuli kerrankin suu avattua. Tuohon se hyöty sitten loppuukin.

 

Uskon, että ihminen tarvitsee sielunhoitoa niin hyvässä, kuin pahassa. Joskus on vain hyvä mennä toiseen ääripäähään ja maata sohvalla tekemättä mitään, kun taas älytön kierroksillä käynti, hyvässä ja pahassa, hoitaa mieltä yhtälailla.

Ehkä siis jatkan hielle haisevaa rentoutumista pienen miehen kanssa, enkä tunne siitä pätkääkään huonoa omatuntoa.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *