Kuinka sinä ajattelet?

Kuuntelin vedenkeittimen kohinaa. Ääni muistutti etäisesti ajatuksiani, kun olen väsynyt. Meneillään oli vain hullu sekasortoinen humina, josta on vaikea saada selvää.

Kai jokainen pitää itseään hulluna? Luulisin ainakin niin. Mieleeni tulee vain kysymys siitä, että kuinka monta turhaa ajatusta saamme päivittäin?

Minulla pyörii hyvän tuulisena enemmän ajatuksia, kuin olisi tarpeen. Normaali ulkona käyntikin saattaa kuulostaa päässäni oudolta. Seuraava viiden sekunnin pätkä on aivan normaalia ajattelua minun päässäni.

-Mukava ilma!

-Katos! Audi. Ei köyhällä ole varaa tuollaiseen.

-Hitto kun tuli syötyä…Orava!!! Kattokaa kaikki tuolla menee orava!

-Ei hullumpi perse tuolla naisella.

-nana nana nana Batman!

Keskittymiskykyni on siis monesti KAIKKEA MUUTA kuin huipussaan ja päässäni pyörii monta ajatusta joita en tarvitse. Olenkin monesti miettinyt, pyöriikö muilla ajatukset samalla tavalla, vai olenko vain outo?

(Sentään en huuda aivan kaikkea suustani ulos, mitä ajattelen. En ainakaan ihan aina. Pahoittelen tässä kohtaa yleistä käytöstäni Kung fu- harjoituksissa)

Joku kertoi minulle lukeneensa, että kaikki eivät keskustele omassa päässään itsensä kanssa. Minua alkoi oikeasti vaivaamaan tämä ajatus, sillä itse käyn välillä turhan pitkiäkin keskusteluja päivän tapahtumista aivoissani.

Miten edes ajatellaan ilman keskustelu? Miten tuolla tyylillä voi olla edes ihminen?

Onko jossain esimerkiksi poliisi, joka ajaa hälytystehtävässä miettimättä mitään? Vai kuuluuko hänen päässään vain hälytysääni tasaisena, viiii uuuuu viiii uuu.

En tietenkään juttele koko aikaa päässäni itselleni ja hengissä olen edelleen. Täytyyhän osan asioista sujua automaattisesti, ilman kauheaa pähkäilyä.

Se, että on tyhjäpäisiä ihmisiä saa minut vain uskomaan, että kaikki vitsit blondeista ovat totta. Ehkä nauran niille juuri sen takia, koska en osaa päässäni edes kuvitella hiljaisuutta.

Vai ovatko nämä ihmiset älykkyyden huipentumia? Minä täällä vain keskustelen itseni kanssa henkeviä ja pelkään saavani vielä riidan aikaiseksi joku päivä. Nämä automaatti ajattelijat pystyvät kenties ihmetekoihin, koska heidän aikansa ei mene paskan jauhamiseen itsensä kanssa?

Vai onko keskustelu omassa päässä jonkinlainen suomalainen juttu?

Ei kalsarikännit enää vaikuta niin tyhmältä ajatukselta, kun alkaa miettimään juopon sankarimme ajatusmaailmaa. Onko kukaan oikeasti tietoinen siitä, kuinka hyvät bileet hänen päässään on menossa? Tai onko kukaan koskaan päässyt laskemaan, kuinka monta henkilöä on paikanpäälle kutsuttuna?

Moni on todennut minulle, että olisi kiva tietää, mitä toisten päässä liikkuu? Onko tässä kyseessä vain yritys vaihtaa radiokanavaa? Itse ainakin kyllästyn toisinaan ääneen päässäni. Kohtaisen paskat jutut on kaverilla.

Jos juttujen taso sattuu miellyttämään, niin vähintään kiroan liian lyhyttä soittolistaa päässäni, joka väsymättä toistaa samoja juttuja vuodesta toiseen.   Tunnen siis olevani hetkittäin, kuin naarmuinen cd-levy, joka on jumiutunut soittamaan samaa sekunnin pätkää yhä uudestaan.

Nyt minua alkoi oikeasti kiinnostamaan, mitä sinun päässäsi liikkuu? Ehkä te toiset ihmiset olettekin mielenkiintoisempia, kuin luulen ja se on vain minun oma pääni, joka soittaa sitä ikivanhaa tylsää sävelmää.

En edes arvannut kuinka monta kysymystä tämä asia voi aiheuttaa itselleni. Jospa keskustelen hetken tästä itseni kanssa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *