Kun kerrankin minua kehuttiin!

Tunteet, Mies, Onnellinen, Surullinen, Kasvot, Aikuinen

Kävelin rauhassa eilen kadulla ja tuntematon isäntä tuli vastaani. Hetken hän tuijotti minua ja päätti tervehtiä huutaen vihaisesti minulle
-Helvetin kikkarapäinen loinen saatana perkele.
 
En minä naapureille muutenkaan paljoa puhele ja tämä keskustelu varmasti takasi sen, että en puhu myöskään tällä vuosikymmennellä.
Olen tietysti onnellinen, että hän sai sanottua sanottavansa. Olisihan se jäänyt inhottavasti kivilastin lailla painamaan miestä, jos hän ei olisi päässyt opastamaan minua elämän tiellä.
 
Mietinkin mitä voisin tehdä parantaakseni omaa tilannetta, jos kerta olin noin hirveään kuntoon mennyt vahingossa vuosien varrella?
 
 
 
 
Voisin toki parturiin mennä, mutta silti olisin helvetin loinen saatana perkele. Mitä siis tekisin lopuille ongelmistani?
 
Voisin kai johonkin kristilliseen kirkkoon liittyä raamattupiiriin ja saisin näin helvetin poistettua tittelistäni, mutta olisin silti vielä loinen saatana perkele.
 
Jouduinkin pohtimaan hieman, miten jatkaa tästä eteenpäin? Oikeuttaisiko sairasloman keskeytys ja työelämään paluu luopumaan loinen sanasta?
 Ehkäpä, mutta olisin silti vielä saatana perkele.
 
 
 
Muistelin, että hyvässä kirjassa kyllä puhuttiin jotain saatanasta. En ole aivan varma, mutta tämä siis tarkoittaisi, että se työ olisi siis varattuna.
 Ehkä meissä kahdessa oli vain samaa ulkonäköä? Mies siis luultavasti vain erehtyi henkilöstä!
 
 
 
Olisin siis vain perkele. Vanha kunnon perkele!
 En kyllä pitänyt itseäni ukkosenjumalan näköisenä, mutta otin tämän kuitenkin kehuna! Mieshän oli siis tarkoittanut vain kaikkea hyvää!
 
 
 
Mukava huomata, että ihmisillä on vielä käytöstapoja ja ovat muutenkin mukavia
 Ehkä siis yllätänkin itseni joku päivä ja kysyn naapuriltani
-mitä sinulle kuuluu?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *