Mikä lapselle nimeksi?

Riks, rask ja poks. Nyt hävettää, sillä rikoin treenikaverini. Ei kai ihminen ihan kaikkia kylkiluita ehjänä tarvitse, mutta ikävä pilata toiselta syksyn harrastukset.

En minä tahalleen sitä tehnyt. Pikkuisen taputin kylkeen ja heti se meni rikki. Sori vielä kerran!

 

Kai olin yhtä hellä, kuin pieni taapero, joka silittää lemmikkiään, luulen sen olevan pattereilla toimiva? Koskaan kun noissa tilanteissa ei voi tietää, katkeaako kissalta niskat vai joutuuko undulaatti pienen Maija-Liisan syötäväksi?

Outoja tyyppejä kodissani

En ole vauvojen nimiä seurannut vuosiin, mutta vielä vähän aikaa sitten, oli vanhemmilla tapana keksiä nimiä, joita ei muilta löytynyt. Tuntuukin siltä, että nuorison käydessä vierailemassa meidän kotona, on vanhempien lastemme kaverit nimetty aina jollain näyttävällä tavalla. Ei kelpaa nimeksi enää Antti tai Seppo, sillä on esimerkiksi paljon coolimpaa olla Darth Vader Hevitötterö Järvinen.

Sitä jäin vain pohtimaan, että mitä tapahtuu, kun nämä ihmiset siirtyvät työelämään? Onko meillä mahdollisesti kohta toimitusjohtaja Ahmed Suklaa-Mansikka Nieminen, tai vaikka presidenttinä Maaaarit Sorsasalo.

Ainakin presidentti olisi A-luokkainen, joten ei meillä ole kai mitään hätää tulevaisuudessakaan.

 

Olen kait vain vanha?

Täysin syytön minäkään en ole nimi kikkailuun, sillä annoimme kaikille lapsille nimet väliviivan kanssa. Nimet ovat tavallisia, mutta noin niistä saadaan yhdistettyä jotain yksilöllistä.

Ymmärrän siis kyllä hyvin halun nimetä lapsi erikoisesti. Se on ainutlaatuinen tapahtuma elämässä, kun saa pienen käärön syliinsä. On kaunista ajatella, että hän on jotain spesiaalia.

Samanlaisia Pirkon ja Jussin kaltaisia heistä vain tulee, kuten nykyihmiset. Totuus on se, että he ovat sitten myöhemmin ihan tavallisia putkimiehiä ja sairaanhoitajia, vaikka kuinka yrittäisit keksiä heille erikoisempaa nimeä. Ei se elämä muutu mihinkään, vaikka olisit siivooja nimeltään Prinsessa.

 

Myönnän olevani vanhojen nimien ystävä. Olisinkin varmasti nimennyt lapseni vaikka Yrjöksi, mikäli aika ei olisi muuttanut tuota nimeä oksettavaan muotoon.

Ehkä olen siis vain vanha ja pidän tämän takia vanhemmista nimistä, enkä ymmärrä uusia?

 

Pakko tarkistaa

Luojan kiitos, että ihmiset ovat tulleet järkiinsä. Vuoden 2020 nimet eivät näytä yhtään pahalta. Näköjään jotain hyvää on tapahtunut viimeisinä vuosina.

Tytöt

1. Maria

2. Sofia

3. Aurora

4. Olivia

5. Emilia

Pojat

1. Juhani

2. Olavi

3. Johannes

4. Mikael

5. Oliver

Jotenkin vain jäi pahamieli sen sukupolven nimi hölmöilyn takia, jotka juhlivat vuosituhannen vaihtumista.
Ihan ohimennen tässä vain totean nuoremmille lukijoille, että ne oli muuten paskat bileet. Kai halusimme kostaa tämän ja 90-luvun laman lapsillemme nimien muodossa? 

Kaikki silloin eläneet varmasti muistavat, kuinka yritykset mainostivat tuota tapahtumaa parin vuoden ajan, ennen päätapahtumaa. Kaupoista ei löytynyt enää tavaraa, johon tuota juhlaa ei olisi jotenkin liitetty. Lopputuloksena ketään ei enää kiinnostanut vuosituhannen vaihtuminen, sillä siitä oltiin yksinkertaisesti kuultu liikaa.

 

Kunhan vain mietiskelin

Tämä oli vain tälläistä pikaista pohdintaa kahvikupin ääressä. Lopputuloksena voisinkin tiivistää, että on aivan sama mitä annat lapselle nimeksi, niin viimeistään teininä joku lapsen kavereistä vääntää sen eri muotoon. Sen jälkeen kadulla kulkeekin lauma Jartsoja, Stökejä ja Stykejä, vaikka annoit lapsellesi onnea tuottavan nimen: Euro-Dollari Rahamies Makkonen

 

Ps. Kiitos viesteistä, joita sain edelliseen kirjoitukseen liittyen.

Kuten monessa keskustelussa saimmekin todeta, niin kaikkialla ei todellakaan ole rasismia, vaikka jotkut sitä haluavat aina löytääkin. Harmi jos et ymmärtänyt ideaani blogissa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *