Miksi mies ei näytä tunteitaan?

 

Minulta kysyttiin, miksi mies ei voi näyttää tunteitaan ja pehmeää puoltaan? Päätinkin käyttää aamuni sen pohtimiseen, koska kysymys on oikeasti hyvä.

 

 

Tunteet

Tunteiden näyttäminen voi miehelle olla vaikeaa, niin olen kuulut ainakin sanottavan. En toisten puolesta voi periaatteessa käydä tähän kommentoimaan, mutta teen sen silti. Kai minäkin jonkinlainen mies olen, vaikka en ehkä perinteistä vihaa ja testosteronia tihkuvaa urosta edustakkaan?

 

Jos lähden pohtimaan tätä ajatusta aivan perusasioista. Miehen piti olla miehinen selvitäkseen hengissä tuhansia vuosia sitten. Siinä olisi marjanpoimija naaraille ja muille lauman jäsenille tullut nälkä ja kuolema hyvin nopeasti, jos mies ei olisi itseään säästämättä taistellut luontoa vastaan. Miehisyydelle oli siis todella tarvetta. Nainen heikko ja mies vahva. Tämä oli siis varmasti selkeä jako, joka päti vielä kauan.

Oikeastaan sen murroskausi on vasta meillä menossa. Naiset ovat saaneet valtaa vihdoin ja siitä on kiittäminen muuttuvien töiden. En sano, ettei heiltä aikaisemmin olisi peltotyöt onnistuneet, mutta pieni epäily minulla on, että keskimäärin huonommin, kuin miehellä jonka kroppa tuottaa enemmän voimaa.

Kuitenkin sen mitä tunsin isoäitini sukupolvea, niin tiedän heidän olleen todella sitkeitä naisia. Se kovantyön määrä oli jotain sellaista, ettei nykyihminen halua edes ajatella sitä. Olen itsekkin pehmeä, kuin vaahtokarkki heihin verrattuna, enkä oikeastaan edes halua olla yhtä kova.

 

Naisissa on voimaa tarvittaessa. Sitä en kiellä.

 

 

 

Miehiä, naisia ja jotain siltä väliltä

Nykymiehellä on oikeus olla naisellinen ja naisella miesmäinen. Oikeasti kumpikin vain haluaa olla pehmomalli haluamastaan. Ei ole tarvetta sille alkukantaiselle sitkeydelle ja vihalle, joka varmisti ruuan tulemisen pöytään. Se, ettei ole tarvetta, ei silti täysin muuta meitä. Se tarve metsästää ja keräillä asuu sisällemme tai henki lähtee.

Siksi kai masennumme ja uuvumme työelämässä, koska halu tehdä on suurempi mitä järjen määrä? Toimittaja kirjoittaa liikaa, roskakuski pitää kauheaa vauhtia ja toimitusjohtaja kerää lisää rahaa itselleen, vaikka ei olisi oikeastaan tarvetta.

 

Ihminen on ahne ja tappaa itsensä lopulta siihen. Sitä tapahtuu pienissä ihmiskohtaloissa, niin kuin isomassa kaavassakin. Tuo kaikki johtuu vain siitä, että oma lauma on pidettävä hengissä. Osittain tuo on toisaalta tervettä, mutta aiheuttaa myös paljon ongelmia. Miehellä tuo ongelma on toki suurempi.

Jos luulet, että väheksyn naisia, niin olet väärässä. Tämä on vain yksinkertaistettu ajatus kummakin roolista, joka on ollut luonnollista. Kuten olen monesti todennut, niin ihminen on eläin. Se ei muutu, vaikka haluaisit olla kuinka oma itsesi. Se on osittain harhaa ja alkukantaiset vaistot ajavat sinua eteenpäin tietämättäsi.

 

Se miten tämä kaikki liittyy tunteisiin, on oikeastaan kohtuullisen helppo ajatus. Miehellä ei ole varaa olla heikko, koska hän on sen kaiken suojelija, mitä hänen pieneen maailmaansa mahtuu. Reviiri on edelleen vahdittavana, vaikka ei mies noin ajattele. Se on silti meissä vahvana, kuten äidinvaisto naisissa.

 

 

 

Ei alkua pidemällä

Tästä aiheesta saisi näköjään vaikka kirjan. Ehkä jatkan pohdintaa seuraavassa tekstissä, kun en päässyt tällä kertaa alkua ja alkukantaisuutta pidemmälle? Syytän siis tällä kertaa vain sitä jotain yksinkertaista geeneissä olevaa käskyä luolamiesten ajoilta, joka ei poistu sisältämme vielä pitkiin aikoihin. Seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa samasta asiasta pelkästään nykyajan kantilta katsottuna.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *