Onko aina pakko olla kiltisti?

Pelle, Hullu, Onnellinen, Hassu

 

Lapseni pelkää kaurapuuroa. Siitä syytänkin hänen ukkiansa, joka tätä oli tarjonnut viisitoista vuotta sitten. Jälleen osoitus siitä, että ihminen unohtaa kyllä paljon tärkeää, mutta muistaa myös paljon turhaa. Kuinka lähes kaksikymppistä nuorta miestä voikin yksi ruskea puuro ahdistaa noin paljon?

Ymmärrän toisaalta hyvin häntä, sillä itse en pysty juomaan ananaslimpparia, koska näin sellaisessa homepilkun joskus 90-luvun lopulla. Yhtä fiksua on pelätä jokaista blondia naista, koska yhdellä sellaisella oli tietääkseni joku seksiin liittyvä tauti. Niin ainakin nuorempana kaverilta kuulin, joten pidän mielipiteeni loppuun asti.

Väliäkö tuolla toisaalta nykyään on, jos jättää blondit ja kaurapuurot välistä? Vaihtoehtoja maailmassa riittää, eikä tarjolla ole enää pelkkää keitettyä perunaa ja sitä yhtä kylän kauneinta tyttöä. Lanttulaatikkoa toisaalta syön mielelläni vieläkin, vaikka menneen ajan herkku onkin. Sen vanhan piian jätän mielelläni rauhaan, joka savon perukoille on jäänyt aikamiespoikien palvottavaksi.

 

Itseään pitäisi kehittää jatkuvasti ja kokeilla elämässä eri asioita, jos haluaisi tuntea olevansa elossa. Itseäni vain oksettaa koko ajatus yhtä paljon, kuin teininä juotu kilju. Kai sen pitäisi olla voimaa ja itsetuntoa uhkuva tapa, mutta niin piti olla kiljunkin hyvin käynyt?

Tässäpä muuten nuoremmille kiljuresepti, jos rahat sattuvat loppumaan. En minä auttaakseni sitä jaa, mutta saan vain hyvän mielen siitä, että joku muukin saa nuorena kokea sen tunteen, ettei tiedä kummanpään laittaisi vessanpönttöön ensin.

Kiljun ohje

 

Muistan edelleen sen farkkutakin, jonka teininä oksensin kiljun takia läikikkääksi. Sitä vain en ymmärrä, miksi en putsannut sitä, niin en ainakaan olisi jäänyt kiinni pienestä mökkireissustani. Sattuuhan näitä kai paremmissakin piireissä? Joku on istunut ravintolaillan jälkeen paskat housussa bussissa ja joku toinen on sammunut työpaikan vessaan. On myös mahdollista, että tunnen vain huonosti käyttäytyviä ihmisiä.

 

 

Uskon silti, että on ok käyttäytyä huonosti silloin tällöin. Ei se tarkoita välttämättä humalassa pyörimistä, mutta kyllähän se auttaa tavoitteen saavuttamisessa. Mitä enemmän olen ikää vain saanut, niin olen huomannut, että selvimpäinkin voi olla mukavaa. En kyllä tuota riskiä ota, jos kotoa poistun. Sitä vain tapahtuu todella harvoin, joten kai olen jo hieman tylsä?

Totta puhuen, en kaipaa sitä mahdollisuutta, että saisin löysät pöksyssä sulostuttaa linja-auton ilmaa. Siitä kerkeän kyllä nauttimaan sitten eläkkeellä, jos luoja niin suo. Voin jo nähdä ajatuksissani ilmeeni, kun istun pirullisesti hymyilemässä bussin takaosassa lemuamassa vaipoissani. Tulen ja haisen piruuttani niin pahalle, ettei syyllisestä jää epäselvyyttä. Kunhan nyt ensin vain saisin toteuttaa osan unelmistani aikuis-iässä, katsoo noita muita juttuja sitten myöhemmin.

Älkää siis pelätkö kaurapuuroa ja blondeja. Elämä siinä vain menee ohi, jos alkaa turhia murehtimaan. Vielä nopeammin sen saat ohitettua, jos elät toisten mielipiteiden mukaan. Käyttäytyä toki pitää, mutta ei sekään aina ole pakollista.

Kommentit (4)
  1. Muistan lapsuuskesän mökkireissulta ihmeellisen näyn: täysin epäurheilullinen isäni juoksi metsässä, ja kovaa! Kuvaan liittyi keskentekoinen kilju ja pienen metsätien päässä sijainnut ulkohuussi.

    Otin opiksi isävainaani virheestä ja kun vuosia myöhemmin tutustuin kiljuun, tein sen kaupunkiasunnossa, jossa siivo vesiklosetti on aina lähellä. Näin moninkertaistetaan ajoissa ehtimisen todennäköisyys.

    Tarinan opetus? Pysykää kaukana kiljusta. Tai ainakin lähellä vessaa…

    1. Kyllä se kilju pitää kerran kokea. Se saakin sitten riittää 😂

  2. Hyi olokohon, tuli mieleen teini-ikä, kun tehtiin porukalla kiljua. Eihän sen käymistä jaksanut koko viikkoa odotella, vaan päätettiin ihan vähän maistaa. Meni siinä porukalla varmaan tonkallinen ja saatiin aikaiseksi kunnon heilunnat. Mikähän siinä oli, jotta tuolloin känni meni tosi voimakkaasti tasapainoon. Heiluttiin ja kaatuiltiin kuin heikkopäiset. Toista kertaa ei kilju maistunut. Kävi kuin sulle ananaslimpparin kanssa.

    1. Toi oli niin perinteinen tarina teininä. Ikinä kukaan ei malttanut odottaa, että kilju on valmista 😂

      Onneksi ei enää tarvitse juoda tuota tavaraa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *