Onneksi olkoon!

 

Kuvassa voi olla 1 henkilö, puu ja luonto

 

Ensimmäiseksi haluaisin onnitella erästä lukijaani. Mies näet täytti seitsemänkymmentä vuotta. Ikävä kyllä se alkaa jo näkymään miehen ulkonäössä, sillä hän muistuttaa olemukseltaan tuulen nussimaa harmaata heinää.
Sitä se ikä teettää, vaikka en toisaalta itsekkään mikään komistus ole. Samaa happea tässä silti vedetään karvaisen sieraimen kautta sisään, vaikka toinen painaa 120 kiloa ja toinen sen heinän verran.

No tuohon ikään on tietysti kerennyt jo olemaan naimisissa, seurustelemaan ja muutenkin liikaa olemaan naaraiden kanssa. Kyllä vähempikin saa miehen kuihtumaan. Hän olisi varmaan muuten täynnä elämää ja lihaksikas, kuin Schwarzenegger nuorempana. Uhrauksia on vain tehtävä elämän aikana ja hän valitsi myrkykseen avioliitot.

Ehkä tässä onkin syy, miksi miehet lihovat monesti seurustelun alettua? Se on viimeinen yritys pitää itsensä kasassa, kun sielusta imetään parhain osa pois. Joskus nuo neidot imevät toisaalta muutakin ja hämäävät sinut hetkittäin tyytyväiseksi. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.

Vanha mies on kuin puu, jolle lopulta saapuu syksy. Lopulta sen oksiin jää vain roikkumaan muutama kuivunut tai homehtunut marja, jotka tippuvat pikku hiljaa pois. Onneksi sentään ovat hieman käyneitä nuo marjat, joten ei vanhentuminen hullumpaa ole. Sisäinen humala pitää järjissään kaiken järjettömyyden keskellä.

 

Vanhuutta kuuluu arvostaa. Ei sen takia, että he ovat nähneet maailmaa, vaan sen takia, että he ovat pitäneet päänsä kasassa tuohon hetkeen asti. Yleinen olo on varmasti jo hauska, kuin nännistä kovaa vääntäminen, mutta he selvisivät. Onneksi olkoon!

Ensimmäiset meistä luovuttavat jo nuorena ja osa joutuu luovuttamaan syystä tai toisesta matkan varrella. Nämä vanhukset ovat ansainneet tarjotun oluensa lähibaarissa, sillä he ovat veteraaneja lajissaan. He kestivät mustavalkotelevision, huonot suomenkieliset rock-käännökset radiossa, Kekkosen, Kekkosen, Kekkosen, käpylehmät, autot ilman turvavöitä, suvivirren, keskikaljan puutteen kaupoissa, nuorisoa villinneen kommunismin, Uuno Turhapuro-elokuvat jne..

Puhumattakaan tietysti niistä koulumatkoista, jolloin he joutuivat hiihtämään umpihangessa viisikymmentä kilometriä. Matkan varrelle sattui vielä muutama taistelu karhujen kanssa, vihaiset kasakat sapeleineen, sekä tykistökeskitys. Ei mennä tähänkään sen syvemmin, sillä ei nykysukupolvi usko kuitenkaan.

 

Haluan siis vielä kerran onnitella alussa mainittua miestä, jos hän vähentyneen testosteronin keskeltä sitä huomaa. Voi olla huomaamattakin, jos näin päättää, se on oikeutettua tuossa iässä.
Jos tuon ikäinen mies päättää olla rauhassa päänsä sisällä, niin se suotakoot hänelle. Toinen vaihtoehto on, että se häntä naiva tuuli on enää ainut, joka pääkopassa liikkuu. Suotakoot sekin hänelle, sillä hän on vihdoin oman elämänsä herra ja sankari.

puheenaiheet tapahtumat-ja-juhlat hopsoa ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *