Ruokakauppakin voi olla seikkailu

Ostoskärryt, Grocery, Ostokset

 

Kuvittelen olevani näkymätön. En hullulla tavalla, mutta niin ettei minua huomioida kadulla. Yllätynkin joka kerta, kun joku rohkenee puhkaista yksityisyyteni kuplan ja puhuu minulle. Ei se minua toisaalta haittaa ja alkusäikähdyksen jälkeen olen toisinaan jopa mielissäni, kun minut on huomattu.

Liekö tuo on vain ujoutta? Olen luonut ympärilleni suojakilven, jonka toivon saavani vieraiden katseet kimpoamaan siitä. Kai olen siis, kuin Star wars-robotti, joka haluaa tehdä pikaisen iskun Prisman vihannesosastolle, ilman että kukaan huomaa sitä? Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka rikon jotain kirjoittamatonta kauppasääntöä ja saan ihmisten vihat niskaani?

 

Vainoharhainen ja ujo saa kaupastakin seikkailun aikaan. Siellä kun on niitä äkäisesti katsovia mummoja, tympiintyneitä perheenäitejä ja muita aggressiivisia olentoja. Jumalauta, jos sitä jää valitsemaan liian pitkäksi aikaa sopivaa mehutölkkiä hyllystä, niin nämä edellä mainitut tulevat kärryineen ja ajavat päälle.
Tästä syystä kai Prismamme yhteydessä on apteekki ja Alko? Viinakaupasta rohkeutta, jotta uskaltaa mennä ruokakaupan puolelle ja apteekista jalkoihin rakkolaastareita ja siteitä, kun kuitenkin sinun jaloille ajetaan ostoskärryillä.

Pahin on silti vielä edessä! Jos jostain syystä pääset kassalle asti, kaikesta väkivallasta ja katkeruudesta huolimatta, niin alkaa myyjän kuulustelu. Tunnen aina syyllisyyttä, jos en omistakaan sopivaa superbonuspistekorttia. Olo on kuin olisin vanhassa natsi-Saksassa ja kuuluisin väärään puolueeseen. Jos ei käsi nouse tervehdykseen oikean puoluekortin kanssa, niin sinua varmasti huomautetaan asiasta.

Ennen sentään lohdutin itseäni pelaamalla reissun päätteeksi pienen summan pitkävetoa ja kolikkopelejä. Sitäkään en enää halua nykyisin tehdä, sillä paikallinen raviurheilua seuraava joukko on vallannut veikkauspisteen. Sinne ei jumalauta mennä väliin hakemaan mitään jääkiekkovetoja tai siihen liittyviä kuponkeja, nyt pelataan hevospelejä ja sillä selvä.
Sama koskee kolikkopelejä, sillä ne ovat valloitettu eläkeläisten ja mielenterveyspotilaiden toimesta. Eivät nuo pelit kai oikeasti enää edes rahalla toimi, vaan sinne voi laittaa panokseksi päivän masennuslääkityksen?

 

On eräs paikka, johon en onneksi joudu menemään kauppareissulla, nimittäin parkkipaikka. Kerrankin köyhällä on onnea, kun ei ole varaa autoon.
Kuinka ahdistavaa olisikaan kamppailla siitä oven viereisestä parkkiruudusta? Monesti olenkin nähnyt autoissa istuvia miehiä. Se ei johdu siitä, että he eivät haluaisi kauppaan mukaan, mutta kun joutuivat parkkeeraamaan raukat kahta metriä suunniteltua kauemmaksi. Kyllä se pistää vituttamaan ja saa verenkiehumaan sen verran, että kävely on jo mahdotonta.

Joudun toisaalta autottomana kantamaan ostokset kotia. Ei se minua haittaa, paitsi jos kauppias on päättänyt hommata kauppaansa jotain luontoa säästäviä muovipusseja.
Ensimmäinen niistä hajoaa jo tavaroiden pakkaamisen jälkeen ja muiden kestämistä saat jännittää kotiin asti. Ei tuo ole silti se pahin osa, koska vanha perinteinen kipu on. Leveät kantohihnat kutistuvat jokainen kerta ohueksi kidutusvälineeksi, joka pureutuu kämmenien lihaksiin kiinni. Näet vielä viikonkin jälkeen Prisman logon kourassasi, kun se on painautut pussista käteesi. Nyt sinut on merkitty tuohon ruokakauppaketjuun, etkä muualla enää ilkeä käydä. Mitä mahtaisikaan tapahtua, jos kilpailevan ketjun kassaneiti näkisi sinun käyneen vieraissa?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *