Tunnustan viisi virhettä elämästäni

 

Ne juoksevat päässäni, kuin miljoona tuhatjalkaista. Yleensä ne tulevat öisin, mutta jos aikaa riittää, niin ovat tervetulleita myös päivällä. Ehkä olin nyt hieman liian kohtelias, mutta kun nuo kutsumattomat vieraat saapuvat joka tapauksessa, niin kai se on sama laittaa puhdas matto ajatuksieni eteen, joka toivottaa jollain imelällä tavalla ”TERVETULOA”?

Puhun nyt tapahtumista, jotka ihminen laskee itselleen virheiksi ja jäävät vainoamaan. Tiedän kyllä, että minua kiellettiin kirjoittamasta liian synkkiä tekstejä, siispä valutankin kaikki virheeni tähän tekstiin, jotta positiivisuus saa jälleen vallata blogini. Jos siis haluat piristystä päivään, niin on syytä lopettaa lukeminen tähän ja vaihtaa tekstiä.

 

 

VIRHE 1

Aika on rajatonta

Sitä toistaa parhaimmillaan yhtä virhettä vuosikausia. Minun kohdalla se oli työnteko, joka muka ratkaisi muka kaikki ongelmat ja teki miehestä miehen.

Saatana periköön ne raukat, jotka uskaltavat tehdä muutakin, kuin olla työmaalla! Palkinto kyllä odottaa kuollessa, kun työnantaja saattaa jättää hienon diplomin työnteosta hautakiven viereen. Luultavasti et vain saa sitäkään.

 

VIRHE 2

Korvaat kyllä menetetyn ajan lapsille

Niinhän sitä ahkera työmies luulee. Yhtäkkiä todellisuus on vain se, että sinun poikasi tai tyttösi ei olekaan se pieni ihminen jota luulit. Silloin on enää turha toivoa mukavaa hetkeä leikkipuistossa, kun teiniäsi kiinnostaa kaikki muu paitsi naamasi. Pahimmillaan koet herätyksen vasta siinä vaiheessa, kun muu perhe jo kaasuttaa kadunpäässä muuttoautolla.

Ehkä työnantajasi vie sinut lohdutukseksi potkimaan palloa leikkikentälle?

 

VIRHE 3

Olen korvaamaton

Jälleen kohdallani työhön liittyvä virhe, joka soi tavallaan päässäni vuosikausia. Olin viimeisen päälle tiimipelaaja joka ei luovuttanut, mutta ketä oikeasti se kiinnosti? No, ehkä sen ajan työkavereita, jotka käsiään taputtaen nauttivat kevyemmästä arjesta.

Ei ollut edes olemassa oikeasti me-henkeä, vaan se oli jotain, jonka kuvittelin. Ihminen voi näin tehdä itsestään itsensä orjan ja painaa hulluna kohti asetettua unelmaa.
Minulle tuo unelma oli, että kerrankin elämässäni olin hyödyllinen. Tuo harha vain meinasi tappaa minut. Sekosin lähes, kun ocd, uupumus ja masennus täyttivät pääni. En silloin tuntenut heitä nimeltä, joten kauhu oli aitoa. Jos ihminen pelkää hirttävänsä itsensä työvälineisiinsä vaikka ei sitä halua, niin mielestäni järkevä työnteon raja meni jo ajat sitten.

 

VIRHE 4

Rakkaus

Olen ihminen, joka ei tee itselleen juuri mitään. Kaiken pitää palvella ensisijaisesti toisia ihmisiä. Jos kaikki ajattelevat vain toisiaan, niin silloinhan asia kääntyy niin, että kaikilla on hyvä olla?

Vasta ikä opetti minulle unelmani olevan harhaa. Itsekkyys ei välttämättä olekaan kusipäisyyttä, vaan myös tervettä itsesuojeluvaistoa. Tämä aiheuttikin juuri päinvastaisin ajattelun minussa, mihin olin tottunut. Luulin muuttuvani näin täydeksi mulkuksi, mutta tuo ajatusmalli antoikin terveen itsetunnon palautuessa, vielä enemmän mahdollisuuksia rakastaa kaikenlaisia ihmisiä.

Minusta ei saa oikeastaan, kuin väkivallan vihaajan, näin ainakin kuvittelen. Arvostan kaikkia, vaikka olisin eri mieltä heidän ajatuksistaan.

 

VIRHE 5

Kaiken täytyy olla täydellistä

Vasta tässä iässä ymmärsin, että epätäydellisyys on täydellisyyttä. Vanha minä ei suostunut tekemään mitään, jos ei ollut mahdollisuutta olla paras. Heikko itsetunto ei sallinut mitään muuta, mutta kuka tuohon muka pystyy? Aina löytyy jostain joku, joka päihittää sinut, mutta mitä sitten?

Onko tärkeintä oikeasti olla rikkain, kaunein tai vaikka yksinkertaisesti paras kahvinkeittäjä? Sinulle on annettu määrätty määrä potentiaalia eri asioihin, jota pystyt venyttämään. Voin vain luvata, että jos venytät liikaa, niin sietokykysi ei tule kestämään sitä. Noin saadaan aikaan vain elämän katkeroittamia uupuneita, masentuneita ja muita ongelmaisia.

 

 

Nyt on parempi mieli. Sain tunnustaa, että en ole paras isä, työmies tai oikeastaan mikään muukaan. Ehkä voitte kuitenkin edellä luetun perusteella päätellä, mitä siitä ajattelen, kun olen saanut nyt käsitellä päässäni virheitäni muutaman vuoden?

Vastaan silti, jos se jäi epäselväksi:

EI VITTU VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA!

Olen paras sellaisena kuin olen, jos annan sille vain mahdollisuuden. Elämä ei ole suoritus, se on jotain aivan muuta.

Kommentit (1)
  1. Suoraan pitääkin sanoa. Elämä on 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *