Ladataan...
Ananas ja Kookos

Tänään oli tavallinen päivä. Ei tehty oikeastaan yhtään mitään. Siksi olikin erityisen hyvä päivä tallettaa meidän päivä kuviksi.

Myös siksi, että sain viimein uuden kameran.

Meidän perjantai.

6.50 Herätys.

Höyhen menee joka aamu herättämään isoveljeä, mutta tällä kertaa Kookos oli ehtinyt jo mennä aamupesulle.

7.30 Autan Kookosta pukemaan, kun Isi valmistautuu töihin.

7.40 Kookos lähtee päiväkotiin ja Isi töihin. Höyhen on harmissaan.

8.00 Keitän tytöille puuron ja syön samalla itse aamupalaa. Tyttöjen annoksen jäähtyessä syön oman puuroni. Sitten keskitytään vauvojen aamupalaan. Ruispuuroa päärynäsoseella ja ruisleipää omin käsin.

8.30 Kun vaatteet on saatu päälle, on aikaa ja energiaa leikkiä.

Sillä aikaa äiti nautiskelee. Kahvia maidolla ja kookosöljyllä, sekä korppua. Syön melkein joka aamu kahvin kanssa jotain herkkuja.

Kotipäivän asuna H&M:n hauskan malliset valkoiset pellavahousut ja raitapaita. Untuvan housut Name It ja t-paita Mamas & Papas.

10.15 Ulkoilun ajoitus oli täydellinen, tytöt nukahtivat jo eteiseen ja sain rauhassa hakea rattaat varastosta. Käveltiin järjestelemään kirppispöytää ja viemään vielä vähän lisää tavaraa. Tästä retkestä ei olekaan todistusaineistoa, kun onneksi jätin kameran kotiin enkä ottanut mukaan myrskyn armoille ulos.

12.00 Kotiin tullessa päiväunet jatkuivat vielä sisällä vähän aikaa ja sain rauhassa syödä lounaan. Tällä viikolla söin joka päivä sämpylää/patonkia/ciabattaa täytteitä vaihdellen. Avokadoa en tosin vaihtanut, sitä oli joka päivä.

12.30 Päiväunien jälkeen maistui lounas. "Porkkanalaatikkoa" riisillä ja jauhelihalla. Lisäksi omin käsin avokadoa ja keitettyä porkkanaa. Siisteys on hämäävää. Kuvasarjasta puuttuu jälkipelit, eli huolellisesti liiskatun, suussa ja syvemmälläkin pari kertaa käyneen avokadon hankaus ja rapsutus pöydästä, syöttötuoleista, hiuksista, naamoista... Kyllähän te tiedätte.

13.00 Ja taas leikitään. Hella, astiat ja leikkiruuat on ihan parhaita.

Pyykkiä pestään pari koneellista päivässä.

15.00 Välipalana maistellaan jugurttia ja syödään banaania palasina omin käsin ja lusikalla.

16.00 Vastaanottokomitea on ovella, kun Isi ja Kookos tulevat kotiin.

Kotiintulouhmaraivari. Märkä, kurainen ja hiekkainen haalari olisi pitänyt saada pitää päällä sisälläkin, "eeeeeeiiii oteta poooiis". Jokapäiväinen sisääntulo.

17.00 Kookos on apuna ja höpisee juttujaan koko ruuanlaiton ajan. Napsii maistiaisia ja kertoo kuulumisia. Ruokana on pastaa parsalla ja halloumilla. Tytöille pastaa ja parsaa keitettynä tomaattimurskalla ja lisäksi pakastimesta valmista jauhelihaa. Isi paistaa itselleen ja Kookokselle jotain.. öö.. lihaa. Pihviä? Höyhen kokkaa omilla välineillään.

Ruokailutilanne on niin hektinen, että ei paljon kuvia ehdi ottaa. Hyvä kun ehditään omat ruokamme syödä.

18.00 "Kookos heittää Untuvalle, Untuva Isille ja Isi Kookokselle."

19.00 Postimies toi paketin. Tulipa tosi nopeasti perille.

19.30 Iltapalan aikaan keittiö on jo aika kaaoksessa.

Isi syöttää tytöille iltapuuron...

... ja sillä aikaa autan Kookosta iltapesuissa. Isin vuoro on lukea iltasatu.

Annan tytöille iltamaidot ja 20.40 tilanne on jo tämä.

... ja hetki sen jälkeen tämä. Aikuisten iltapala Isin kanssa, karkkia, telkkaria ja blogia.

 

Miten se oma arki näyttääkin niin paljon seesteisemmältä linssin läpi? Alan kulkea kamera silmillä koko ajan, jos päivät menee aina näin kivasti.

 

Ladataan...
Ananas ja Kookos

Kuten ystäväni puki sanoiksi, sisustus lasten ehdoilla ei tarvitse olla muovisia My Little Pony -lamppuja. (Tai Helou Kissa!)

Tässä elämäntilanteessa on vaan omaa työtä helpottaakseen täytynyt tehdä pieniä kompromisseja. Ja jos kovasti pitäisin kiiltävästä ja minimalistisesta sisustuksesta, luultavasti näkisin sitten vaivaa sen eteen, että lapsista huolimatta kiiltävä pysyy kiiltävänä. Mutta oma sisustusmakumme on enemmänkin sellainen kotoisa ja lämmin. Siinä ei pieni epäjärjestyskään haittaa, eikä se, että leluja lojuu joka paikassa.

Sisustus lasten ehdoilla tarkoittaakin meillä enemmän sitä, että hankinnat on tehty ajatellen puhdistettavuutta ja käytännöllisyyttä, tinkimättä silti ulkonäöstä.

Viimeisin hankinta on uusi matto olohuoneeseen. Keuhkokuumeessa vertailin netissä mattoja ja löysin kolme hyvää vaihtoehtoa. Yksi oli pehmeä pitkänukkainen matto, yksi ihana villamatto ja yksi puuvillainen, ainoa vesipesun kestävä. Pähkäilin ihan tosissani näiden kolmen välillä, kunnes yhtenä aamuna Kookoksen huoneen liikennematolle kävi, no, vahinko. Se on onneksi helppo pestä koneessa. Samana päivänä suljin pois vain kemiallista pesua kestävät villa- ja nukkamatot ja päädyin puuvillaiseen. Eihän se niin muhkea ole, mutta sitä ei tarvitse varoa, ja on tuo kuviokin aika kiva! Sopii meidän väreihin täydellisesti. Valkoista, vaalean harmaata, tummaa harmaata ja beigeä.

Sohvaa ei ole hankittu näillä samoilla kriteereillä, vaan muutama päivä ennen kuin selvisi, että saamme ensimmäisen lapsemme. Muutama päivä myöhemmin värivalinta olisi voinut olla toinen. Nyt valkoinen sohvamme on jatkuvasti erilaisten peittojen suojassa. Ehkä se joskus vielä tulee käyttöön omana itsenään. Suojellaan vielä muutama vuosi. Ikean Ektorp -nojatuolissa on pestävä ja vaihdettava päällinen, joten valkoisuus ei haittaa.

Tv-tason hyllystä on äidin lehtien lisäksi vallannut tilaa kattava lastenkirjasto. Kirjat saavat olla olohuoneessa näkyvillä, kun siellä niitä kuitenkin luetaan. Lisäksi olohuoneessa on Pentikin iso kori täynnä epämääräisiä leluja. Lelut kulkeutuvat joka tapauksessa olohuoneeseen, joten isoon koriin ne on helppo keräillä illalla. Maatilan paikka on olohuoneessa rahin päällä, ja lattialla lojuu usein vauvojen peitot sekä lelukaari. Onneksi tyylikkäältä ystävältä lainassa oleva lelukaari sopii sisustukseen paremmin kuin ne värikkäät muovihärvelit.

 

Asuntomme on kolmio ja meille viidelle hengelle varmaan pian pieni. Nyt kuitenkin mahdumme vielä ihan hyvin, kun vauvat nukkuvat meidän kanssa ja Kookoksella on hänelle ihan riittävän kokoinen huone. Kolmea sänkyä sinne ei kuitenkaan mahdu, joten jotain ratkaisuja on jossain vaiheessa mietittävä. Mutta nyt on hyvä näin. Olohuoneessa me kaikki kuitenkin kaiken hereilläoloaikamme vietämme, emmekä tarvitse omaa tilaa yhtään enempää.

Ladataan...
Ananas ja Kookos

Välähdyksiä arjesta.

Aamulla herätään vähän ennen seitsemää. Vauvat yleensä syövät ja jatkavat sitten unia. Isi käyttää Kookoksen potalla ja laittaa sitten itsensä valmiiksi. Minä autan Kookosta pukemaan päiväkotia varten ja annan hänelle maitoa. Isi vie Kookoksen päiväkotiin ja menee itse töihin. Joskus minä vien Kookoksen ja Isi jää kotiin tyttöjen kanssa ja lähtee töihin sitten kun tulen. Jään kotiin ja ehdin syödä aamupalan, kun tytöt yleensä nukkuvat kymmeneen.

Siivoilen ja järjestelen kotia, tyhjennän astianpesukoneen. Tytöt heräilevät aamupäivällä ja vaihdan heille vaipat ja päivävaatteet sekä syötän. Seurustelen tyttöjen kanssa.

Joskus käy naapuri tai muita äitiystäviä kahvilla, joskus lähden ulos vaunukävelylle, joskus tavataan ystäviä ulkona.

Syön itse lounaan (jos muistan), hoidan vauvoja, vaihdan vaippaa, syötän, seurustelen.

Iltapäivällä Isi hakee Kookoksen, tai sitten joskus minä haen ennen kuin Isi tulee töistä. Ulkoillaan tai leikitään sisällä tai tavataan vielä kavereita. Viiden aikoihin syödään. Tai ainakin Kookos syö, jos ei vielä itse ehditä.

Seitsemältä alkaa iltatoimet. Iltapala, hampaanpesu, d-vitamiinit, iltasatu.

Kahdeksan jälkeen vauvat ovat paljon hereillä, kun ovat varmaan huomanneet, että silloin saa vanhempien jakamattoman huomion, kun isoveli nukkuu. Silloin sylitellään ja tehdään iltapesut vauvoille. Kymmenen jälkeen tytöt yleensä nukahtavat.

Sen jälkeen on vanhemmilla aikaa olla kahdestaan, syödä hyvää iltapalaa tai herkkuja, kirjoittaa blogia ja katsoa telkkaria.

Sellaista on arki. Ja sitten välillä ei ollenkaan sellaista, vaan ihan erilaista. Päivärytmiin tulee muutoksia jatkuvasti ja jokainen päivä tuntuu erilaiselta.

 Tällä hetkellä kotiäidin arki on ihan parasta!

Pages