Ladataan...

Huh. Enpä oo pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään. Nykyään Benjamin tarvitsee enemmän virikkeitä ja on oppinut niin paljon uutta, että aika menee hänen kanssa seurustellessa ja ihmetellessä, eikä ole tullut pahemmin tietokonetta availtua.

Nyt kuitenkin Benjamin on jo yöunilla, joten ajattelin tulla kertomaan meidän kuulumisia. 

Benjamin sai n. kuukausi sitten 2kk rotarokotteen. Siitä tuli aikamoiset oireet ja vatsanväänteitä oli seuraavat kaksi viikkoa. Nyt alkoi vihdoin tasottumaan, mutta eilen saatiin 3kk rokotteet jossa rota sekä piikkirokotukset. Ainakaan toistaiseksi ei oo tullut yhtä pahoja oireita kun viimeksi. <3 

Olen ottanut tavaksi ottaa joka kuukausi kuvan Benjaminista. On ihana seurata hänen kasvua myös kuvista ja haluan tehdä Benjaminille ” My first year-taulun”. 

Mutta mitäs meillä on opittu tämän parin kuukauden aikana ? 

- Benjamin hymyilee paljon ja naureskeleekin jo ääneen.

- Benjamin ”vastailee” kun hänelle juttelee ”jokeltelemalla”.

- Benjamin kääntyy selältä vatsalle ja vatsalta selälleen.

- Benjamin tarttuu esineisiin ja vie niitä suuhun. Myös nyrkki on suussa kokoajan. 

Meillä on rytmikin jo hieman säännöllistynyt. Päiväunet nukutaan aikalailla samoihin aikoihin joka päivä, vaikkakin joskus niitä ei nukuta ollenkaan. Aamusin herätään poikkeuksetta 6-7 aikaan ja yöunille käydään 19-21 välissä. 

Benjamin on todella nauravainen, hymyileväinen ja tyytyväinen poika. On niin ihana seurata kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy. 

Yritän skarpata tämän blogin kanssa. Ja muuten ensi vauva-lehden numerossa on tehty juttu minun synnytyspelosta. Lehti ilmestyy kauppoihin vissiinkin tämän kuun puolivälissä. Joten jos synnytyspelkoasiat kiinnostaa niin kannattaa ostaa Vauva-lehden ensi numero. Voisin tehdä tästä lehtihaastattelu keissistä oman postauksen seuraavaksi. 

- Piia- 

 

Ladataan...

Ladataan...

”Mitä sä oikeen teet äitiyslomalla, eikö aika käy pitkäks ?” 

”Sullahan on nyt sitten pitkä loma kun oot lapsen kanssa kotona. ”

Miltä musta on tuntunut olla äitiyslomalla ? 

Sain raskaana ollessani kuulla sitä kuinka ” Sulla tulee hajoomaan pää kun oot vaan neljän seinän sisällä. ” 

Musta on ollut aivan ihanaa olla kotona. Meillä on tietyt rutiinit mitkä tehdään joka päivä ja mä niin nautin niistä. Eletään ihan omassa rytmissä ja tehdään mitä halutaan. Eikä minulla ainakaan oo tässä kotona ollessa ” pää hajonnut”. 

Me ei olla Benjaminin kanssa linnottauduttu kotiin vaan tykätään mennä ja tehdä. Käydään joka päivä koirien ja vauvan kanssa pitkällä vaunulenkillä ja kierretään mm. tässä lähellä oleva kirppari, josta oonkin tehnyt aivan upeita löytöjä. Voisin tehdä niistä ihan oman postauksenkin tässä kun ehdin. 

Sitten päivät kuluu ”leikkien”, laulaen, lorutellen ja muuten vaan seurustellen. 

Lisäksi meillä alkaa vauvauinti 9.1 ! En malttaisi millään odottaa. Ollaan myös ajateltu että mentäisiin sellaiseen vauvakerhoon joka on seurakunnan järjestämä ! Näkisi vähän muitakin vauvoja, mutta haluan odottaa kunnes Benjamin on saanut 3kk rokotteensa. Muskari olisi myös aika hauska, mutta sitä täytyy vielä selvitellä missä päin sellainen olisi. 

Vielä tuosta ”sullahan on pitkä loma...” kommentista voisin sen verran sanoa että ei tää kyllä mitään lomaa ole. Vaikka Benjamin on tosi tyytyväinen tapaus, mutta kyölä se lapsi silti vaatii paljon. Kokoajan oot vastuussa sulle tärkeimmästä ihmisestä ja täytyy olla skarppina ja viihdyttää lasta. Välillä on myös niitä rankempiakin päiviä jolloin vaaditaan vielä enemmän jaksamista. Silti en vaihtais päivääkään pois. <3 

Vietän tietysti myös välillä sitä omaa aikaa ja käyn mm. salilla tai kavereiden kanssa kahvittelemassa.

Ilmoittauduin myös keikkalaiseksi tässä lähellä olevaan palvelutaloon. Teen sinne aina silloin tällöin keikkaa kun Henri on kotona Benjaminin kanssa. Olen nyt tehnyt 2 vuoroa ja tässä kuussa on vielä ainakin 2 työvuoroa varattuna. :) 

Sellaista me siis puuhaillaan mun äitiyslomalla. Oon vähän unohtanut päivitellä tätä blogia kun päivät menee niin hujauksessa ! Nyt otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja pyrin päivittelemään tätä ainakin kerran viikossa. 

Palataan seuraavassa postauksessa ! 

- Piia- 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Kirjoitin raskausaikana postauksen oudoista kommenteista joita sain ja huomasin muiden saavan raskaana ollessa. 

Postaus löytyy täältä : https://www.lily.fi/blogit/piian-matkassa/ihmeelliset-kommentit-raskausaikana

 Nyt näin pari kuukautta vauva-arkea eläneenä haluaisin kertoa ovatko nämä väitteet/kommentit pitäneet paikkansa, ja miten ne on meillä ratkaistu.

Tässä puhun vain meidän arjesta mikä tulee tässä varmaati ajan kanssa vielä muuttumaankin. Lisäksi kaikki lapset on erilaisia yksilöitä ja perheetkin erilaisia ja kaikille nämä jokainen väite on pitänyt paikkansa, kun taas toisille ei. 

” Vauvan synnyttyä et saa koskaan syödä rauhassa lämmintä ruokaa tai juoda kahvia lämpimänä. ” 

Se ettei ruokaa saa aina syötyä rauhassa pitää paikkansa. Jos Henri ei ole kotona niin aika ahmimistahtiin sen ruoan saa syödä, mutta aina sen lämpimän aterian syöminen kuitenkin onnistuu. Olen itse ajatellut niin että syön lapsen lähellä ja jos hermostuu niin hyssyttelen. Se muutama minuutti huutoa ei kaada kenenkään maailmaa ja saa itse syötyä edes jotain. 

No sitten tää kuuluisa kahvi. Musta tää kommentti on jotenkin ihan naurettava. Ratkaisu : Osta termosmuki. Ihan varmasti saat juoda kahvisi lämpimänä. 

” Imetys on ihan kamalaa ja sattuu, mut silti se on parasta eikä kannata antaa pullosta. ” 

Tämä piti meillä 100% paikkansa. Mua imetys sattu aivan h*lvetisti. Lisäks pojalla oli ihan hirmunen imemisen tarve ja se todellakin asu tissillä. Lisäks imetysasentoa sai ettiä tosi pitkään ja aikalailla se imetys laitto mut sohvan nurkkaan istumaan. Lisäks vielä ne kaikki tunteet siinä niin luojan kiitos päätin siirtyä pulloruokintaan. Se on totta että äidinmaito on aina paras, mutta kyllä ne lapset korvikkeellakin kasvaa. 

” Sitten kun vauva syntyy niin se vaan itkee varmaan kokoajan.” 

Öööö... ei. Meidän poika on oikeasti tosi tyytyväinen tapaus ja ihmettelen kuinka helposti on mennyt. Tottakai hänkin välillä itkee niinkuin kaikkk vauvat. Koliikki-lapset on sitten asia erikseen, mutta ei nekään kokoaikaa itke herranjumala. :D Tämä itkee nälkää ja väsymystä kun niihin tarpeisiin vastataan, niin on tyytyväinen poika. 

” Sulla ei sitten oo enää aikaa omille jutuille ja oot täysin sidoksissa siihen lapseen. ” 

Kyllä mulla ainakin on aikaa myös omille jutuille. Ehdin näkemään ystäviä pojan kanssa, mutta myös ilman poikaa. Saan urheilla pojan kanssa, mutta myös ilman poikaa. Ei oo oikeestaan asioita joita en varsinaisesti voisi tehdä pojan kanssa, mutta Henri mahdollistaa mulle myös sen oman ajan onneksi. 

” Et saa moneen vuoteen nukuttua kunnolla. Se lapsi herättää sut monta kertaa yössä ja sun täytyy pärjätä jollain muutaman tunnin unilla. ” 

Tämäkään ei oo pitänyt meidän kohdalla täysin paikkaansa. En voi sanoa että nukkuisin ”kunnolla” mutta ihan hyvin kuitenkin. Alkuun tottakai poika heräs useamman kerran yössä yleensä 2-3h välein. Nykyään ensimmäinen pätkä on sen 4-6h ja loppu yö menee n. 2-3h välein heräämisillä. Eli todella oon saanut nukkua yöni ihan hyvin. Lisäksi pulloruokinta mahdollistaa myös sen, että Henrin ollessa vapaalla yötöistä hänkin pystyy osallistumaan yösyöttöihin. 

Siinä nyt ainakin muutama tällänen yleinen väite vauva-ajasta. Nää kommentit ainakin vähän ärsytti mua raskausaikana. Moni näistä kuitenkin riippuu tosi paljon vauvasta, perherakenteesta ja tukiverkostoista. Jos olisin esimerkiksi ihan yksin vauvan kanssa, niin tilanne olisi varmasti muutaman jutun kohdalla ihan eri.

- Piia -  

 

 

 

 

Ladataan...

 

Puhuin parin tutun kanssa tässä muutama päivä sitten negatiivisuudesta, siitä kuinka se tarttuu. 

Oon myös itse ollut tälläinen. Tottakai mulla on edelleen niitä huonoja päiviä ja tuntuu ettei mikään ole hyvin, mutta yritän nykyisin saada mielen aina käännettyä positiiviseksi ja jos joku asia on huonosti eikä toimi, niin teen asialle jotain ja jos en pysty tekemään, niin tiedän että sitä on sitten ihan turha rypeä. 

Oon ottanut käyttöön muutamia ”keinoja”/tapoja siihen miten saan käännettyä mielen taas positiiviseksi ja vähän iloisemmaksi, enkä jäisi siihen tunteeseen vellomaan. 

Yhtenä hyvänä keinona on lenkki. Mikään ei helpota pahaan oloon niin hyvin kun reipas kävelylenkki vaunujen ja koirien kanssa, hyvä musiikki tai podcast korvilla.

Toisena keinona selailen mm. Pinterestistä tai we heart it-sovelluksesta positiivisia quoteseja. Niistä tulee aina hyvälle mielelle ja ne pistää ajattelemaan ettei ne asiat niin huonosti ookkaan, ja on monta asiaa mistä olla kiitollinen. 

Kolmantena keinona puhuminen. Puhun Henrin kanssa tai soitan ystävälle, äidille, isälle, siskolle, mutta pidän huolen etten kuormita asioillani liikaa läheisiäni. 

Neljäntenä tietysti shoppailu. Ihan vaikka vaan ikkunashoppailu. Mikä olisikaan parempaa kun terapiashoppailu.

Nykyään on todella harvoin sellasta fiilistä et mikään ei olis hyvin. Nykyään tuntuu et mulla on asiat just niin hyvin kun kuuluukin olla. Ihana mies, koirat, poika, perhe ja läheiset. Ja silloin jos ne negatiiviset tunteet meinaa ottaa vallan, niin ajattelen sitä kaikkea hyvää mitä mulla on. 

Oon pyrkinyt tietoisesti poistamaan nämä yltiö negatiiviset ihmiset mun elämästä. Kaikilla meillä on joskus huonoja päiviä, mutta kun siitä ”huonosta päivästä” tulee normi, niin se alkaa olemaan ainakin mulle jo ongelma. 

Oon valitettavasti työelämässä törmännyt tähän paljonkin. Hoitoalalla se negatiivisuus kun tuntuu olevan ihan arkipäivää. Aina on joku asia huonosti vaikkei oikeasti olisikaan. Onhan siellä monetkin asiat huonosti, mutta totuus on ettei ne valittamalla parane. 

On todella raskas tehdä tälläisten ihmisten kanssa töitä. Oma työmotivaatio menee aivan nollille ja negatiivisuus todentotta tarttuu. Vaikkei omasta mielestä asiat olisikaan niin huonosti, mutta kun kuuntelet päivässä 8 tuntia sitä valitusta, niin sitä alkaa itsekin ajatella asiat ongelmina. 

Nää negatiiviset ihmiset myös vapaa-ajalla omassa ystäväpiirissä ottaa enemmän kun antaa. Oon aikaisemmin ajatellut että on mun velvollisuus kuunnella sitä valitusta kaikesta, mutta todellisuudessa ei se pidä paikkaansa. 

Tässä muutamia esimerkkejä mistä tunnistaa negatiivisen ihmisen, ja on syytä miettiä onko tää ihminen sinulle hyvää seuraa : 

  • Aina kun näette hän ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu tai miten sulla menee. Hän aloitta aina keskustelut kertomalla omasta voinnistaan ja yleensä se onkin aina valitusta siitä kuinka raskasta hänellä on tai mikä tällä kertaa ärsyttää.
  • Hänellä on aina asiat huonommin kun sinulla. Kerrot selkäsi olevan kipeä niin hän kertoo kuinka hänen selkänsä on varmasti paaljon kopeämpi kuin sinulla. Kerrot olleesi kuumeessa, niin hänellä on varmasti ollut paaaljon kovempi kuume ja hän on varmasti ollut paaaljon heikommassa kunnossa kun sinä.
  • Kun haluat kertoa jonkun iloisen uutisen hän keksii siitä aina jonkin negatiivisen puolen. Vaikka uusi työpaikka. ” No eikö se nyt oo liian kaukana kotoa.” ”No siinähän on varmaan ihan hirveät työajat”... lista on loputon. 

Tälläiset ihmiset ottaa enemmän kun antaa. Itse ainakin huomasin olevani aina tosi väsynyt sen jälkeen kun olin nähnyt tämän tyyppisiä ihmisiä. Olin koko sen ajan kuunnellut valitusta, yrittänyt lohduttaa ja keksiä positiivisia puolia asioista ja saada käännettyä toisen mieli positiivisemmaksi. Kuitenkaan saamatta mitään takaisin tai siinä onnistumatta. 

On ollut ihana huomata kun oon poistanut nää ihmiset  mun elämästä, niin on itsellä ihan hurjasti parempi olla. Näiden tilalle on onneksi tullut positiivisia ja energisiä ihmisiä, jotka saa myös mut voimaan todella hyvin. 

Sillä on niin iso merkitys millaisia ihmisiä sulla on ympärillä. Joskus ne huonot päivät ja valituksetkin on salllittuja kunhan muistaa myös jakaa sitä positiivisuutta ja kuunnella myös toista. 

Onko teillä nyt/ollut lähi- tai kaveripiirissä tämän tyyppisiä ihmisiä? 

-Piia- 

 

Ladataan...

Ladataan...

Halusin listata otsikon mukaisesti 10 vähän ehkä oudompaa faktaa minusta, joita ei mun someista tai täältä blogista selviä. 

  1. Nukun aina niin ettei mun jalat ylitä sängynlaitaa. En tiedä mistä se johtuu mutta pelkään ihan hirveästi että joku nappaa siitä kiinni, haha. Mörköjä sängyn alla... oon selkeästi katsonut liikaa kauhuleffoja. 
  2. Mulla on aika paha käärmefobia. Se on tullut nyt vasta aikuisiällä. Mökillä meillä oli tosi paljon kyykäärmeitä ja vaskitsoja. Menin aina katsomaan kun niitä löytyi. Juostiin siskon kanssa ties missä pusikoissa, mutta nykyään en vois kuvitellakaan meneväni mökillä heinikkoon vaikkei käärmeitä oo nähty siellä aikoihin. Lisäksi jos oon tosi ahdistunut jostain asiasta, niin käärmeet tulee aina mun uniin. 
  3. Laitan herätyskellon aina soimaan 10 minuutin välein. Esimerkiksi jos meen töihin 5.50 laitan herätykset 4.30, 4.40, 4.50 ja 5.00. Eli en varsinaisesti torkuta, haha. 
  4. Oon aina myös myöhässä. Kaikki mut tuntevat tietää tän. Ollaan mun miehen kanssa samanlaisia liekö ollut tarttuvaa. Töissä oon kyllä yleensä ajoissa tai ihan minuutin pari myöhässä. Tiedän huono ja ärsyttävä tapa. 
  5. Ennen kun asuttiin Henrin kanssa yhdessä pelkäsin paljon nukkua yksin varsinkin pimeässä. Tein aina niin että laitoin pikkuvalon sängyn vieressä päälle ja vasta sen jälkeen voin sammuttaa kattolampun. Ja mä todellakin tarkistin sen sängyn alusen, oven takaa ja kaapit ennen nukkumaanmenoa ja valojen sammuttamista. Tiedän ihan hullua haha. Sitten kun muutettiin yhteen tein tätä kyllä yksin ollessani edelleen, mutta kun meille tuli ensimmäinen koiramme Nana niin tää loppu kun seinään. Tuo 2kg pieni koira tuo selkeästi turvaa... :D 
  6. Tämän mun kaikki läheiset tietää, mutta oon ihan todellinen shoppailuaddikti ja tosi huono käyttämään rahaa. Mulla saattaa mennä kuukaudessa monia satoja euroja nettishoppailuun.
  7. Oon äkkipikainen ja aika temperamenttinen nollasta sataan kiihtyvä tyyppi. En aina mieti ennen kun sanon tai teen. Suutun nopeasti mutta lepyn myös. Samoin innostun tosi helposti ja nopeasti uusista jutuista mikä on myös ihan hyväkin juttu, mutta joskus joutuu kokemaan karvaita pettymyksiä. 
  8. Keksin päässäni omia lauluja millä ei todellakaan oo mitään punaista lankaa. Lauleskelen niitä mm. koirille ja nyt lapsen tultua tää on vaan lisääntynyt.. 
  9.  Puhun välillä ihan ihmeellisesti ”omaa kieltä ” ja lässytän... Tää on tarttunut myös Henriin... esim. lisätään joka sanan perään ”-tos” pääte. Apua haha. Esimerkiksi ”Ottaattos kahviittos”.. tiedän ollaan iha helvetin outo pariskunta, mut ehkä just tän sekopäisyyden takia ollaan kestetty toisiamme näinkin kauan. 
  10. Inhoan rapinaa, maiskutusta, raskaasti hengittämistä... en jos teen tätä itse mut muiden tekemänä. Tälle ilmiölle tais olla ihan nimikin, mut esimerkiksi elokuvissa oleminen ennen elokuvan alkamista on mulle todellinen selviytystarina.. onneksi ne rapinat ja mussutukset jää taustalle kun elokuvissa äänet niin kovalla. 

Semmosia vähän jopa sekopäisiä faktoja musta. Toivottavasti ette pidä mua ihan hulluna. 

- Piia - 

Ladataan...

Pages