30+ vaatekaappi

 

Kaikki alkoi pari kolme vuotta sitten.

Muistan, kun palasin kesälomalta töihin Kreikasta ostamassani punaisessa kukikkaassa mekossa. Valkoiseksi kalkittujen talojen lomassa kirkkaansinisen taivaan alla se oli tuntunut juuri oikealta. Mutta astuessani sisään työpaikalleni modernisti sisustettuun lasitaloon, taika haihtui. Helma oli liian lyhyt, kukkakuosi liian söpö ja hihat liian tyttömäiset.

Ehkä silloin aloin ymmärtää.

Tuo mekko oli ihan minua. Parikymppistä minua. Vaikka kehoni oli samankokoinen kuin aina ennenkin, en silti enää mahtunut siihen. Se puristi ja hiosti ja sai minut tuntemaan itseni vähän typeräksi. Se oli nuorempi kuin minä olin. 

Ehkä vuodet näkyvät näin. Parikymppisenä on kepeä ja hauska ja hurja. Kaikki on vielä edessä, ura on alussa tai jossain sumun peitossa, silloin bailaa aamukuuteen ja nukkuu onnellisena vaikka lattialla, jollei parempaa majapaikkaa löydy. Lattioiden lisäksi vietin tuohon aikaan kerran yöni manchesterilaisen opiskelija-asuntolan käytävällä kahden tuolin varassa ja nukuin Chiang Maissa hirveän likaisella patjalla huoneessa, jossa ei ollut mitään muuta (paitsi ehkä torakoita). Jalassani oli trikookankaasta valmistetut haaremihousut, varpaani pilkottivat muovisandaaleista ja toppi oli ihan varmasti tosi värikäs. Silloin söpö kukkamekko oli minua.

 

IMG_5422.jpg

 

Kolmikymppisenä on usein jo löytänyt paikkansa elämässä tai tietää, minne on menossa. Kun tietää, kuka on ja mitä elämäänsä haluaa, osaa päästää tai työntää menemään ne asiat, jotka eivät enää siihen mahdu. Niin pelimiehet, vanhat ajatusmallit kuin haaremihousutkin. 

Toinen kolmikymppisyyden ihanuus on se, että lattiat ovat ainakin minun kohdallani vaihtuneet kunnon hotelleihin. Silloin on nimittäin oppinut, mikä itselle sopii. 

Olen lueskellut lähiaikoina Kon Maria ja käynyt vaatekaappiani läpi miettien, mistä siellä oikeasti pidän, mitä sieltä puuttuu ja mikä siellä on väärin. Olen kantanut ullakolle säkeittäin vaatteita ja poistanut lähes kaiken söpön ja hempeänvärisen (jossa tunnen itseni kiltiksi tytöksi, en aikuiseksi naiseksi), mustat yläosat joissa on pieni kaula-aukko (ja jotka saavat minut näyttämään Adam’s Familyn hahmolta), sen kaksi numeroa liian suuren tulppaanihameen, joka oli pakko saada (ja joka ei yllättäen pienentynytkään käytössä), löysät lantiolle laskeutuvat yläosat (jotka ovat huonoin mahdollinen valinta vartalolleni) ja lähes kaikki housuni (koska pidän enemmän hameista).

Jätin yhdet mustat pillifarkut ja yhdet siniset revityt farkut. Muutaman mekon, muutaman hameen, muutaman harmaan neuleen, pari valkoista kauluspaitaa, kamelinvärisen villakangastakin, jättimäisen villahuivin, ikivanhan farkkutakin, farkkupaidan, silkkikimonon, kukkahaalarin ja muutaman ohuemman paidan. 

Ensin ajattelin, että onpa kauheasti vaatteita, joista en pidä.

Sitten ajattelin, että onpa hyvä, että omistan vain kolme laukkua.

Sen jälkeen ajattelin, että surkean monta kenkäparia kiertoon.

Lopuksi ajattelin, että tuntuupa kevyeltä.

Kaiken tämän jälkeen laadin listan vaatteista, jotka tarvitsen kevääksi ja kesäksi:

Kevättakki, keväthuivi, kaksi kesämekkoa, pitkä hame, kamelinväriset nilkkurit, pari laadukasta valkoista t-paitaa, pari tanktoppia. 

Olen nimittäin keksinyt, mikä on kolmikymppisen vaatekaapin salaisuus: suunnitelma. En enää vaeltele kauppoihin ja nappaa mukaani sitä, mikä juuri sinä päivänä sattuu miellyttämään. Vaeltelen niihin mielessäni kevättakki, keväthuivi, kaksi kesämekkoa, pitkä hame, kamelinväriset nilkkurit, pari laadukasta valkoista t-paitaa, pari tanktoppia. 

 

IMG_0077.jpg

 

Vastustan ajatusta, että tietyssä iässä pitäisi pukeutua tietyllä tavalla. Ei lainkaan tarvitse. Tärkeintä on pukeutua niin kuin itse tahtoo. Minä vain olen mieltynyt selkeisiin linjoihin, kauniisti laskeutuviin materiaaleihin ja tietynlaiseen ajattomuuteen.

En usko, että vaatekaappi koskaan tulee valmiiksi. Mutta kun sen rakentaa harkiten, ei tarvitse koko ajan olla ostamassa jotain lisää.

Koska miten paljon kauniista vaatteista pidänkin, minun on pakko myöntää totuus ja oma vastuuni siinä: 

Tämä planeetta ei kestä tätä kulutusta. Hikipajat sortuvat. Ihmiset ja eläimet kärsivät.

Vain koska minun täytyy saada uutta.

Siksi tarvitaan suunnitelma. Ja sitten kun löydän jotain listaltani, voin ostaa sen hyvällä omallatunnolla ja nauttia siitä paljon kauemmin kuin yhden sesongin.

Siihen minä pyrin. Sellainen on kolmikymppinen vaatekaappini.

Kommentit (28)
  1. Minäkin olen pohdiskellut viime kuukausina paljon vaatekaappiani, osin KonMarin innoittamana. Vaatekarsintaa tosin tuntuu hankaloittavan se, että tyylini vaihtelee mielialan mukaan. Haaveilen siitä, että minulla olisi selkeä ja seesteisen kokonaisuuden sisältävä vaatekaappi, jossa ei olisi mitään turhaa ja kaikki kävisi yhteen toistensa kanssa, mutta oikeasti en vain taida olla sellainen tyyppi. Niinpä minäkin olen hyödyntänyt tuota vaatejemma-ideaa, että voin sitten kaivella kivoja juttuja myöhemmin esiin, kun ne taas innostavat. Lisäksi olen huomannut, että en myöskään enää oikein sovi vanhaan tyyliini, mutta tapa katsella kaupoissa entisen tyylin mukaisia vaatteita on yllättävän syvälle juurtunut. Usein huomaan ihailevani jotakin vaatetta, mutta havahtuvani sitten siihen, etten enää kuitenkaan käyttäisi kyseisenkaltaista vaatetta. Oikeasti käytän nykyään eniten yksinkertaisia ja selkeitä vaatteita, mutta jostain syystä en oikein osaa ostaa sellaisia.

    1. Ymmärrän hyvin, omakin tyylini vaihtelee vähän päivän mukaan. Tai oikeastaan se menee ehkä niin, että tyylini sisään mahtuu paljon niitä selkeitä ja yksinkertaisia vaatteita, mutta myös vähän näyttävämpiä ja värikkäitä vaatteita. 

      Alan innostua tuosta vaatejemmasta koko ajan enemmän! 🙂

  2. Toivottavasti ei kovin tahditon kysymys, mutta minkä kokoinen sinun R/H -takkisi on? En pääse itse sovittamaan takkia, mutta olen katsellut sitä niiiiiiiiiin pitkään (ainakin kaksi viikkoa, haha!), että joutunen piakkoin nettikaupan kanssa tekemisiin. Lähinnä siis kiinnostaa kuinka hyvin koko vastaa totuttua. Ja itseäni olen lohduttanut kotimaisen tuotteen hinnan aiheuttaman päänsäryn tiimoilta sillä, että minulla ei ole vielä koskaan ollut kevättakkia ja olen jo 32-vuotias. 😉

    1. Ei ole yhtään tahditon.:)

      Takki on kokoa M. Mielestäni mitoitus on aika tiukka. Olen 172 cm ja käytän yleensä 36-38-kokoisia vaatteita. Tästäkin se S kyllä mahtuu päälle, mutta näytti omaan makuuni turhan kireältä.

      Selvästi kevättakin aika.;)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *