7 vuoden kriisi

Monta vuotta Flow oli minulle vähän taianomainen hetki. Se merkitsi kesän loppua ja sykähdytti. Tänä vuonna se ei tuntunut miltään. 

Oli siellä ihan hauskaa, mutta se ei enää osunut sydämeen. Jokin on muuttunut, en kuulu enää tänne, ajattelin. Voi olla, että minun ja Flow'n tarina päättyi tähän vuoteen, uskon niin. Tosin saatan olla vuoden päästä eri mieltä, joten en vanno mitään. Joka tapauksessa nämä pari päivää vahvistivat sitä fiilistä, jota olen kantanut mukanani jo jonkin aikaa. Jokin on muuttumassa, eikä se tapahdu kivuttomasti. Eivät ne isot muutokset kai koskaan. 

Vaihdoin ammattia lähes päivälleen seitsemän vuotta sitten. Kolmisen vuotta myöhemmin, jälleen seitsemän vuoden kohdalla, silloinen parisuhteeni alkoi tuntua ontolta ja päättyi. Noina aikoina moni sanoi: muutokset sopivat sulle, selviät niistä niin hyvin. Harva tiesi, kuinka monta yötä valvoin, kuinka usein itkin kyyneleeni loppuun, miten paljon pelkäsin. Siksi sanon, että muutokset eivät useinkaan tapahdu kivuttomasti. Vanhasta luopuminen on aina jollain tavalla raskasta, vaikka se on myös vapauttavaa. 

Tunnen olevani tällä hetkellä jälleen portilla, muutoksen edessä. Se on osin konkreettinen, mutta erityisesti henkinen. On asioita, jotka ennen olivat tärkeitä ja saivat sydämeni lyömään nopeammin, mutta tuntuvat nyt tunkkaisilta. Kuten vaikka Flow, se mitä se edusti minulle ja se, millainen ehkä muutama vuosi sitten olin. 

Vaikka usein tuntuu, että mikään ei muutu, eikä elämä mene eteenpäin, niin kun katsoo taakseen, huomaa: kaikki on muuttunut. Oudosti asiat kietoutuvat yhteen. Kun ihminen vähitellen kypsyy ja kasvaa, ympäristö alkaa muuttua. Työ, ihmiset, elämä. Lopulta jäljelle jäävät vain ne oikeat, kunnes kohdalle tulee seuraava portti. Seitsemän vuoden päästä, ehkä.

Pahoittelen, että olen vähän kryptinen. Kerron pian, mikä on muuttumassa konkreettisesti. Pääni sisältöä en osaa kovin tarkkaan selittää. Lähinnä olen kai kyllästynyt pinnallisuuteen ja ihmisiin, jotka eivät arvosta minua. Olen päättänyt opetella itse arvostamaan itseäni enemmän, ottaa elämän omiin käsiini ja luottaa:

se kantaa

 

PS Pinnallisuudella en sitten tarkoita, että asukuvat ja kosmetiikkapostaukset loppuvat. Ne ovat elämän karkkia. Pinnallisuus on sitä, että vain ulkoinen merkitsee. 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

tiituu (Ei varmistettu)

kiitos tekstistä, se antoi minulle voimaa ja inspiraatiota, jota juuri nyt kaipasin! miksi pelkään niin paljon yksinäisyyttä, että päädyn huonoihin ja epäterveellisiin ihmissuhteisiin - nyt olen alkanut uskaltaa valita mieluumin itsenäisyyden kuin huonojen ystävyyssuhteiden ylläpitämisen. päästän irti ja vaadin itselleni parempaa. kaikkea parasta sinulle muutoksiin <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos ja ihanaa, että uskallat päästää irti huonoista ihmissuhteista. On hyvin inhimillistä pelätä yksinäisyyttä ja jäädä sen tähden suhteisiin, jotka tekevät pahaa. Ansaitset kuitenkin parempaa, muista se. <3 Paljon voimia ja ihanaa syksyä!

iidis
Varpain jaloin

Mulla on sellainen tunne, että menneisyys iskee kasvoille niin kauan, kunnes sen on käsitellyt loppuun ja päästää irti. Senkin jälkeen tulee eteen tilanteita ja asioita, jotka aiemmin olisivat iskeneet kasvoille, mutta kun on saanut päästettyä menneestä irti ei ne enää tunnu samalta, vaan lipuvat ohi ilman kipua. Joistain jutuist apääsee helpommin ja jotkin tulee käsiteltäviksi vuosi vuoden jälkeen yhä uudestaan, mutta joka kerralla jotain nytkähtää jälleen eteen päin kunnes joku päivä on tullut tilanteeseen, että asia on käsitelty ja jätetty menneisyyteen.

Kaikkea hyvää ja menestystä tulevaan, mitä ikinä se onkaan!

EvaDo

Juu mä komppaan. Joka eron kanssa toimin niin että painun samantien metsään viikoksi ja käsittelen siellä luonnonkeskellä eroani, punnitsen asioita hyviä ja huonoja. Käsittelen kaiken kaameuden konsanaan vaeltaessani metsää, ihmetellen luonnon kauneutta. Joskus hurjan kaato sateen keskellä pystytin telttaa ja kaikki tuntui romahtavan mutta ei niin kuitenkaan käynyt. Jos en olisi kokenut, oppinut niistä hyvistä sekä huonoista suhteistani niin en olisi varmaan tavannut nykyistäni. Siltikin näin jälkikäteen miettiessäni osan huonoista kokemuksista olisin niin vaan voinut jättää välistä. :D 

Anna Vihervaarasta

Metsä ja luonto ovat kyllä ihan parhaat terapeutit! <3 Olen samaa mieltä, että menneisyydestä oppii ja kaikki koettu vie johonkin suuntaan. Koskaan ei tiedä, mitä mistäkin kokemuksesta seuraa ja mihin niiden opastamana päätyy. Olen vain itse aika kyllästynyt törmäämään joihinkin ihmisiin, joiden soisin pysyvän siellä menneessä. :D Mutta ehkä tästä eteenpäin. 

Ihanaa syksyä!

Anna Vihervaarasta

Tiedätkö, sain tästä sun kommentista niin paljon voimaa! Osui jotenkin ihan ytimeen.

Näinhän se on. Olen ajatellut, että menneisyys on käsitelty, mutta ei se kai ole, jos se vielä koskettaa jotenkin. Samalla kuitenkin tuntuu, että se tunkkainen fiilis, jota koen menneen suhteen, tarkoittaa, että olen ihan oikeasti siirtymässä uuteen jaksoon. 

Kiitos tsempistä! <3 Kerron niistä konkreettisista suunnitelmista pian.

Mmyy (Ei varmistettu)

Jotenki näkisin sinut sympaattisen lappalaisukon emäntänä jossain pohjoisessa. Olet liian aito ja herttainen kehäkolmosen sisäpuolelle. Tämmöinen ajatus tuli mieleen kun luin blogiasi (enkä ole itse lappalaisukko :D)

Anna Vihervaarasta

:D Ihana olet! En ole ihan varma, allekirjoittaisivatko kaikki tuota herttaisuuttani, mutta kiitos! Ihanaa syksyä!

slither io (Ei varmistettu) http://slitherio-o.com

She is very nice and sweet, I like it very much

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.