Joogasta, egosta ja oman kehon kuuntelusta

Istun sängylläni laspalmasilaisessa hotellissani ja kirjoitan tätä.Olen täällä surffi-joogaleirillä, ja päivän surffitunti alkoi viisi minuuttia sitten. En ole siellä, vaan täällä, sillä kuuntelin itseäni. Olen opetellut sitä.

Heräsin aamulla hieman pahantuulisena. Edessä kaksi tuntia aalloissa, sen jälkeen koko päivän retki ja heti perään vielä puolentoista tunnin jooga. Ei aikaa käydä suihkussa, ei aikaa olla hetkeäkään yksin, ei aikaa kuivata suolavettä hiuksista.

Olen ollut täällä kaksi ja puoli päivää, surffannut neljä tuntia, joogannut kolmesti. Kaikki voima on kadonnut käsivarsistani, niitä särkee, samoin kylkiäni ja alaselkääni. Se vielä menisi, mutta kehoni väsyessä myös mieleni väsyy. Olen ärtyisä.

Skippasin aamun surffitunnin, koska kehoni huutaa lepoa. Egoni huutaa samaan aikaan: ”Miten voit jättää maksetun surffin väliin ja olla noin heikko!!!”

Mutta huutakoot vain. Yksi parhaista asioista, joita jooga on minulle opettanut, on egon jättäminen omaan arvoonsa. Kun ennen en kestänyt, etten jaksa tai osaa jotain, nykyisin olen lempeämpi itselleni. Tiedän, ettei tämä ole laiskuutta, vaan väsymystä. Otan tänään iisimmin, ja huomenna jaksan taas taistella aaltoja ja virtauksia vastaan.

Joogassa sanotaan usein: ota maton opetukset osaksi normaalia elämääsi. Kun oppii joogamatolla kestämään huonouttaan ja epämiellyttäviä kehollisia tuntemuksia ja kuuntelemaan kehoaan sekä mieltään, samat asiat tuntuvat helpommilta myös maton ulkopuolella. Kun on joogassa hyväksynyt, ettei vaikka taivu pitkälle eteen ja antanut kehonsa taipua juuri sen verran kuin siitä tuntuu hyvältä, on myös oikeassa elämässään armollisempi sitä ja itseään kohtaan.

Minulla on valtava ego, joka vaatii minulta paljon. Olen kuunnellut sitä suurimman osan elämääni ja kutsunut sitä sisuksi. Jos kuuntelisin sitä tänään, kantaisin nyt surffilautaa aaltoihin, en välittäisi väsymyksestäni, suorittaisin kaiken sovitun –  ja olisin koko päivän hiton huonoa seuraa.

Nyt taas tässä sängyllä olen jo paremmalla tuulella, ehdin pestä hiukseni, käydä rauhassa kaupassa ostamassa eväät retkelle ja vain olla hetken rauhassa ja yksin.

Oman kehon kuunteleminen ei tarkoita, etteikö siltä koskaan kannattaisi vaatia paljon ja enemmän kuin tuntuu mukavalta. Se tarkoittaa, että tunnistaa, milloin keho tarvitsee oikeasti lepoa ja milloin se kaipaa liikettä ja haastetta.

Muista siis kuunnella itseäsi, muista levätä ja muista haastaa. Ihanaa viikonloppua!

 

Lue myös:

Kun tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään

Pitääkö tietyssä iässä olla tietynlainen?

Millaista tarinaa kerrot itsellesi?

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (1)
  1. Reissusi kuulostaa ihanalta! Onko se jokin pakettimatka, johon sisältyy nämä surffit ja joogat? Sellaiselle voisi ehkä itsekin uskaltautua lähtemään yksin 🙂 Olisi kiva kuulla lisää tästä reissusta ja sen järjestelyistä!

    Ihanaa lomaa sinulle ja hyvä että jätit egon mölinät omaan arvoonsa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *