Matkustaminen on myös matka itseen

Rakastan ja vähän jännitän hetkeä, jona lentokoneen pyörät irtoavat maasta. Se on ultimaattinen vapauden hetki ja samalla vapautesi on täysin riistetty, kunnes pyörät jälleen koskettavat maata.

Se on tunne, joka unohtuu usein arjessa. Se, että maailma on valtava, täynnä seikkailuja ja mahdollisuuksia.

Ennen rakastin matkustamista enemmän kuin mitään muuta. Sitten matkustin liikaa, ja taika katosi. Vaan ei se ole oikeasti kadonnut, se sydäntä raastava kaipuu jonnekin kauas on vain poissa.

Rakastan edelleen kävellä vieraiden maiden katuja, upottaa varpaani rantahiekkaan, nuuhkia suolaisen meren tuoksua, katsella eteläisemmässä tuulessa huojuvia palmuja. Ja rakastan minä pohjoistakin, valtavia erämaita, koskematonta luontoa, tunnetta, että on hyvin pieni ja osa jotain hyvin suurta. Ja saaristoa. Ja monia ilmansuuntia, pituus- ja leveysasteita.

Matkustaminen ei ole minulle sitä, että lähtee jonnekin kauas. Se on sitä, että tekee jotain erilaista.

Matkustaessa saa hetkeksi tauon omasta elämästään ja omasta itsestään muiden silmissä. Voi palata itseensä, löytää ehkä jotain, joka on ollut kadoksissa. Matkalla voi luoda nahkansa uudelleen, kun kaikki totutut naamiot riisutaan hetkeksi, eikä kukaan tunne sinua, etkä sinä ketään.

Ultimaattinen vapaus.

Istun Norwegianin Boeingissa ja ajattelen, kuinka erilaista lentäminen nykyisin on kuin joskus aikoinaan. Se ei ole enää samaa tylsää arkea kuin se kerran oli. Nyt se on jännittävää, poikkeama.

Nyt se vie kohti vapautta,

toisia maailmoja. Niissä kannattaa aina välillä vierailla, lähellä tai kaukana, jotta muistaisi:

elämä on seikkailu ja maailma täynnä mahdollisuuksia.

Ne pitää vain ottaa vastaan.

Lue myös:

Surffaan, olen siis olemassa

Miten matkustaa vastuullisesti?

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen itsensä

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *