Aavekaupunki

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_154818.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_154913.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_165332.jpg

annajonna.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_155228.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_155525.jpg

nanajonna.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_161208.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_161420.jpg

AdobePhotoshopExpress_2013_11_16_161540.jpg

Kun kääntää auton nokan kohti Helsingin Laajasalon länsirantaa ja näppäilee navigaattoriin osoitteeksi Päätie, löytää pian itsensä bussin numero 88 päätepysäkiltä, kauniin omakotialueen keskeltä. Jos jatkaa vielä vähän eteenpäin, saapuu alueen laidalle ja näkee oikealle kaartuvan hiekkatien. Tie on suljettu puomilla. Se vie vanhaan aarniometsään. 

Metsän siimeksessä vastaan tulee tumma lampi, jonka pinnasta puut katselevat kuvajaistaan. Lammesta kohoaa sammaloitunut tukki ja vastarannalla ikivanha puulaituri muistuttaa entisajoista. Kerran, kauan sitten täällä ui ja souteli herrasväkeä, Helsingin kermaa, puhuttiin ruotsia. Heidän jälkeensä tulivat porvarit, sitten työläiset. Kaupunki kasvoi ympärillä, maailma muuttui, kieli vaihtui. 

Lammen länsipuolella avautuu meri, sitä ei näe, sen vain aistii. Jyrkät rantakalliot erottavat sen mantereesta. Kallioiden ja lammen väliin jää huviloita, mansardikattoisia kaunottaria, joiden ikkunat on isketty sisään. Niiden sisäänkäyntejä koristavat lasinsirpaleet, seiniä toiseen, uudempaan aikaan kuuluvat piirrokset. Näissä huviloissa juotiin kerran shampanjaa, kuunneltiin jazzia, uskottiin valkoiseen Suomeen. Ehkä. Tai tanssittiin, käytiin piknikeillä rantakallioilla, uitiin sinisessä Itämeressä ennen kuin bikineistä oli kuultukaan.

Se oli aikaa, jolloin tänne saavuttiin veneellä, maaseudulle, kauas kaupungista. Vuosikymmenet kuluivat, tuli 1950-luku ja liikemies Aarne J. Aarnio. Tehtiin kaavaehdotus, joka hylättiin. Tilalle asteli epävarmuus, unohdus. Vuosien vieriessä huvilat autioituivat, rapistuivat, jäivät muistomerkiksi kauan sitten päättyneestä aikakaudesta.

Nyt täällä on surumielistä, taianomaista. Voi kuvitella aaveiden kulkevan, liitävän kirkkaina öinä lammen pinnalla, suojelevan huvilavanhuksia.

Nyt tänne voi tulla retkelle, pakata reppuun korvapuusteja ja chai-teetä, vetää jalkaan kumpparit ja istua lahonneen uimakopin lattialla styroksialustan päällä. Täällä, Kruunuvuoressa, aavekaupungissa. 

 

Kruunuvuoren vieressä sijaitsee Laajasalon vanha öljysatama, jonka paikalle rakennetaan uusi Kruunuvuorenrannan asuinalue. Se lohkaisee varmaan osan tästäkin paikasta.Vieraile täällä siis NYT.

PS Lisäsin blogin nyt vihdoin Blogilistalle. Jos haluat seurata minua sitä kautta, blogi löytyy täältä.

Kommentit (26)
  1. Ihana postaus ja NIIN kauniit kuvat.

    Mutta mä en vaan voi käsittää, miten tuollaisella sijainnilla olevat huvilat ovat päässeet purkukuntoon! Jossain pohjoisessa sen vielä ymmärtää, kun ihmiset ovat muuttaneet työpaikkojen perässä etelään. Nuo talot olisivat tänä päivänä superarvokkaita, jos vaan olisivat kunnossa…

    Surulliseksikin noita kuvia katsellessa tulee, etenkin kun itse kunnostaa tällaista 20-luvun lopun taloa.

    1. Niinpä, itsekin haluaisin asua joskus vanhassa talossa, kaikkein mieluiten tuollaisessa puisessa huvilassa.

      Ihmeellistä piittaamattomuutta sekä kaupungilta että alueen omistajalta. Kruunuvuoren osti siis 1950-luvulla eräs liikemies, joka halusi rakentaa paikalle asuinalueen. Hänen suunnitelmaansa ei kuitenkaan hyväksytty ja alue julistettiin rakennuskieltoon. Huvilat päästettiin rapistumaan, koska niiden kohtalosta ei ollut varmuutta. Ja nyt ne ovat suurimmaksi osaksi mennyttä. Olisi hauska nähdä, millaisia ne olivat silloin, kun niitä vielä hoidettiin ja alueella oli elämää.:)

  2. jotainsinistä
    18.11.2013, 13:44

    Vau, mikä tunnelma tuolla syksyllä! Huh! Todellakin aavemaista ja kuvat ovat upeita! Itse kävin pari vuotta sitten toukokuussa ja silloin oli ihan eri meininki. Käytiin taloissa sisälläkin kuvailemassa. Haluaisin käydä vielä uudestaan.

    Mukavaa viikkoa!

    1. Juu, se on ihan mieletön paikka! Tykkään tuosta aavemaisuudesta, oli jännä fiilis.:)

      Me ei käyty sisällä, koska oli koirat mukana ja ympäristö täynnä lasinsiruja. Lisäksi monet huviloista olivat jo sortuneet. Ne eivät ehkä ole pystyssä enää kauan.

      Ihanaa viikkoa sulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *