Auringonkukkia, vanhoja kartanoita ja ihana pyöräreitti

Kun lähtee polkemaan Vanhankaupunginkoskelta Vantaanjoen vartta sisämaahan, päätyy muutaman kilometrin jälkeen Tuomarinkylän kartanoon. Jos sieltä jatkaa vielä eteenpäin, löytää itsensä Haltialan maatilalta, mistä voi poimia mukaansa auringonkukkia ja käydä katsomassa kotieläimiä.

Pyöräreitti tänne kulkee tosiaan Vantaanjoenvartta, ja on aika ihana. Se ohittaa Pikkukosken ja Malmin uimarannan, jos tekisi vielä mieli hypätä uimaan. Matkalla on myös siirtolapuutarha ja vain kaunista maalaismaisemaa, vaikka ollaankin keskellä Helsinkiä. Koko matka on hiekkatietä.

Tuomarinkylän kartano on niitä paikkoja, joissa unohtaa hetkeksi, mitä vuosisataa elää. Siellä on hevostalli, ravintola ja kaksi kivaa putiikkia eli Country White ja By Pias. Edellinen on minulle tuttu vuosien takaa, kun asuimme Kartanonkoskella ja se sijaitsi vielä Jumbossa. Taisin olla vakiovieras.

Country Whitea pitää pariskunta Ulla ja Jyrki, ja oli hauska nähdä heidät jälleen vuosien jälkeen, kun nyt polkaisin tänne yhtenä lomapäivänä. Jotain tarttui mukaankin, sillä löysin Country Whitesta sellaiset isot rosoiset teemukit, joita olin jo pitkään havitellut. Myös ruokapöytänä käyttämäni työpöytä on ostettu täältä joskus muinoin, siitä aina välillä kysytään.

Tähän komistukseen (tai kaunottareen, kuka tietää) ihastuin ja sain myös kuningasidean: olisipa mahtavaa opetella ratsastamaan, ehkä vielä voisi! Ratsastaminen ei ole minulle mikään uusi haave, vaan vanhempani laittoivat minut lapsena valitsemaan: ratsastus vai taitoluistelu. Kahta tyyristä harrastusta en saanut, ja luistelu vei tuolloin voiton. Mutta nyt näkisin itseni kyllä hevosen selässä! Siinä yhdistyisi monta asiaa, joita rakastan: luonto, eläimet ja sellainen tietty jännitys, jota vähän kaipaan.

Haltialan maatilalla kasvatetaan auringonkukkia, ja nyt on niiden aika. Auringonkukkia saa siis käydä poimimassa täältä.

Haltialasta lähtee myös monia kauniita kävelyreittejä. Sieltä voi kävellä Pitkäkoskelle tai Paloheinään asti. Jos on tosi energinen, niin täältä voi myös pyöräillä Keskuspuistoa pitkin keskustaan saakkaa. Olen tehnyt sen monesti aikoinaan, mutta kilometrejä tulee kyllä jonkin verran.

PS. Kommentteihin saa vinkata kivaa tekemistä Pääkaupunkiseudulla!

Lue myös:

Saariston pieni rengastie

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

Majakoista, rakkaudesta ja valinnoista

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (4)
  1. Kiitos vinkistä! Kävin helteisenä päivänä samaisessa paikassa makoilemassa ruohikolla ja syömässä kakkua postauksestasi inspiroituneena. Paikan päälle oli ihana käpötellä hiekkateitse. Arvaa, onko alkanut houkutella tuo Söderskärin majakkareissu!:D Ihanaa sunnuntaita.

    1. Hei ihana kuulla, että kävit täällä ja tykkäsit! <3 Söderskäriä suosittelen myös ehdottomasti! Se on tosi erilainen kokemus ja ihan mielettömän kaunis paikka. 🙂 Ihanaa sunnuntaita!

  2. Hei Anna!

    Perhana, se on nyt kuules niin, että näille sun viime aikojen seikkailuillesi rengasteillä, Tuomarinkylissä ja Söderskäreillä voisi antaa useammankin tykkäyksen.

    Ah, Tuomarinkylän kartano, pääni täyttyy muistoilla lapsuudestani, kun se mainitaan. Asuin siellä elämäni ensimmäiset vuosikymmenet, ja kartanolta luontoinnostukseni on oikeastaan lähtöisin. Viimeksi keväällä tuli käytyä kartanovuosien aikaisen naapurini kanssa kiertelemässä ja muistelemassa menneitä. Upeaa, että kävit! Jäänpä tarkkailemaan mahdollisen heppakuumeen oireita tulevaisuuden postauksistasi 🙂

    1. Hei Herra J! Ihanaa, että seikkailuni kiinnostavat. 🙂 Näitä kertomuksia on tulossa lisääkin…

      Tuomarinkylän kartano on kyllä aivan ihana! Tykkään myös noista maisemista tosi paljon, olen itse Espoosta, mutta myös aika samanlaisesta miljööstä. Sielläkin oli vanhoja kartanoita yms.

      Hepoista myös toivottavasti lisää tulevaisuudessa. Kivaa sunnuntaita!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *