B-luokan leffa nimeltään elämä

IMG_4987.jpg

 

Elämäni muistutti jokin aika sitten uhkaavasti jotain tosi surkeaa b-luokan leffaa. Sellaista tragikomediaa, jonka juonenkäänteet ovat niin älyttömiä, että niitä ei voisi mitenkään kuvitella ennalta. Juoni on ihan lässähtänyt ja yleisö pettynyt: kuka typerys tän on käsikirjoittanut, eihän noin nyt voi käydä! Buuu.

En oikein tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa. Pieleen meni ja pahasti, mutta stoori on hyvä! Niin epäuskottava, ettei mielikuvitukseni koskaan olisi pystynyt kehittämään sitä. Niin sitten hetken itkettyäni ja raivottuani valitsin naurun. 

En kerro teille tästä enempää, mutta kaikki on ihan hyvin. Sain kolauksen (tai siis kunnolla turpaan), mutta ei se lopulta ole niin vakavaa. Kuten eräs ystäväni sanoo:

”Harva asia elämässä on oikeasti kovin dramaattinen.” 

Se on totta, sen tajuaa, kun hetken miettii. Tietenkin on oikeasti kauheita suruja ja vakavia asioita, mutta iso osa kaikesta vähän lievemmästä murheesta ja draamasta tulee oman pään sisältä. Siitä, että elää mennyttä tai tulevaa, ei hyväksy asioita ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, luo liikaa odotuksia ja pettyy sitten, antaa onnen muiden käsiin, antaa itsetunnon muiden käsiin, ei suostu jatkamaan eteenpäin, ei suostu päästämään irti, jää vellomaan pahaan oloon. 

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmiselämään. Täällä saa ja kuuluu itkeä ja raivota aina välillä. Mutta niihin tunteisiin ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa kiinni.

Valitsin naurun siksi, että kurjissa tunteissa vellominen satuttaa aina eniten sinua itseäsi. Siksi on parasta valita nauru ja antaa huonojen asioiden mennä. Muistaa, että tunteet ovat vain tunteita, tulevat ja menevät. Juoni jatkuu.

Valitsin naurun siksi,

että täällä kannattaa olla

ONNELLINEN.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (8)
  1. sailatuulia
    20.7.2017, 11:39

    Ihana kirjoitus Anna <3 Ja niin totta! Munkin elämä on ollut varsinaista tragikomediaa tämän kevään, mutta kun tarpeeksi kauan olin luukuttanut Vilma Alinan "Hullut asuu Kallios" -biisiä ja rypenyt sen tahtiin, tulin samaan päätelmään kuin sinä: elämä jatkuu. Tunteet ovat vain tunteita, ne tulevat ja menevät. Aurinko nousee huomennakin. Tässä on hyvä.

    1. Elämä todellakin jatkuu, eikä moni asia lopulta ole niin vakava kuin sitä päässään kuvittelee. Ja jos sua oikein tulkitsen, niin sydänsuruihin auttaa ajatus, johon uskon ihan täysillä: mikään oikea ei koskaan mene ohi. Väärät menee, ja niin on hyvä. <3

  2. Esa Laukkanen
    18.7.2017, 11:51

    Anna sä oot sankaritar, semmoinen rohkea ja viisas. Ja tää oli jälleen hieno teksti, toivottavasti kaikki on jälleen paremmin päin.

    1. Kiitos Esa. Ihanasti sanottu. <3 Ja on! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *