Being normal – or rather not

IMG_8555.JPG

 

”My darling girl, when are you going to realize that being ”normal” isn’t necessarily a virtue? It sometimes rather denotes a lack of courage.”

Tai kuten Meryl Streep sen sanoi:

”What makes you different or weird – that’s your strength.”

Yritin pitkään elää sillä tavalla, mitä ihmiset ympärilläni pitivät viisaana. Melko heikoin tuloksin, kuten on varmasti käynyt ilmi. Yritin survoa itseäni erilaisiin muotteihin ja tavoitella yleisesti hyväksyttyjä asioita. Ja sainkin ne kaikki: vakityön, pitkän suhteen, rivitalon, katumaasturin (joo, tiedän…), pari koiraa ja pian varmaan olisin saanut lapsiakin. 

No sitten kuitenkin päätin elää toisin. Sain nimittäin myös sen ortoreksian, ahdistuksen ja pahan tyhjyyden tunteen. Kaikki oli hyvin, mutta mikään ei tuntunut miltään. Lopulta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää, mitä todella haluan. 

Te tiedätte senkin, mitä sitten tapahtui. Vaihdoin työpaikkaa ja alaa, sillä en vain ollut hyvä enkä varsinkaan onnellinen lentoemäntä. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa. Monena epätoivoisena hetkenä yritin puhua järkeä päähäni: enkö todellakaan voisi olla tyytyväinen lentoemäntänä? En voinut.

Ja lopulta sain ensimmäisen toimittajan työni. Sen, josta maksettiin tonni vähemmän kuin lentämisestä.

Se työ kai muutti elämäni. Kun onnistuu jossain vaikeassa ja kestää monia, monia, monia epäonnistumisia sitä tavoitellessaan, löytää sisältään vahvuutta. Tajusin, että voin todella elää toisin kuin olen elänyt. 

No sitten perustin blogin, erosin, vaihdoin omistusrivarin vuokrakaksioon, aloin koirien yksinhuoltajaksi, hankin katumaasturin tilalle pyörän, särjin sydämeni ainakin kerran ja tutustuin siinä matkalla vaikka kehen.  

Ja nyt olen tässä. 

Ja nyt kaikki on hyvin.

Tyhjyys on poissa suunnilleen 363 päivää vuodesta. Se on mielestäni aika hyvä saavutus. 

Salaisuus oli etsiä minut sieltä muiden silmissä täydellisen elämän kulisseista ja tajuta, että olin siinä elämässä outolintu. Tajusin, etten tahdo elää vaaleassa maalaisromanttisessa rivarissa ja käydä töissä virkapuvussa jokainen suortuva paikoillaan. Tahdoin boheemiin värikkääseen paikkaan, tukka sekaisin ja sydän elämästä soikeana. Minut toi tähän se, että seurasin outouttani: haluani kirjoittaa, kertoa tarinoita ja etsiä syvää yhteyttä ihmisiin ja tähän maailmaan.

Sillä tiellä olen edelleen. Etsimässä. 

Ja tänään elämä on keskeneräistä. Ja jännää. Ja outoa. Ja ihanaa.

 

Ensimmäinen lainaus Aunt Frances, Practical Magic (eli Pinterestistä)

 

Silloin, kun rysäytin elämäni:

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Day 1

Parhaista ihmisistä, yksinäisyydestä ja puutarhajuhlista

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (28)
  1. mirvaannamarian.indiedays.com
    19.3.2017, 16:16

    I-ha-na kirjoitus <3 Ihmisten pitäis tehdä enemmän tätä, meitä on ohjattu liikaa siihen omistusasunto, lapset, koira ja maasturi -muottiin, jossa siivotaan torstaisin ja tehdään kävelylenkkejä sunnuntaisin.

    Onhan se monien haave ja varmasti toisille ihanteellinen tilanne, mut mullekaan se ei sopinut.

    1. Todellakin. <3 Tärkeintä on tehdä niin, kuin itsestä tuntuu oikealta. Elää itselleen hyvää elämää. 

  2. Rakas Anna. Kuulostaa niin tutulta. Meilläkin oli kaksio Lauttasaaressa. Oltiin kihloissa. Olin paljon töissä, unelmieni työssä. Kunnes mieli murtui. Nyt asun yksin. Olen työkokeilussa. Eronnut. Jo kahdesti. Yritän rakentaa elämääni ja mielenterveyttäni uudestaan. Olet inspiroiva. Uskon kaiken tapahtuvan syystä, mieli ei myöskään murru syyttä. Kuormaa, lastia on kertynyt liian pitkältä ajalta. Tässä suunnistetaan itsekin kohti tasapainoisempaa, onnellisempaa ja täydempää elämää. Rakastavia ajatuksia, ❤

    1. Miia. <3 Mäkin uskon, että kaikella on jokin tarkoitus. Ja lopulta asioilla on tapana järjestyä. Lisäksi ajattelen nykyisin, ettei elämän kuulu olla suoraviivainen matka pisteestä a pisteeseen b. Enemmänkin se on kokoelma hetkiä, kohtaamisia, ihmisiä, valintoja, rakkauksia, seikkailuja…ja jossain niiden keskellä, niitä eläessään, oppii vähitellen löytämään itsensä. Ja ehkä tarkoituksensa täällä. 

      Voimaa ihana. <3

      1. ISO kiitos! Mieli ei romahtele turhaan. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *