Blogisynttärit ja mitä opin vuodessa

110914.jpg

Blogi täytti pari viikkoa sitten vuoden.

Siitä, kun kirjoitin tänne ensimmäiset sanat tuntuu kuluneen pieni ikuisuus. Niin paljon mahtuu yhteen vuoteen. Niin monia ihmisiä on tullut, joitain mennyt. Uusi työ, uusi koti uusi minä, tavallaan.

Mitä ikinä sitten tapahtuukin, muistan tämän vuoden varmasti yhtenä elämäni merkityksellisimmistä. Vuotena, jona puristin silmät kiinni ja hyppäsin tuntemattomaan. Vuotena, josta en kadu mitään.

Olen myös monta kertaa tämän vuoden aikana miettinyt, että on omituista kirjoittaa ajatuksiaan tänne. Monesti olen ajatellut tuhoavani koko blogin. Ja monesti minulle on sanottu: ”Luin blogistasi…” ja olen tajunnut, että hei, myös tuntemani ihmiset lukevat tätä.

Kreisiä. Jep.

Mutta arvatkaas mitä sitten mietin? On aika kivaa olla vähän kreisi.

”Have I gone mad?”

”I’m afraid so. You’re entirely bonkers. But I’ll tell you a secret. All the best people are.”

Tai oikeastaan: on kiva olla sellainen kuin on.

Ostin joskus alkukesästä ehkä maailman räikeimmät bikinit Kööpenhaminan lentokentältä. Ostin ne heti sen jälkeen, kun olin ihastellut tanskalaisten hillittyä tyyliä ja vähän suunnitellut muuttavani omaani siihen suuntaan. Mutta minkäs teet, pidän väreistä. Ja niistä bikineistä.

Samoin haaveilin minimalistisesta kodista. Valkoista, harmaata, muutama harkittu designkaluste. Arvaatte varmaan jo: sohvani on täynnä koiria ja värikkäitä tyynyjä, päätin rakentaa itse sohvapöydän, sekalainen astiakokoelmani ei mahdu kaappeihin ja mitään punaista lankaa sisustuksessa ei todella ole. Mutta täällä näyttää koko ajan enemmän minulta.

Ensimmäinen asia, jonka tänä vuonna opin oli siis tässä: kannattaa olla aito itsensä. Siihen päätyy nimittäin lopulta kuitenkin.

Seuraava juttu on armollisuus. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen, ei edes hyvä. Eikä kaikkea tarvitse tehdä niin hyvin kuin voi. Tärkeintä on, että tekee parhaansa niiden asioiden suhteen, jotka todella merkitsevät. Tämä aikamme on hirveän armoton, maailma reippaiden. Mutta jokainen on joskus heikko. Jokainen on joskus voimaton. Jokainen on joskus vähän surkea. Ja se on ihan ok. Olet juuri oikeanlainen myös sellaisena.

Tiedättekö, mitä teen silloin, jos kaikkea on vain liikaa, jokin asia elämässäni vaatii paljon energiaani tai olen vain väsynyt? Priorisoin. Jos työni esimerkiksi tarvitsee normaalia enemmän huomiotani, yritän keskittyä siihen ja olla murehtimatta syömiäni korvapuusteja, heitteille jätettyjä juoksulenkkareitani tai muita pieniä asioita. Kuten eräs ystäväni sanoi: ”Onko sillä mitään väliä, miltä se kakkusi näyttää? Se maistuu varmaan kuitenkin hyvältä.”

Niinpä. Täydellisyys on tylsää ja sen tavoittelu syvältä.

Kolmas ja viimeinen asia on luottamus. Kaikki järjestyy ja meitä autetaan siinä. Kyllä. Usko pois.

Olin yhtenä iltana vähän allapäin ja epäilin, mihin valintani minut lopulta vievätkään. Minulla oli kesken eräs kirja. Avasin sen, ja ensimmäinen lause, jonka luin, oli:

”Älä anna rahan tai turvallisuuden määrätä, millaisia valintoja elämässäsi teet.”

Mitään parempaa kukaan ei olisi siinä hetkessä varmaan voinut sanoa.

Aitous, armollisuus, luottamus. Ne opin tänä vuonna, blogi on vielä tässä ja te olette siellä.

Ihanaa, kun olette.

Puss.

Englanninkielinen lainaus Lewis Carroll, Liisa Ihmemaassa.

Toinen lainaus Rhonda Byrne, Sankari.

Kommentit (18)
  1. Hyvin kirjoitettu jälleen. Onneksi olkoon 1v. blogillesi, jatka samaan malliin! Pakko laittaa sinulle eräs aforismi, joka puhutteli minua tänään: ” I tried to be a normal once, worst two minutes of my life”.

    1. Arvaa mitä: tuo lause lukee Facebookin kansikuvassani! Hyvä ajatus, ehdottomasti.:)

  2. Anunpuutarha
    12.9.2014, 18:29

    Hirmu tärkeitä asioita olet oppinut, minä opettelen…
    Onnea yksivuotiaalle!

    1. Kiitos Anu!

      Ihanaa viikonloppua sinulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *