Ehkä joku kuuntelee

16.9.jpg

On ihmeen lämmin syyskuu, tosin tänä iltana tuntui siltä, että sää on kääntymässä. Hämärä laskeutuu jo kahdeksan aikaan, ja tänään sen seuralaisena oli kylmä tuuli. Se iski sormiin ja sai vetämään ne hihojen sisään, toivomaan takin alle pitkähihaista ohuen topin sijaan. Ajattelemaan tyytyväisenä uutta harmaata pipoa, synttärilahjaa itselle. Pehmoista kashmiria, Cosilta.

Valo on nyt kauneimmillaan juuri ennen kuin aurinko painuu mailleen. Se leikittelee metsässä, luo pitkiä varjoja, siivilöityy puiden läpi, maalaa maailman utuisilla sävyillä. Se saa lehdet liekehtimään ja heittää pelloille kultaviitan.

Olen tällä viikolla miettinyt paljon maailmankaikkeuden kummallisuutta. Sitä, miten kaipaa kotiinsa selkeyttä ja posti tuo lahjaksi Dekon. Ja sitä, kun jahkailee silmälasien hankkimista ja sitten saakin lahjakortin niiden ostamiseen. Tai kun se täydellinen pipo, jota on haikaillut keväästä saakka, tulee vastaan etsimättä, ihan vain, koska sattui poikkeamaan kivaan putiikkiin.

Ehkä se oli sattuma, ehkä intuitio tai ehkä maailmankaikkeus kuuntelee.

Suloista viikkoa!

Kommentit (4)
  1. jotainsinistä
    17.9.2013, 05:18

    Huomenta! Kirjoitat tosi kauniisti <3 Oletko muuten kuullut siitä, että se mitä etsit, etsii sinua? 🙂

    1. Kiitos Ihana!:) Kuulostaa aika viisaalta ajatukselta, mutta pitää ehkä miettiä tarkkaan, mitä etsii.;)

  2. Ihana teksti 🙂 Miekin huomasin oikeastaan vasta tänään, kuinka varhain on jo hämärää. Kuu loisti todella kirkkaana jo kahdeksan jälkeen.

    1. Kiitos!:) Kyllä se syksy sieltä hiipii, mutta tavallaan hämärä on ihanan tunnelmallista. Ja nyt on ollut mielettömiä auringonlaskuja, yhtenä iltana meillä leimusi taivas ihan pinkkinä. Kivaa päivää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *