Elämä, josta tuli näytelmä

976BF7C8-F294-4109-94DB-CD3D53F3F1FC.JPG

Dora G on muotibloggaaja, jolla on täydellinen elämä. On valoisa, parvekkeellinen asunto niillä Helsingin alueilla, joilla kaikki haluavat asua, kakluuni joka huoneessa, muovimaton alta paljastunut lautalattia, juuri oikealla vaalean sävyllä maalatut seinät. On täydellinen, sävy sävyyn järjestelty vaatekaappi, siellä ne merkit, jotka kuuluukin olla: Filippa K:t, Samsoet, vintagea, sun muuta, kyllä te tiedätte. On tietenkin ihana mies, tuoreita kukkia ja croissantteja, ja jokainen täydellinen hetki tallennetaan.

Täydellinen esitys täydellisestä elämästä. 

Toisaalta on Pauliina, joka haluaisi täydellisen elämän.

Ja Paul, täydellinen mies, joka ei ole ihan varma, onko täydellisyyden esittäminen kuitenkaan se juttu.

Ja tutkija, joka tarkastelee tätä kaikkea.

Sekä tietenkin Oscar, Wilde, ja vierailevana tähtenä myös Dorian Gray. 

Ja Kristallipalatsi. Kasvitieteellinen puutarha monessa ajassa ja paikassa.

Mysteeri.

Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi on koukuttava kertomus näytelmästä, jota sosiaalisessa mediassa nykyisin esitetään. Kuka tahansa voi olla  mitä tahansa, jos vain on tarpeeksi taitava, jos osaa näytellä kiehtovasti, luoda lumoavan tarinan. Vaan mikä on sen hinta? Mitä menettää, jos alistaa elämänsä näytelmälle? Vai voiko näytelmällä ehkä luodakin todeksi sen, mitä on aina halunnut olla? Voiko ihminen tulla siksi, jota näyttelee? 

Dora G:lle on tärkeintä, että näytelmä pysyy kasassa. Itse olen kamppaillut lähes aina blogin suhteen vastakkaisen ongelman kanssa: pelkään, että aitous katoaa, että olen täällä ihan vääränlainen. Liian siloteltu, seesteinen, maanläheinen. Kai teitäkin joskus ärsyttävät somehahmot, jotka ovat vähän liian säröttömiä?

Siksi kerronkin tähän väliin, että kirjoitan tätä Macbookillani kauniissa kodissani wieniläistuolissa istuen, leivon samalla tuoreita sämpylöitä, eikä tänään ole kiire minnekään.

Toisaalta söin juuri pakastekalakeittoa (se on kyllä aika hyvää), minulla on parhaillaan ihan hirveät menkkakivut, ei mitään ohjelmaa illaksi, eikä kaikki elämässäni ollenkaan suju, kuten tahtoisin.

Mutta se Kristallipalatsi. Se on tarina ihmisen ikiaikaisesta kauneuden palvomisesta, siihen identifioitumisesta ja siihen hukkumisesta, oman itsen ja rakkauden ja onnen etsimisestä. Älykäs kirja, jonka luin parissa illassa ja jota suosittelen jokaiselle, joka näyttelee sosiaalisessa mediassa elämäänsä, on joskus tehnyt jotain vain saadakseen siitä päivityksen tai rakastaa vähän liikaa rouheita pellavalakanoita – ja niiden kuvaamista. 

Suosittelen myös sille, joka rakastaa kirjallisuutta. Ja kasvihuoneita. Ja tarinoita, jotka valvottavat myöhään.

Dorian Gray maksoi kovan hinnan kauneudestaan. Miten on Dora G:n laita?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *