Elämän(tapa)remppa

Kuukausi pari sitten yritin herätä. Kello oli ehkä yhdeksän tai kymmenen, olin yöllä nukkunut tai pikemminkin nukkunut ja heräillyt ne suositeltavat kahdeksan tai yhdeksän tuntia, mutta silmäni eivät meinanneet pysyä auki ja aivoni olivat pelkkää tahmaa.

”En voi tuntea oloani näin väsyneeksi koko talvea”, ajattelin.

Olin jo pitkään pohtinut, että tiettyjä muutoksia olisi hyvä tehdä, jotta voisin paremmin. Minulla oli ja luultavasti on edelleen raudanpuute, en ole enää kokoisekseni vahva kuten ennen olin, olin jatkuvasti nälkäinen, tahtomattani koukussa someen, levoton ja väsynyt, enkä selvinnyt aamulla mihinkään ilman vähintään yhtä, mielellään kahta isoa mukillista kahvia. Lisäksi olin jo pitkään tehnyt niin täysillä töitä, että luovuuteni oli kuollut.

Tiesin toki, miten voisin alkaa purkaa tilannetta. Me kaikki olemme varmaan kuulleet meditoinnista, salitreenistä, proteiinista, unen priorisoimisesta ja siitä, miten hyödyllistä on sanoa EI ja tiputtaa kalenterista turhat jutut pois.

Vaikka olin alkanut epäillä, että elämäntavoissani saattaa olla petrattavaa, en silti ihan uskonut. Elinhän varmasti terveellisemmin kuin valtaosa ihmisistä, kävelin joka päivä paljon yli suositusten, söin paljon kasviksia ja pelkkää täysjyvää, avokadoa ja oliiviöljyä, ja pyrin nukkumaankin joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

Silti olin kamalan väsynyt.

Epäuskoni lisäksi toinen jarru matkallani oli pelko. Olin parikymppisenä niin kiinnostunut hyvinvoinnista, että kävin jopa personal trainer -koulutuksen ensimmäisen osan. Treenasin paljon ja usein –  ja yritin syödä samaan aikaan mahdollisimman vähän. Kehonkuvani oli vääristynyt, enkä pystynyt hyväksymään itseäni.

Tämän seurauksena kehoni ja pääni menivät sekaisin. Laihduin liian laihaksi, kuukautiseni katosivat ja kadotin myös taidon nukkua. Liikunta ja ruoka alkoivat hallita elämääni, pelkäsin lihovani ja pelkäsin, etten saa nukuttua. Elin pelosta käsin.

Tilanne laukesi ilman sen isompia kriisejä. En edelleenkään tiedä, mitä oikein tapahtui. Yhtenä päivänä vain heräsin ja päätin, etten enää koskaan laske yhtään kaloria enkä enää ikinä käy vaa’alla. Hyväksyn, että saatan lihoa ja kestän sen. En tahtonut elää elämää, jota hallitsivat ruoka ja pakkoliikunta.

Uniongelmani laantuivat vähitellen, kun lopetin lentoemännän työt ja sain alkaa elää säännöllisen vuorokausirytmin mukaan.

Tuosta ajasta on kuitenkin edelleen muistona tietynlainen karsaus tavoitteellista treeniä tai ruokavalion viilauksia kohtaan. Minua seuraa pelko, että homma menee jälleen yli.

Yksi asia on kuitenkin noista vuosista muuttunut. Kehonkuvani on tervehtynyt. Olen tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan ennen. En tahdo pakkomielteisesti muuttaa sitä mihinkään suuntaan, olen oikeastaan aika ylpeä siitä.

Kadonneista voimistani olen kuitenkin huolissani. Nuorempana en ehkä pitänyt kehostani, mutta luotin siihen. Nyt pidän kehostani, mutta en luota siihen enää samoin. Huomaan, että jotkin fyysiset haasteet pelottavat minua.

Viimeksi tämä tapahtui Las Palmasissa surffaamassa. Tunsin, kuinka voimakas meren virtaus oli, pelkäsin, että jään aaltojen alle, menetän otteeni pohjasta ja tempaudun kauas merelle. Jos niin kävisi, se olisi menoa se. En elättele harhakuvitelmia uimataidostani tai voimistani.

Tuolla lomalla vahvistui ajatus, jota olin jo pidempään pohtinut: tahdon saada voimani takaisin, levätä paremmin ja opettaa myös aivoni keskittymään jälleen kuten ennen, kun saatoin lukea tunteja kirjaa ja unohtaa kaiken muun ympärilläni.

Tahdon voida paremmin.

Mitä sitten olen tehnyt? Kerron tässä lyhyesti ja palaan näihin kohtiin erillisissä postauksissa.

Yritän aikaistaa unirytmiäni. Tavoitteeni on mennä nukkumaan kymmeneltä ja herätä viimeistään seitsemältä. Olin aika hyvällä mallilla rytmini kanssa ennen reissua, mutta reissu tuhosi kyllä rytmin aika hyvin. Nyt se alkaa kuitenkin muotoutua jälleen, vaikkakin viime yönä nukahdin kymmeneltä ja heräsin 5.20, mikä ei ole minulle selvästikään riittävä uni. REM-unta oli myös liian vähän, eikä oloni ole tänään ihan loistava.

Mistä tiedän tämän? Hankin Oura-sormuksen. Se kertoo, miten nukun, miten liikun ja miten palautunut olen. Siksi tiedän, että nukuin viime yönä 7.03 minuuttia, nukahdin neljässä minuutissa, mutta heräsin yöllä ja aamulla sitten ihan kesken sen REM-unen, joka jäi liian lyhyeksi.

Yritän manipuloida unirytmiäni myös valolla. Käytän aamusta iltapäivään kirkasvaloa ja illalla yritän vältellä sinistä valoa. Ongelmia tuottaa sarjojen katsominen: en ole jostain syystä tullut ikinä ajatelleeksi, että Outlanderin katsominen läppäriltä illalla voi siirtää nukahtamistani. Yritän siksi nyt katsoa vähemmän sarjoja ja lukea enemmän kirjoja.

Käyn ravintoneuvojalla, jotta energiatasoni ja rauta-arvoni saataisiin kuntoon. Toki syön myös rautakuuria. Minulla mitattiin siis kesällä ferritiini 9, joka on yhtä kuin rautavarastot nollassa. Isoimpia muutoksia ruokavaliossani ovat olleet suurempi aamiainen, proteiinia joka aterialla ja kahvin ja teen välttely heti aterian jälkeen. Kahvi ja tee huonontavat raudan imeytymistä, siksi näin. Ravinnosta olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa. To be continued.

Hankin Black Fridaysta seonneena kaksi joogakorttia ja salikortin ja nyt olen stressaantunut siitä, miten ehdin käydä kaikissa paikoissa tarpeeksi, etteivät rahani mene hukkaan. No, joskus näin. Tavoitteeni on tällä hetkellä käydä kerran viikossa salilla ja kahdesti viikossa joogassa. Tämä tulee varmaan muuttumaan toisin päin, kunhan selviän tästä halpojen hintojen aiheuttamasta joogakriisistä.

Sitten on meditointi. Yritän. En ole siinä kovin hyvä, mutta pyrin kuitenkin rauhoittumaan jollain tavalla joka päivä. Saatan tehdä lyhyen ohjatun meditoinnin, kuunnella lenkillä tietoisesti metsän ääniä tai keskittyä hengitykseen, jos joogaan rauhallisesti. Yritän siis suitsia stressiä näin.

Yritän häätää stressiä ja hälyä myös keskittymällä niihin asioihin, joita oikeasti tahdon tehdä ja tarkentamalla arvojani, rajojani, taitojani ja unelmiani.

Olen myös alkanut jälleen rajata ulkoa tulevaa informaatiota. Olen jatkanut somettomia viikonloppuja ja ajattelin jatkaa vastakin. Olen myös lukenut kiinnostavia juttuja, kuunnellut hyviä podcasteja ja uppoutunut kirjoihin, nostanut toisinaan tarotin, toisinaan tällaisen kortin. Luopunut turhasta, raivannut tilaa kalenteriini. Samalla olen miettinyt entistä tarkemmin, mihin työjuttuihin tahdon lähteä mukaan ja mikä ei ole oikeasti kannattavaa. Enkä nyt puhu vain rahasta, vaan pikemminkin mielestä:

Olen alkanut sanoa ei tavaralle. Haluaisin minimalisoida omistamani tavaran määrän. Kuten ystäväni pari päivää sitten sanoi: ”tavaraa on helppo hankkia, mutta siitä on tosi vaikea päästä eroon”. Ai jaa: ei tarvitse kuin avata vaatehuoneeni/romuvarastoni/kosmetiikkasäilytykseni ovi, ja se konkretisoituu. Kaikki tämä ylimääräinen tavara ahdistaa minua. Yritän pitää tämän ajatuksen mielessäni aina, kun joku tarjoaa minulle jotain materiaa tai olen itse havittelemassa sitä kaupoissa. En toki aio lopettaa ostamista tykkänään, mutta en tahdo kotiini mitään, mitä en oikeasti käytä ja rakasta huolella.

Lopuksi olen vähän hidastanut. Siksi olen ollut täälläkin hiljaa. En ole tahtonut kirjoittaa vain jotain, vaan ainoastaan silloin, kun on sanottavaa. Uskon vahvasti, että luovuus tarvitsee tilaa ympärilleen. Parhaat ideat eivät koskaan synny pakottamalla. Ne syntyvät, kun menee ja tekee ja elää ja inspiroituu. Siksi joskus parasta, mitä voi tehdä, on päästää irti, pitää taukoa ja antaa ajatusten virrata.

Seuraavat toimenpiteet: rauta-arvojen uusintamittaus, kunnon saliohjelman laatiminen ja lisää REM-unta. Kerron kaikesta, palaan kaikkeen.

Ihanaa itsenäisyyspäivän aikaa! <3

Lue myös:

Raudanpuute ja ferritiinin mittaus

Elän, siis liikun (mutta vain silloin, kun huvittaa)

Miten kuukautiskierto vaikuttaa kehoon ja mieleen

Vegaaniset proteiininlähteet

Pariisilainen ruokafilosofiani

Kehosta, mielestä ja ravinnosta

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (12)
  1. Kyllä, C-vitamiini parantaa raudan imeytytymistä.

  2. Mulla on ferritiini syksyllä 4 ja huomaan nyt jo raudan lisäämisen vaikuttaneen positiivisesti jaksamiseen. Tuo kahvinjuonti on pahe, josta pitäisi irrottaa.

    1. Munkin olo on parantunut sitten kesän.:) Ah, tiedän! Nyt kun olen nukkunut paremmin ja käyttänyt joka aamu kirkasvaloa, en tarvitse enää niin paljon kahvia. Mutta lounaan jälkeen kaipaan aina joko kahvia tai vihreää teetä, nyt yritän raudan takia odottaa ainakin puoli tuntia, jotta rauta ehtisi imeytyä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *