En usko sattumiin

”There are no accidents. There's only some purpose we haven't yet understood.”

 

Toissayönä festareilla, kun taivas muistutti vesivärimaalausta ja kesäkuinen tuuli kiukutteli jostain, kun vieressä oli kaksi parhaista ystävistä ja kädessä liian mones lasi skumppaa, silloin ajattelin jälleen kerran, että ok universumi, ehkä tajuankin miksi, vähän ainakin. Sillä vaikka olen moneen kertaan katsellut ylöspäin ja kysellyt: miksi näin piti käydä, en silti ole juurikaan epäillyt, että jokin syy siihen oli. En usko sattumiin, vaan ajattelen, että elämämme merkittäviltä tuntuvilla tapahtumilla on tarkoitus.

Kun sydän on syystä tai toisesta palasina, on vaikea nähdä siinä mitään hyvää. Mutta se, mikä tuntuu järjettömältä, epäoikeudenmukaiselta tai yksinkertaisesti vain pahalta tapahtuessaan, voi myöhemmin, ajan tehtyä taikojaan, saada uuden merkityksen. 

Moni suru kasvattaa, parantaa itsetuntemusta ja myös itseluottamusta, kun huomaa, että siitäkin sittenkin selvisi. Niin ikävät tapahtumat voivat auttaa tulemaan siksi ihmiseksi, joksi voi tulla. Siksi vähän viisaammaksi ja kypsemmäksi, joka on hieman enemmän sovussa maailman ja itsensä kanssa. Siksi, joksi jokainen voi tulla, jos haluaa. Se on tahdon asia. Me emme voi aina valita, mitä elämässämme tapahtuu, sillä sellaista on elämä. Sen sijaan voimme valita, miten suhtaudumme niihin tapahtumiin.  

Surkeiden sattumusten kohdalla on tärkeää jaksaa uskoa hyvään. Muuten paatuu ja kyynistyy. Silloin jäljelle jää vain ihmisen kuori, eikä koskaan tule siksi, miksi voisi tulla.

Niin, sattuipa sitten mitä tahansa, tärkeintä on yrittää, tärkeintä on tehdä parhaansa ollakseen se ihminen, jonka haluaa katsovan peilistä takaisin. Siihen kuuluu myös oman epätäydellisyyden, haavoittuvaisuuden ja epäonnistumisten sekä elämän ikävien käänteiden hyväksyminen ja itsensä ja maailman rakastaminen kaikesta huolimatta. Sillä elämän valinnat voi tehdä joko pelosta tai rakkaudesta käsin. Pelosta syntyy vihaa, tyhjyyttä ja lisää pelkoa, rakkaudesta lisää rakkautta. 

Jos elämä potkii päähän, rakkaus loppuu tai mitä ikinä, niin muista:

Koskaan ei tiedä, mitä mistäkin seuraa. Jotain hyvää on tulossa, jos vain valitsee hyvän yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka välillä tekisikin mieli potkia päähän potkivaa universumia takaisin, paatua, kyynistyä ja olla uskomatta enää mihinkään.  

Myös sellaista on elämä. 

 

PS. Kaikki on hyvin, eikä mitään ole tapahtunut. Törmäsin vain menneeseen ja ymmärsin jotain.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Elsa P. (Ei varmistettu) http://www.elsa-p.blogspot.com

<3 Kiitos. Tämä oli upea postaus.

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Elsa. <3

Naislaif
Naislaif

En itse käytä sanaa sattumus, vaan käytän sanaa elämä. Elämä on ja niin sen pitää ollakin <3

Anna Vihervaarasta

Todellakin! <3

Pinckney (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus ja toi kyynelet silmiini. Yritän olla ikuinen optimisti ja uskoa siihen, että mitä tahansa mahtavaa voi vielä tapahtua. Välillä joutuu pettymään ihmisiin, huonoon säkään, mihin milloinkin, mutta uskon itsekin, että jotain hyvää on tulossa. :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos. Mä uskon vakaasti, että mahtavia asioita on tulossa. Ne pahalta tuntuvat jutut vain johdattavat kohti jotain paljon parempaa. <3

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.