Epävarmuudesta ja vähän horoskoopeista

IMG_5356.PNG

Minulle yksi vaikeimpia asioita elämässä on epävarmuuden sietäminen. Olen siitä tyypillinen neitsyt (kävin sillä astrologilla, muistattehan), että kaipaan turvaa ympärilleni. Kestän huonosti sitä, etten tiedä, mitä tapahtuu ja milloin. Vaikka olen joissain asiossa vähän boheemi, tärkeissä jutuissa olen erittäin järjestelmällinen. Olen hyvä saamaan asioita tapahtumaan, ja ajanhallinta on minulle helppoa. Ongelmia tulee silloin, kun asiat eivät ole vain omissa käsissäni. 

Sovinkin melko huonosti yhteen ihmisten kanssa, joiden kalenteri on levällään ja jotka eivät halua lyödä suunnitelmia lukkoon. Haluan tietää, milloin jotain tapahtuu. Kun asia on kalenterissa, silloin voin rentoutua. 

En ole kauheasti pitänyt tästä ominaisuudestani tai horoskooppimerkistäni, sillä neitsyt kuulostaa usein tiukkapipoiselta ja takakireältä tyypiltä. En ole mielestäni kumpaakaan (vaikka edellä mainittu ehkä puhuukin tätä vastaan), mutta toki kotini on aina järjestyksessä ja aikataulujen suhteen olen kieltämättä aikamoinen natsi. Järjestys tuo minulle turvaa. 

Niissä viime viikonlopun astrologi-juhlissa oli läsnä todella monta neitsyttä. Se oli ihanaa! Kerrankin tuntui, että kaikki ymmärsivät minua ja minä heitä. On jotenkin huojentavaa kuulla, että joku muukin pystyy kunnolla relaamaan vasta sitten, kun asiat on aikataulutettu. Lisäksi tajusin, että neitsyethän ovat ihan parhaita. En enää ikinä dissaa horoskooppimerkkiäni! Neuvonkin siis: jos koet itsesi jossain asiassa vääränlaiseksi, hakeudu saman horoskooppimerkin omaavien ihmisten seuraan. Olosi on melko varmasti kotoisa. 

On outoa, miten syntymäaika voi vaikuttaa luonteeseen. En oikeastaan ole uskonut horoskooppeihin ennen tätä, mutta kun kohtaa juhlissa viisi neitsyttä, jotka kaikki tuntuvat ajattelevan samalla lailla, niin jotain siinä on pakko olla. Meni nyt vähän huruiluksi tämä teksti, koettakaan kestää.

Oikeastaan minun piti tulla puhumaan epävarmuudesta, joka on tällä hetkellä elämässäni vahvasti läsnä. Tove Jansson on sanonut:

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.”

Uuh, I wish. Mistähän tuota asennetta voisi ammentaa vähän itseensä? Levollisuus on tämän hetkisestä olemuksestani melkoisen kaukana. Töitä on jäljellä kolme viikkoa. Mitä sen jälkeen tapahtuu, no, se on epävarmaa. Se ei ole aikataulutettu kalenteriin, enkä oikein voi kontrolloida sitä, vaikka haluaisin. Voin vain tehdä parhaani ja luottaa, että se riittää. Lisäksi voin järjestellä kaappejani ja yrittää löytää turvaa sitä kautta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nyt tarvittaisiin jotain vaatteiden viikkaamista järeämpää, rauhoittavia ehkä? (Vitsi. Neitsyillä on myös hyvä huumorintaju.) 

Miten tämän epävamuuden kanssa eletään, hyviä neuvoja kenelläkään? Haha, myös osa-aikaisista duuneista saa vinkata, just in case. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *