Et voi olla muuta kuin mitä olet

Olen aina pelännyt olevani vähän vaikea, koska olen tunteellinen ja vahvatahtoinen, seuraan omaa sydäntäni, vaikka se veisi minne, enkä taivu minulle tärkeissä asioissa muiden tahtoon. Olen kokenut tästä kamalaa syyllisyyttä ja ajatellut, että jään vielä yksin ja kaikki rysähtää, että omana itsenäni olen vähän liikaa.

Ja siksi yritin pitkään olla ihmissuhteissa helppo.

Tiedän monia naisia, jotka 

ovat pienentäneet itseään, jotta joku toinen tuntisi olonsa mukavammaksi ja pitäisi heistä enemmän.

ovat taipuneet toisen tahtoon välttääkseen erimielisyyden ja tunteen, että ovat vaikeita.

ovat esittäneet cool girliä, sellaista rentoa hauskaa naista, joka ei loukkaannu mistään, eikä vaadi mitään, jotta olisivat pidetympiä.

ovat jättäneet kertomasta kielteisistä tunteistaan, jottei heitä pidettäisi hankalina.

ovat hyväksyneet huonoa kohtelua, jottei heitä pidettäisi vaikeina.

ovat kysyneet liikaa muiden neuvoja, koska eivät ole uskaltaneet luottaa omiinsa.

Oletko joskus hylännyt itsesi, jotta joku toinen valitsisi sinut?

Minä olen tehnyt näistä jokaisen joskus ja monet usein. Ajattelin pitkään, että ollakseen pidetty ja pärjätäkseen, ei saa olla vaikea, ei liikaa, ei kovin tunteellinen eikä vaativa. Muiden toiveet ja tunteet kuuluisi asettaa omiensa edelle, tarvitsevuuttaan ja kielteisiä tunteitaan ei pitäisi näyttää, ei ainakaan, jos jollekin toiselle tulee silloin epämukava olo.

Siksi en kertonut rehellisesti tunteistani ja esitin olevani aina hyväntuulinen ja joustava, enkä lainkaan tarvitseva. Ja sitten tilitin ystävilleni ja päiväkirjalleni kaikki ne tukahduttamani tunteet ja olin aika kiukkuinen ja ahdistunut. Minusta myös tuntui, etteivät ihmissuhteeni ole omissa käsissäni, eivätkä ne olleetkaan, koska en uskaltanut olla itseni ja rehellinen.

Saan kiittää varmaan vanhenemista, self help -viisauksien suurkuluttamista ja etenkin tapaamiani viisaita naisia siitä, että jossain vaiheessa jokin muuttui. Tajusin lopulta, että jos en kerro tunteistani ja toiveistani ja vedä rajoja, ne on helppo ohittaa.

Jos ei itse arvosta itseään ja pidä omia puoliaan, ei kukaan muukaan arvosta.

Niinpä olen alkanut kertoa tunteistani avoimesti ja selkeästi, itkenyt ja raivonnut, jos on siltä tuntunut, vaatinut kunnon kohtelua ja heivannut elämästäni ne ihmiset, jotka ovat kohdelleet minua huonosti.

Se on ollut hirveän vapauttavaa. Ihmissuhteet toimivat paremmin, kun vetää selkeät rajat ja uskaltaa olla oma itsensä ja puhua suoraan. Se ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen, mutta ainakin väärät tyypit poistuvat ovesta nopeammin.

Ja vasta kun uskalsin luottaa omaan arvooni ja siihen, että saan olla myös hankala ja kielteiset tunteeni ovat sallittuja, vasta kun aloin uskoa, että ansaitsen parempaa, vasta silloin  lakkasin vetämästä puoleeni ihmisiä, jotka saivat minut tuntemaan, etten kelpaa tai että minun pitäisi olla toisenlainen.

Tietenkin edelleen tuntuu välillä ja aika useinkin, että sitä on jotenkin vääränlainen, liian tunteellinen ja hankala, ei tarpeeksi ihana, fiksu, hauska, inspiroiva, viehättävä, luova. Vaan epäilen, että nämä epävarmuuden tunteet ovat osa ihmisyyttä ja iso osa meistä kokee niitä ainakin joskus. Nekin ovat osa minua, sitä kokonaista minua, jonka on riitettävä, koska mitään muutakaan en voi olla.

Jossain vaiheessa on pakko alkaa uskoa, että on tarpeeksi, sillä sitä ymmärtää, että ei voi olla muunlainen kuin on.

Kun uskaltaa olla oma itsensä, ei varmasti miellytä kaikkia. Silloin voi menettää ihmisiä ja tuntea olonsa yksinäiseksi. Mutta silloin ja vain silloin voi myös vetää puoleensa oikeat ihmiset, ne, jotka ihastuvat aitoon sinuun, siihen kokonaiseen, siihen,

joka riittää.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (11)
  1. Upea teksti! <3 Tykkään niin kovasti sun tavasta kirjoittaa! Mä oon tehnyt nuo listan asiat lukuisia, lukuisia kertoja. Opettelen nyt aktiivisesti tuntemaan itseäni ja arvojani ja olemaan rohkeampi. Se nimittäin on juuri noin, että jos ei voi olla ihmissuhteessa oma itsensä eikä riitä sellaisena kuin aidosti on, niin eipä niitä sellaisia ihmissuhteita varmaan tarvitsekaan.

  2. Minulle on jäänyt hyvin mieleen eräs nainen, joka sanoi kolmisen vuotta sitten: ”Kun sanot ei, sanot kyllä itsellesi.”Sitä tässä harjoitellaan.

    1. Näin on. Ei:n sanominen on mullekin usein tosi vaikeaa. Mutta on hyvä muistaa, että omat toiveet ja tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin muidenkin. Musta tuntuu, että varsinkin meillä naisilla se usein unohtuu, sitä niin helposti laittaa toisten tunteet omiensa edelle ja yrittää vain mukautua niihin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *