Freelance-elämästä kahden viikon kokemuksella

Freelance-elämä, josta on nyt jo kokonaisen kahden ja puolen viikon kokemus, on saanut ajattelemaan. Ensinnäkin olen miettinyt,

miten ikinä olen ehtinyt käydä töissä? Ei, en nuku puolillepäivin ja katso sitten loppupäivän Netflixiä. Kuka oikeasti edes ehtii katsoa Netflixiä (paitsi viikonloppuisin, joina olen kyllä kunnostautunut siinä)? Herään noin kahdeksalta, teen aamupalaa, luen Hesaria, meikkaan. Päätin näes, että pukeudun joka päivä kivoihin kotivaatteisiin ja laitan meikkiä nassuun, sillä en halua metsittyä, vaikka freelancereita nyt ollaankin. No, kun tämä kaikki on saatu tehtyä, lähdemme koirien kanssa tunnin lenkille. Toki on myönnettävä, että siihen voi mennä kauemminkin, jos vaikka on kaunis sää. Tulemme kotiin, teen hetken töitä ja onkin jo melkein lounasaika. Lounasta siis. Sitten muutama tunti töitä, lisää ruokaa, uusi lenkki, lisää töitä. Kirjoitan tätä puoli kymmeneltä illalla, kun en aiemmin ehtinyt. 

Toinen asia, jota olen miettinyt,

missä välissä työhuonetta kuuluisi kaivata? Yksi suurimmista peloistani ennen tätä loikkaa oli, että päädyn yksinäiseksi mökkihöperöksi, joka tuijottelee seiniä päivät pitkät. Katinkontit, näen enemmän ihmisiä kuin tahtoisin. Jos ette tienneet, niin kerron nyt: sisälläni asuu erakko, joka viihtyy vallan mainiosti keskenään ja koirien kera kahdeksasta neljään, jos vain hommaa riittää. En kyllä ole maksamassa työhuoneesta satasta kuussa, ei mitään maailman järkeä. 

Kolmas asia, jota olen miettinyt, 

syönköhän tarpeeksi kasviksia? En erityisesti arvostanut työpaikkaruokalaa, kun sellainen oli tarjolla, mutta oli se salaattilinjasto kieltämättä kätevä. Kotona viihtyvä freelanceri joutuu helposti kiusaukseen syödä viitenä päivänä viikossa makaronilaatikkoa tai sosekeittoa. Tämä pitänee ratkaista jotenkin.  

Neljäs asia, jota olen miettinyt,

miten en edelleenkään ehdi joogaan kuin kerran viikossa ja senkin vain, koska menin ostamaan 10 kerran kortin? En tajua. 

Viides asia, jota olen miettinyt, 

viikonloppu ei ole hyvää työaikaa, koska kenellekään ei kehtaa soittaa. Myöhäinen ilta sen sijaan näyttää toimivan ihan hyvin, juuri tuli meiliä eräältä tiedottajalta.

Kuudes asia, jota olen miettinyt,

nyt kun aikani on omaani, käytän sitä kumman mielelläni työasioihin, oli kellonaika mikä tahansa. 

Seitsemäs asia, jota olen miettinyt, 

lasketaanko työksi, kun valokuvaajakaveri tulee luokseni kuvaamaan? Postauksen kuva on siltä päivältä. 

Kahdeksas asia, jota olen miettinyt, 

missä freelanceri tulostaa? Todellinen ongelma lähiaikoina, kun piti saada pari lomaketta printattua ja allekirjoitettua. Asia kyllä ratkesi niin, että niitä kaipaava osapuoli kyllästyi odottamaan ja lähetti paperit luokseni postitse. 

Yhdeksäs asia, jota olen miettinyt,

sohva ei taida olla ergonomisesti paras paikka tehdä töitä. Nimimerkillä hartiat niin jumissa, että melkein pyörryin siellä joogassa, jonne olin kerrankin ehtinyt. Kohta neljä. 

Kymmenes asia, jota olen miettinyt, 

miten ruoka voi olla koko ajan lopussa? Kun tekee töitä kotoa, niin jääkaappi tyhjenee ja koko ajan saa olla kokkaamassa. Ihan vaan tiedoksi. Liittyy kiinteästi mietintään kolme. 

 

Kuva: Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Kirsi Johanna

Kollega kymmen... ei kun yhdentoista vuoden kokemuksella toteaa, että töiden tihkuminen iltoihin ja viikonloppuihin on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotkut freelancerit kammoksuvat tätä ja koettavat työskennellä vain ns. ihmisten aikoihin. Itse tykkään, että voin tehdä arkena päivällä juttuja, jolloin muut eivät niitä tee. Käyn salilla, uimahallissa tai asioilla. Ei ole ruuhkaa. Pidän usein perjantaisin vapaapäivän.

Tällaisessa kuviossa ei haittaa, että sunnuntait ovat toisinaan täysiä työpäiviä ja arki-iltaisin painan läppärin kannen kiinni kello 23. Freelancerin työssä parasta on, että voit melko lailla itse päättää, milloin teet töitä. Esimerkiksi juttukeikan jälkeen en yleensä koskaan lähde kirjoittamaan juttua, ellei ole tulenpalava hoppu. Mieluummin lähden vaikka hevosella maastoon. Toki se työ on tehtävä ennemmin tai myöhemmin, mutta saan valtavasti virtaa siitä, että voin itse valita.

Minullakaan ei ole työhuonetta kodin ulkopuolella, mutta kirjoitan usein kirjastossa tai kahviloissa.

Anna Vihervaarasta

Kollega kymmen... ei kun yhdentoista vuoden kokemuksella toteaa, että töiden tihkuminen iltoihin ja viikonloppuihin on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Haha, juuri nyt tuntu nimenomaan tältä.:D Vähän ahdistaa, kun katson ensi viikkoa ja tajuan, etten varmaan ehdi tehdä töitä "työaikana". Mutta toisaalta tänään heräsin kasilta, kohta lähden kunnon lenkille koirien kanssa ja illalla pääsen joogaan - töissä käydessäni en ehtinyt koskaan arki-iltaisin joogaamaan, koska olen kahden koiran yksinhuoltaja. Nyt, kun olen päivän kotona niiden kanssa, voin tehdä iltaisin, mitä huvittaa. Se on ihanaa!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.