Iästä, sen merkeistä ja merkityksestä

ikäpostaus.jpg

Lähiaikoina useampi ystäväni on kertonut kärsivänsä syntymäpäivien lähestyessä ikäkriisistä. Samma här. Suunnilleen 51 viikkoa vuodesta olen täysin tyytyväinen ikääni, mutta yksi viikko romuttaa zenini täysin. Miksi?

Miksi me kolmi-nelikymppiset ihanat, lahjakkaat, menestyneet naiset menetämme mielenrauhamme yhden numeron tähden? Se tuskin on ikä itse, vaan luultavammin se, mitä siihen liitämme.

Kun nuorempana ajattelin itseäni kolmikymppisenä, ajattelin sitä, mitä minulla silloin olisi. Aviomies, perhe, auto, ura. No, noilla mittareilla mitattuna kriisin ymmärtää hyvin. Ei ole aviomiestä, ei lapsia ja autokin puuttuu.

Yksi asia jäi minulta kuitenkin nuorempana visioimatta. En koskaan pysähtynyt miettimään, millainen olisin. Se nuorempi minä tuskin edes tunnistaisi tätä nykyistä. Minulle ei koskaan juolahtanut mieleen, että voisin olla onnellinen ihan toisenlaisessa elämäntilanteessa. 

Olen tänään, 36-vuotiaana, enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan. Olen itsevarmempi kuin koskaan. Olen tasapainoisempi ja tykkään itsestäni kaikin tavoin, myös ulkoisesti, enemmän kuin koskaan. 

Minulla on pääosin kiinnostava työ, ystäväpiiri joka käy suunnilleen perheestä, lapsuudenperhe jonka jäsenien kanssa tulen paremmin toimeen kuin nuorempana, koirat, innostavia projekteja, vapautta. Kotini ja tyylini näyttävät vihdoin vuosien etsimisen jälkeen minulta. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vapaampi olen henkisesti, sitä vähemmän muiden mielipiteet ja odotukset kiinnostavat minua ja sitä kevyemmältä elämä tuntuu.

Tässä elämässä voi saavuttaa monia hienoja asioita. Ehkä hienoin kaikista on osata olla onnellinen. 

Kippis siis kaikki ikääntyvät ystäväni, kippis hienoille eletyille vuosille, elämänkokemukselle ja itsevarmuudelle, joita vain ikä voi tuoda mukanaan. Melkein odotan, miten ihania olemme viisikymppisinä!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentit (5)
  1. Kahmaisin tässä joku ilta hirviän määrän tekstejäsi ja olen vallan vaikuttunut sinusta! Olen varma, että jos olisit ystäväni, olisit yksi suosikki-tyyppini. Suhtaudut elämään yleisesti sekä kokemiisi vaikeisiinkin asioihin uskomattomalla voimalla, valoisuudella ja optimistisuudella. Arvosi ovat just sellaiset mitää pitää, voi pus mikä tyyppi ja blogi!

  2. En tykkää syntymäpäivistä 😀 Vanhenemme!

    1. Mutta joskus se voi olla hyvä juttu? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *