Identiteetistä, kulisseista ja aitoudesta

Olen  ajatellut paljon identiteettiä ja sitä, miten helppo tässä maailmassa on hukata itsensä, eikä sitä välttämättä edes huomaa. Sitä vain ihmettelee, miksi tuntuu niin tunkkaiselta, miksei enää innosta, miksi kokee outoa ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka kaikki näyttää niin hyvältä.

Lähiaikoina olen kokenut tätä somessa, joskus ennen koin samaa tunnetta täydellisessä kulissielämässäni, siinä rivitalokodissani eksäni kanssa, kun kaikki oli kuten pitikin, vain sydämessäni kumisi tyhjyys.

Kummankin tilanteen takana on pohjimmiltaan sama asia: se, ettei ole uskollinen itselleen.

Me saamme jatkuvana virtana viestejä siitä, millaisia meidän pitäisi olla, millainen on ihanneihminen, millainen on ihanne-elämä. Ei tarvitse kuin avata Instagram ja verkkokalvoille lävähtää toinen toistaan kauniimpia ihmisiä ja näytelmiä elämästä. Mitä enemmän tykkäyksiä, sitä parempi. Sitä arvokkaampi?

Jos elää elämäänsä muiden odotusten ja ulkopuolelta tulevien ihanteiden mukaan, on hyvin helppo alkaa mitata omaa arvoaan sillä, miten hyvin täyttää nuo odotukset.

Silloin voi päätyä metsästämään sydämiä vain sydänten vuoksi tai elämään elämää, joka ei tunnu oikealta, mutta jonka muut hyväksyvät. Silloin voi jäädä parisuhteeseen, jossa ei ole onnellinen, tai hyvään työpaikkaan, jossa odottaa vain perjantaita.

Jos elää elämäänsä muiden odotusten mukaan, voi myös tuntea itsensä hyvin riittämättömäksi. Jos arvoaan etsii vertaamalla muihin, häviää aina. Aina on joku menestyneempi, suositumpi, kauniimpi, älykkäämpi. Aina.

Siksi elämäänsä ei kannattaisi elää muiden odotusten mukaan, vaan itsensä mukaan. Olisi uskallettava olla aito ja rehellinen ja rakastettava itseään sellaisena kuin on. Se on pelottavaa, koska silloin ottaa riskin tulla torjutuksi. On tavallaan helpompi vain vetää ylleen naamio ja jatkaa näytelmää täydellisestä ihmisestä ja täydellisestä elämästä.

Jos ei uskalla olla oma itsensä, on kuitenkin aika vaikea vetää puoleensa oikeita asioita: niitä ihmisiä, jotka ihastuisivat aitoon sinuun, sitä työtä joka oikeasti saa sydämesi lyömään nopeammin, sitä kotia joka tuntuu juuri oikealta.

Mistä sitten tietää, että elää itselleen oikein? Siitä, miltä tuntuu. Siitä, että innostaa ja ihastuttaa, sydämessä palaa jokin tuli eikä elämä tunnu kädenlämpöiseltä ja tunkkaiselta. Siitä, että tuntee olevansa arvokas omana itsenään ja siitä, ettei tarvitse näytellä olevansa jotain muuta.

Olen jo pitkään tuntenut vierautta ja kyllästymistä tätä blogia ja Instagramin kiiltokuvia kohtaan. Muutama päivä sitten ymmärsin, mistä se johtuu. Olen itse sulkenut sydämeni siltä, mikä sitä todella viehättää: tarinoilta, oikealta elämältä, ihmismielen kiemuroiden pohtimiselta. Olen alkanut elää muiden odotusten mukaan, en omieni.

Olkoon tämä lupaus olla jälleen enemmän minä. Olkoon tämä lupaus tehdä sitä, mitä oikeasti tahdon, ei sitä, mitä kannattaisi tehdä. Olen varma, että oikeat ihmiset kyllä löytävät tänne, löytävät minut ja minä heidät.

Jos haluaa elämäänsä aitoutta, on ensin oltava itse aito. Jos haluaa rakkautta, on ensin rakastettava itse.

Kun saa sisimpänsä järjestykseen, ulkomaailma kyllä järjestyy sen mukaan. Siihen luotan.

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Kommentit (18)
  1. Iloinen paluu
    28.4.2019, 00:07

    Kiitos ihanista kirjoituksista 💜
    Löysin blogiisi reilu puolen vuoden tauon jälkeen toisen blogin kautta. Aiemmin seurasin sua instassa ja sen myötä luin välillä blogia myös, samaistuin usein siihen mitä kirjoitit ja miten elämää ja asioita käsittelit. Nyt erityisesti tämä ja riittämättömyydestä ja rakkaudesta kertova uudempi postaus ilahdutti. Poistin itse instan ja facebookin pidemmän harkinnan jälkeen ja se on ollut yks parhaista muutoksista viime vuosien muutosten keskellä. Nyt ilahdutti löytää toista kautta tänne. Kiitos kauniista ja aidosta blogista 😊

    1. Ihana kuulla! <3<3<3 Tuli tosi hyvä mieli tästä kommentistasi, koska olen ollut melkoisessa kriisissä tämän blogin kanssa ja miettinyt välillä, antaako tämä kenellekään enää mitään.

      Varmasti hyvä päätös poistua somesta, se varastaa helposti ihan liikaa aikaa ja luo pahimmillaan inhottavia paineita ainakin mulle itselleni. Rakastin ennen Instaa ja tallensin sinne kuvia päiväkirjamaisesti. Viime aikoina olen vähän kadottanut sen ilon. Nyt yritän löytää sen takaisin jakamalla aidompia kuvia. Katsotaan, mitä siitä tulee. 🙂

      Piilotin myös Facebookin fiidin ehkä pari kuukautta sitten, enkä ole kaivannut sitä yhtään!

  2. Kiitos kirjoituksesta! Tähän aiheeseen kannattaa säännöllisesti pysähtyä. 🙂

    1. Hei Kati, kiitos sinulle, kun kommentoit ja ihanaa pääsiäistä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *