Ihana, tylsä, aikuinen elämäni

Mietin tässä, että onko aikuisuus sitä, että alkaa tykätä vähän tylsistä asioista – tai oikeammin asioista, joita nuorempana piti tylsinä.

Normaali arkeni kulkee suunnilleen näin: herään, syön aamupalaa, käyn koirien kanssa aamulenkillä, pyöräilen töihin, teen kahdeksan tuntia töitä, pyöräilen kotiin, syön, menen koirien kanssa iltalenkille. Sitten kello on noin puoli kahdeksan ja fiiliksestä riippuen joogaan (aika harvoin, to be honest), kirjoitan tai katson jotain kivaa sarjaa (nyt olen ihastunut espanjalaisiin historiallisiin saippuoihin, suositus Sodan ajalle). Ennen nukkumaanmenoa luen kirjaa. Tällä hetkellä menossa on Jojo Moyesin Jos olisit tässä. Se on jatko-osa ihanalle Kerro minulle jotain hyvää -kirjalle (se kirja, joka palauttaa uskosi rakkauteen). Jatko-osa on sekin koukuttava, luen sitä liian myöhään ja herään aamulla vähän väsyneenä.

Vapaa-ajalla näen kavereita ja teen kaikkea hauskaa, mitä nyt milloinkin huvittaa. Syön ulkona, juon skumppaa, puhun kaikesta maan ja taivaan väliltä, kuuntelen musaa, pyöräilen pitkin poikin kaupunkia. Nyt viikonloppuna menen Altaalle uimaan, teen brunssia ystävän kanssa ja suunnittelen tulevaa.

 

Olen vähän väsynyt mutta myös onnellisempi ja tasapainoisempi kuin ikinä ennen. Vaikka rutiinit välillä puuduttavat, enkä tosiaankaan aina jaksaisi lähteä pitkälle lenkille (mutta lähden silti, koska niin aikuiset vastuuntuntoiset ihmiset tekevät), vaikka elämässä on kaikenlaisia pieniä ärsytyksenaiheita eikä se ole kovinkaan täydellistä, kaikki on sittenkin aika hyvin. Minä ihan rehellisesti pidän elämästäni todella paljon siitäkin huolimatta, että se ehkä kuulostaa vähän tylsältä. Se ei nimittäin ole.

Työpäivistäni yksikään ei ole toisensa kaltainen ja saan tehdä sitä, minkä osaan parhaiten ja mistä nautin enemmän kuin vielä mistään toisesta työstä aiemmin. Ystävät ympärilläni ovat ihan parhaita, niin kiinnostavia ja inspiroivia tyyppejä. Rakastan kävellä metsissä ja rakastan koiria ja kotia. Tykkään arjestani. Tykkään myös juoda skumppaa ja elämän kevyistä puolista.

 

Nuorempana elämäni oli hyvin toisenlaista, paperilla paljon jännittävämpää. Olin yhtenä viikkona Thaimaassa, toisena Nykissä. Vapaa-ajallanikin matkustin. Pääsin Bangkokiin suurin piirtein edestakaisen Turun junamatkan hinnalla. Se oli kivaa jonkin aikaa, olihan se nyt aika ihmeellistä, että minulle maksettiin siitä, että hengailin Hongkongissa.

Vielä vähän nuorempana valvoin jatkuvasti aamuun asti, join enemmän kuin nykyisin voisin kuvitellakaan, enkä koskaan tiennyt, mitä ilta toisi tullessaan.

Kun tarpeeksi kauan matkustin työkseni, Hongkongissa hengailu menetti hohtonsa. Se ei vain tuntunut enää miltään, mikään paikka ei tuntunut. Jos olet joskus seissyt maailman toisella puolella, kaukaisen paikan kamaralla ja ollut täysin turta, tiedät, miten kamala tunne se on. Miten mikään voi tuntua miltään, jos edes kuuman kostea yö ja suurkaupungin vilkkuvat valot eivät tunnu?

Arkeni tuntui tyhjältä, työni tuntui tyhjältä, elämäni tuntui tyhjältä.

Aamuun asti juhliminen jäi jo paljon aiemmin. Sekään ei oikein tuntunut miltään.

 

En ole suunnitellut tälle kesälle yhtään matkaa. Saattaa olla, että lähden jonnekin. Tai sitten en. Päätän fiiliksen mukaan. Se kalvava kaukokaipuu, joka tuntui ennen ihan fyysisenä kaihona, on kadonnut vuosia sitten. Tykkään kyllä matkustaa, mutten tarvitse sitä tunteakseni eläväni. En tarvitse myöskään niitä myöhäisiä huuruisia öitä (enkä todellakaan niitä aamuja). Kun valvoin Sideways-yönä jonnekin kolmen tienoille, heräsin seuraavana aamuna kahdeksalta ja olin hirveän väsynyt kaksi päivää. Tämän sain juotuani ehkä viisi lasia skumppaa seitsemän tunnin aikana.

Vaikka elämäni kuulosti ennen paljon nykyistä kiinnostavammalta, se oli oikeasti tylsempää ja tyhjempää. Minulle tapahtui ulkoisesti paljon, sisäisesti ei.

Alan vähitellen päästä yli ajatuksesta, että olen nykyisin vähän tylsä, että elän tylsää elämää. Koska oikeasti elän elämää, josta tykkään, eikä sydämessä kumise jatkuva kaipuu paeta lentokoneen tai alkoholin avulla jonnekin pois.   

Jos se on aikuisuutta, aikuisuus on aika kiva juttu.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentit

Alva-Lii (Ei varmistettu)

Tiedän niiiiin hyvin mitä tarkoitat :D Ikävuodet 14 (voi kyllä)-28 kuluivat paljolti juhlimisen parissa, festareilla, keikoilla, liftaten, kaveriporukalla milloin missäkin vanuen blackmetalkeikoilta karavaanarialueen juhannuksenviettoon. Nyt ikää 34 ja alkoholin käyttäminen ei ole vuosiin kiinnostanut, ei myöskään tuo muu.

Elämään kuuluu arki koiran kanssa, vuorotyö, ystävät, sukulaiset, lähipiirin pikkuisten leikkikahvikutsuilla istuskelu, hyvän ruoan kokkailu, luontoretket.. varmasti tosi tylsän kuuloista mutta itselleni merkityksellistä elämänsisältöä.

Haaveissa on oma puutarha, toinen koira, kanoja, luumupuita, pihatöitä :D Aina vaan pahemmaksi menee.

Anna Vihervaarasta

Aika samoissa mennään! :) Mulla on jo vuosia ollut haaveissa oma puutarha. :D

Skippy (Ei varmistettu)

Ihanaa! Elän ihan samanlaista elämää ja tässä ihan parin viime kuukauden aikana olen rakastunut tähän ”elämäntyyliin” täysin. Olen lopettanut kaiken suorittamisen ja pingottamisen ja hyväksynyt, että tällaista elämää mä haluan elää, vaikka muut ajattelisi siitä mitä!

Ikää 35v, 3 vuotta avoerosta, nyt oma asunto kivalla paikalla, hyvä mielekäs ja kehittävä työpaikka, oma koira. Herään, käytän koiran, 15 min työmatka, 8 h töissä, kotiin ja koiran kanssa ulos, syön, katson ohjelmia tai luen asioista, iltakävely koiran kanssa, iltatoimet ja entinen yövalvoja suht ajoissa nukkumaan. Pari krt viikossa tapaan ystäviä tai käyn leffassa tmv. Kesälomankin aion viettää nyt näin, kotona omassa rauhassa entisen paikasta paikkaan juoksemisen sijaan. Matkustamiseen olen myös kyllästynyt, matkustettuani viime vuosina lähes joka kk jonnekin ja suoritettuani sitäkin...

Anna Vihervaarasta

Kuulostaa aika lailla mun elämältä.:) 

Mä tosin tykkään kyllä matkustaa, mutta se pakko tehdä sitä, on kadonnut.

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Tämä kirjoitus meni suoraan sydämeen, jopa näin 25-vuotiaallekin. <3

Anna/Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Ihana postaus ja oodi "tylsälle" elämälle! Lopulta sitä on tyytyväinen ja onnellinen ihan perusasioista. Itse tosin en ole juurikaan matkustellut, joten muutama haave elämän varalle sen suhteen on. Mutta ne tulevat ajankohtaisiksi aikanaan. En koe, että jäisin jostain paitsi, kun en ole koko ajan suunnittelemassa jotakin jännittävää.

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Anna! <3 Matkustella ehtii milloin vain, jos alkaa tuntua siltä. Se onkin tärkeintä: elää niin kuin tuntuu hyvältä. 

Kide (Ei varmistettu) https://lusikkalaatikko.blogspot.fi

Ihana, viisas kirjoitus. Kirjoitit elämästä, jollaisesta itse haaveilen - ihan tavallisesta, vähän "tylsästä" (joka ei oikeasti ole tylsää) elämästä. Sairastuminen ja ehkä myös iän kertyminen on muuttanut haaveita, ennen ne olivat aika toisenlaisia.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Kide ja ihanaa juhannusta! <3

raijairina

Ihana teksti - just näin! On upeaa, jos oppii vanhemmiten arvostamaan niitä elämän pieniä itsestäänselviä juttuja ja elämään sellaista arkea, josta aidosti nauttii. <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos! <3 Ihanaa juhannusta!

Hannnna (Ei varmistettu)

Kolmikymppiseen tää uppos! Viisaita sanoja. Sanoitat tässä jotain jota en itse osannut näin ajatella. Eräs kaverini elää juuri tuota ”kaikkialla kokoajan enemmän villimpää sekoilua jee” -vaihetta vieläkin, ja olen jonkin aikaa miettinyt miksi se tuntuu musta niin vieraalta. Itse olen selvästi siirtynyt ihana tylsä elämä -vaiheeseen, jos näin saa sanoa :D

Anna Vihervaarasta

Haha, mä olen pitkään ollut sitä mieltä, että elämässä on erilaisia kausia.:) Mulla on nyt tällainen aika tyytyväinen kausi, mitä seuraavaksi tietää, who knows. Tuskin kuitenkaan mitään villiä bilekautta, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Kivaa juhannusta! 

Herra J
in medias res

Hei Anna,

No näinpä :) "Tylsässä" elämässä on todellakin puolensa. Koko aikuisikäni olen tavallaan elänyt niin. Nuorempana hiukan häpesin oman elämäni "tylsyyttä", koska en kokenut niitä stereotyyppisimpiä nuorten miesten ajanviettotapoja (baareissa ravaaminen naisten perässä, aamuun asti juhliminen, alkoholilla läträäminen jne.) omakseni.

"Kun valvoin Sideways-yönä jonnekin kolmen tienoille, heräsin seuraavana aamuna kahdeksalta ja olin hirveän väsynyt kaksi päivää. Tämän sain juotuani ehkä viisi lasia skumppaa seitsemän tunnin aikana."

Tämä on kyllä niin tuttua :D Olen menettänyt taitoni nukkua myöhään, eikä alkoholinkaan tarvitse olla asiassa mukana. Herään aina melko aikaisin, vaikka olisin valvonut pikkutunneille. Silloin seuraava päivä menee aina silmät ristissä... Örrhh...    

Anna Vihervaarasta

No niin on! Ja oikeasti se elämä ei edes ole lainkaan tylsää.:)

Mä olen kokeillut nuorempana ihan kunnolla tuon aamuun asti juhlimisen, etkä kyllä ole menettänyt mitään. 

Ihanaa juhannusta!

caritajoh (Ei varmistettu)

Voi vitsit! Ihan kuin mun elämä! Avoero muutama vuosi sitten, kaksi koiraa, ihana koti, arki yms. Tuntuu välillä kuin joutuisin joillekin selittelemään elämääni, että oikeasti rakastan elää juuri näin! Ihan huippu kirjoitus! Enää en sorru selittelemään kenellekään vaan nautin jatkossakin. Hyvää ihanaa kesää!!

Anna Vihervaarasta

Ihan samoissa mennään! Ei selitellä, vaan nautitaan. <3

Ihanaa kesää!

^Nanna (Ei varmistettu)

Kuinka hyvin tiedänkään mistä kirjoitat! Vielä pari vuotta sitten elin jännittävää sinkkuaikaa: oli varaa matkustella ja istua viinilasin ääressä myöhään yöhön, bailata pikkutunneille ja haaveilla unelmien miehestä. Oli minulla sentään koira, kiva koti ja säännöllinen työ, jotka tuolloin toivat rutiineineen turvallisuutta arkeen. Nyt olen 30, saanut elämältä lyhyessä ajassa kaiken: unelmieni miehen, pienen poikavauvan ja tylsänhauskan arjen. Enkä kaipaa tällä hetkellä mitään muuta. :)

Anna Vihervaarasta

Niin se elämä muuttuu.:) 

Ihanaa juhannusta!

Ines Says

Tämä!! <3

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.