Iloa ja kyyneleitä, inspiraatiota ja yksinäisyyttä

Tänään on Yrittäjän päivä, ja olen ollut yrittäjä 11 kuukautta. Melkoiset kuukaudet. Tunteeni eivät varmaan koskaan ole heitelleet yhtä paljon kuin tämän vuoden aikana.

Kun 11 kuukautta sitten heittäydyin yrittäjyyteen, olin sanalla sanoen kauhuissani. Kuka hullu jättää loistavan palkkatyön ja hyppää epävarmuuteen? Näköjään minä.

En myöskään nähnyt muita vaihtoehtoja. Olin harkinnut asiaa kauan ja tiesin, että tätä on pakko kokeilla, tai kadun mummona. Pidän sitä yhtenä elämänohjeenani: tee asiat, joiden tekemättä jättämistä pelkäät katuvasi vanhana. En suostu antamaan pelolle periksi.

Niinpä hyppäsin. Ja se kantoi. Yritykseni elättää minut.

Yrittäminen on myös vahvistanut uskoani siihen, että aina on jotain tulossa. Sillä vaikka hetken aikaa kalenteri ja meili ammottaisivat tyhjyyttään, seuraavalla viikolla ne ovatkin tukossa.

Olen huomannut, että niin yrittäjyys kuin elämäkin kulkevat sykleissä. Välillä on hiljaisempaa, sitten tapahtuu – yleensä kaikki kerralla.

Rankinta yrittäjyydessä ei ehkä olekaan ollut epävarmuus, vaikka ei sekään helppoa ole. Vaikeinta on minulle ollut yksinäisyys: kaikki on omilla harteilla, ja usein päivät viettää kotona, varsinkin kiireisinä aikoina. En ole tätä ennen samalla tavoin kokenut yksinäisyyttä ja mihinkään kuulumattomuuden tunnetta. Kun on yksinyrittäjä, kukaan ei odota sinua joka aamu yhdeksältä missään. Se on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa.

Näiden 11 kuukauden aikana olen myös ollut innostuneempi työstäni kuin ainakaan viiteen vuoteen. Tunnen samoin kuin aloittaessani toimittajan työt: olen inspiroitunut, motivoitunut, teen hurjasti töitä ja venyn ja jaksan. Se on ihanaa! Vaikka olen ajoittain tehnyt liikaa töitä ja kamppailen vähän työn ja vapaa-ajan yhteensulautumisen kanssa, rakastan silti työtäni jälleen. Teen sitä sydämelläni, olen enemmän elossa.

Yrittäjänä on vapaa, paitsi itseltään. Tämä elämäntapa vaatii paljon itsekuria ja paljon työtä.

11 kuukautta sitten kuvittelin, että elän yrittäjänä rentoa elämää, juon aamukahvia rauhassa, kirjoitan näteissä kahviloissa ja käyn paljon hauskoissa tilaisuuksissa. Katin kontit. Yrittäjänä teen oikeasti niska limassa töitä, useimmiten kotona, koska se on tehokkainta. Olen tehnyt töitä vatsataudissa ja hirveässä flunssassa, vaikka palkkatyöläisenä olisin samassa tilassa todellakin jäänyt peiton alle sairastamaan. Yrittäjänä olen myös joutunut muistuttamaan itseäni, että välillä pitää ehtiä elää.

Toisaalta olen myös elänyt, nähnyt kavereita keskellä päivää, pitänyt extempore-vapaapäiviä ja ennen kaikkea tuntenut kulkevani omaa polkuani kaikkine mutkineen ja mäkineen. Olen seurannut sydäntäni ja ollut ylpeä siitä.

En sanoisi, että yrittäjyys on helppoa.

Mutta en vaihtaisi sitä pois.

Ainakin tämä on jo tähän asti ollut hurjan hieno matka. Ja siitähän elämässä muutenkin on kyse,

matkasta. 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (1)
  1. Niinpä hyppäsin. Ja se kantoi. Yritykseni elättää minut

    Mä olen ollut yrittäjä kuukauden, ja mäkin jätin taakseni hyvän, hyväpalkkaisen, vakituisen työpaikan. Kaikkein eniten toivon, että vuoden päästä voisin sanoa samaa kuin sinä nyt, eli että kannatti, kantaa ja elättää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *