Joskus tarvitaan vain hetki tyhjää

Viime perjantaina istuin tunteja sohvalla läppäri sylissä ja yritin kirjoittaa yhtä juttua. Kiva ja kiinnostava juttu, mutta aivot eivät suostuneet yhteistyöhön. Joskus käy niin, tiedätte varmaan. Kun olin koko viikon ajatellut, perjantai-iltana kaikki luovuuteni oli käytetty. 

Koska kirjoitan työkseni, minun on pystyttävä kirjoittamaan myös silloin, kun ei siltä tunnu. Jos suinkin mahdollista, yritän kuitenkin välttää väkisin kirjoittamista. Nyt se ei ollut mahdollista, sillä deadline oli maanantaina ja tunsin vahvasti, että viikonloppuna olisi suotavaa tehdä jotain ihan muuta kuin töitä.

Kun työskentelee unelma-ammatissaan ja vielä tuoreena yrittäjänä, on helppo haalia kalenteri täyteen tekemistä. Vähän niin oli käynyt viime viikolla.  No, kaikesta selvittiin, mutta perjantaina aivoni olivat tosiaan siltä viikolta melkoisen käytetyt.

Kun sitten vihdoin sain viimeisen jutun valmiiksi ja suljin koneen, päätin, etten kirjoita lauantaina sanaakaan. Olisi niin helppoa venyttää töitä viikonlopullekin. Vaan olen kaukaa viisas, ja yritän pyhittää viikonloput vapaa-ajalle. 

Liian moni ihminen väsyy nykyisessä työelämässä, myös niissä unelma-ammateissa. Se ei ole ihme, jos tekee töitä vuorokaudet ja viikot ympäri. Ihminen vain yksinkertaisesti tarvitsee lepoa. Luovuus tarvitsee tyhjää tilaa. Aivot haluavat välillä tylsistyä.

Lauantai koitti. En avannut konetta. Kävin ystävän kanssa metsälenkillä ja illalla join vähän viiniä Harju 8:ssa (ihana paikka, ravintola ja kukkakauppa yhdessä). Lopun aikaa tylsistyin. 

Olen siitä ristiriitainen, että kaipaan usein omaa aikaa, mutta sen saatuani saatan tuntea itseni vähän yksinäiseksi. Normaalisti sellaisessa tilanteessa kirjoittaisin blogia, mutta nyt olin kieltänyt sen itseltäni. Kuuntelin äänikirjaa, selailin sisustusopusta, järjestelin kotia. Viikon stressi tuntui kaukaiselta, maailma pysähtyneeltä.

Sunnuntaina heräsin täynnä virtaa. Kävin freelancekaverin kanssa lounaalla Gastro Cafe Kalliossa (kiva paikka tämäkin, jättileipiä) ja sain jakaa pulmiani ja ajatuksiani jollekin, joka ymmärtää täysin, mistä tässä freelancetoimittajuudessa on kyse ja mitä kaikenlaista kommervenkkiä siihen liittyy - ja mitä kaikkea kivaa. Olin täynnä virtaa, joogasin ja kävin parilla lenkillä. Sitten kirjoitin, ja se sujui kuin tanssi. Sitä tanssia kaipasin perjantaina, mutta musiikki oli vaiennut, eikä kukaan vienyt lattialle. 

Väkisin ei kannattaisi yrittää. Ei kirjoittamista, ei mitään muutakaan tässä elämässä. Joskus ei tarvita mitään muuta kuin seuraava päivä, ja kaikki loksahtaakin. 

Yritän muistaa tämän seuraavan kerran, kun kirjoitusjumi (tai jokin muu jumi) iskee. Joskus tarvitaan vain hetki tyhjää.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.