Joulufiiliksestä, hyvistä neuvoista ja haavoittuvaisuudesta

Sia laulaa lumimiehestä, pöydällä palaa kynttilä, ikkunassa loistaa tähti. Hyasintti tuoksuu ja koirat nukkuvat, alkaa tuntua vähän joululta.

Tähän asti ei ole tuntunut, en ole ostanut yhtään lahjaa enkä syönyt ainuttakaan piparia, glögiä sentään. Joulukuu on hurahtanut käsistä käsittämättömän nopeasti. No, vielä on viikko aikaa tunnelmoida, meinaan aloittaa tänään.

Muuten olen lukenut jännäreitä, katsonut Outlanderia ja Veitset esiin -leffan (suositus!), kävellyt pimeissä metsissä otsalampun valossa ja treenannut lihakseni niin kipeiksi, etten pariin päivään pystynyt kunnolla kävelemään. Siitä tulee haavoittuvainen olo, kun huomaa, miten helposti jokin voi mennä rikki.

Toisaalta mikään ei koskaan ole varmaa. Sitä täällä ehkä myös opetetaan. Elämään tässä ja jättämään turhat murheet väliin, kun ei mikään ole kiveen hakattua kuitenkaan, mitä vain voi tapahtua, myös mitä vain hyvää.

Koska mistään ei ole takeita, tuntuu myös järkevältä tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Isoissa ja pienissä asioissa. Kun pysähtyy miettimään, mitä todella tahtoo, moni pulma voi ratketa itsestään.

Kuuntelin yhtä podcastia, jossa Elizabeth Gilbert puhuu siitä, miten elämässä menestyy. Is this illuminating me, kysyy Gilbert ja sitä sietääkin kysyä. Saako se, mitä teet tai miten elät silmäsi loistamaan? Tätä aion kysellä itseltäni seuraavan kerran, kun mietityttää.

Nyt kohti metsää, salia ja jouluostoksia. Ihanaa viikonloppua, murmelit!

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Kettulusikka
    16.12.2019, 01:02

    Onpa tosi kivasti sanottu tuo ”is this illuminating me?”, koska sittenhän sitä oikeesti tekis asioita jotka on kivoja. Tai jotka johtaa siihen että on kivaa ja silmät loistaa. Ei kenenkään silmät varmaan siitä loista, että maksaa laskuja (paitsi ehkä just niitä viimeisiä eriä jostain lainoista ja silleen, mutta yleensä), mutta silmät loistaa siitä kun on turvallinen olo ja tietää saavuttavansa sillä jotakin että maksaa laskut ja tekee terveellisen ruuan. Sitten on vähemmän stressattavaa, ja voi keskittyä täysillä niihin asioihin jotka innostaa eniten.

    Alanpa myös kysyä tätä itseltäni kun mietin haluanko ja jaksanko ja kannattaako mun oikeesti. Aika usein tätä jo tavallaan kysynkin, kun en tee asioita jotka yhtään epäilyttää. (Tässä taas disclaimer, että syön ruokaa, maksan laskut ja käyn töissä vaikkei aina huvittais.)

  2. Tunnelmallinen kirjoitus. <3 Kiitos, kun taas muistutit, että kannattaa tehdä sitä, mistä nauttii ja mikä tuntuu omalta. Näin se on. Mukavaa viikonloppua! Salimaininnastasi inspiroituneena lähden itsekin illemmalla ensilumenladulle hiihtämään ja sit saunaan. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *