Kiinnitetty postaus

Kasvissyöjä ja vegaani: Saathan ravinnostasi kaiken tarpeellisen? Kuuntele myös podcast!

Kaupallinen yhteistyö: Vida

Olen ollut kasvissyöjä yhteensä sellaiset parikymmentä vuotta, ja näihin vuosiin on mahtunut monia erilaisia kausia.

Ensimmäisen kerran hylkäsin lihansyönnin yläasteella. Elettiin 1990-luvun puoliväliä, ja kasvisruoka oli kaukana nykyisestä. Espoolaisella yläasteella ei oltu vissiin kuultukaan kasviproteiineista, vaan kasvisruoka oli useimmiten pelkkiä kasviksia kastikkeella.

Jatkoin valitsemallani tiellä kuitenkin sinnikkäästi läpi lukionkin. Olin tullut tulokseen, etten halua syödä eläimiä, joten en syönyt.

Opiskeluaikoina kasvissyönnilleni tapahtui jotain. En ihan muista, että mitä tai miksi, mutta joka tapauksessa söin pari vuotta lihaa. Sitten jätin punaisen lihan, mutta pidin vielä kanan lautasellani. Olin vähän päälle parikymppinen, kun kävin ystäväni kanssa leffassa. Siinä katkaistiin kanalta kaula, ja tuo kana jatkoi juoksemista. Ihmiset nauroivat. Minusta se oli hirveää. Sen jälkeen en syönyt enää kanaakaan.

Minulla on ollut vegaanikausia, mutta ne eivät ole koskaan kestäneet kovin kauan. Osin syynä on ollut mukavuudenhaluni, osin vointini. Olen kokenut, että vegaaninen ruoka ei oikein riitä pitämään minua energisenä. En tietenkään ajattele, ettei vegaaniruoalla voisi voida hyvin, vaan olen yksinkertaisesti liian huoleton ja laiska vegaaniksi: en jaksa kauheasti miettiä syömisiäni ja eri ravintoaineita, vaan yritän syödä perusterveellisesti maalaisjärkeä käyttäen.

Se ei kuitenkaan aina riitä, mistä päästäänkin itse aiheeseen, eli siihen, mitkä ovat olleet omalla kohdallani kasvis- tai vegaaniruokavaliossa kompastuskiviä.

Minulla todettiin aika paha raudanpuute vuoden 2019 kesällä. Varastorautani oli aivan lopussa. Sitä ennen olin ollut hieman huolissani itsestäni: lenkillä tuntui, ettei jalka nouse, joogatunti uuvutti, hengästyin helposti. Oikeasti kuitenkin huolestuin vasta, kun mielialani painui tuona kesänä pohjamutiin.

Olin alakuloinen, viikkoja, kuukausia. Ja se ei ole minulle millään tavalla tyypillistä. Minulle on normaalia stressaantua, menettää yöuneni ja ahdistua. Ei olla surkeana. Toki olen välillä allapäin, mutta en pitkään. Se herätti ja sai minut menemään verikokeisiin. Tiesin, että jotain on hullusti ja että joko selitys löytyy kehostani tai sitten olen masentumassa.

No, raudanpuute se sitten oli, ja kun se korjattiin, palasin taas normaaliksi itsekseni. Tämä raudanpuute-episodi kuitenkin herätti minua aika paljon ja sai ymmärtämään, että on todella tärkeää varmistaa, että saa ruokavaliostaan kaiken tarpeellisen.

Ennen raudanpuutetta olin tosiaan aika rento syömisteni suhteen. Olen se tyyppi, joka eläisi ihan onnellisena avokadoleivillä ja tomaattipastalla, proteiinista viis. En oikeastaan ole koskaan kauheasti tykännyt proteiinista (juu, epäsuosittu mielipide nykyisin), ja siksi se on ollut helppo unohtaa.

Olen aina ollut melko hoikka ja olen aina syönyt isoja annoksia ja usein. Siitä huolimatta minua on vaivannut jatkuva nälkä. Vasta ihan parina viime vuonna olen tajunnut, mistä se on johtunut. Ei mikään uutinen varmaan kovinkaan monelle, mutta: proteiini pitää nälkää. Ja minä en ole ollut kovinkaan kiinnostunut proteiinista. Kun sitten vihdoin taivuin ja lisäsin sitä ruokavaliooni joka aterialle, mitä tapahtui? Se kalvava nälkä katosi.

Proteiini on vain yksi esimerkki siitä, mikä ihmisen ruokavaliossa voi olla pielessä. Protskun, hiilareiden ja rasvojen lisäksi (joiden saanti on aika helppo varmistaa), tarvitsemme myös paljon erilaisia vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita. Monella on niistä pulaa, oli sitten kasvissyöjä tai ei.

On kuitenkin pari vitamiinia, joista erityisesti kasvissyöjän kannattaa tuon raudan lisäksi olla erityisen tarkkana. Ne ovat B12 ja D.

B12-vitamiinia saa ainoastaan eläinkunnan tuotteista. Sitä on toki lisättynä moniin kasvisvalmisteisiin, kuten vaikka kaurajuomiin. Mutta luonnostaan sitä ei kasvikunnan tuotteissa ole. Siksi jokaisen vegaanin pitää varmistaa, että saa sitä tarpeellisen määrän. Jos sitä uupuu ravinnosta pitkään, se voi nimittäin johtaa megaloplastiseen anemiaan ja hermosto-oireisiin. B12 on siis välttämätön ihmiselle.

D-vitamiinilisää suositellaan ihan yleisesti suomalaisille talvisaikaan. Aurinkoisena vuodenaikana sen päälähde on auringonvalo, mutta sitähän ei paljon Suomen talvessa näy. Lisäksi hyviä D-vitamiininlähteitä ovat esimerkiksi kala ja vitaminoidut tuotteet. Jos ei syö näitä, D-vitamiinista voi tulla helposti pulaa. D-vitamiininpuutos taas heikentää vastustuskykyä ja altistaa osteoporoosille. Lisäksi se on liitetty moniin muihin sairauksiin, kuten masennukseen.

Itse en ole aikoihin ollut vegaani, mutta syön hyvin kasvispainotteisesti. Ehkä noin 90 prosenttia ruokavaliostani on siis kasvikunnan tuotteita, mutta lisäksi syön kalaa, jonkin verran kananmunia ja silloin tällöin juustoa. Jotta saisin ruokavaliostani varmasti kaiken tarpeellisen, otan monivitamiinia, rautaa ja D-vitamiinia purkista. Lisäksi käytän välillä B12-vitamiinia varmuuden vuoksi.

Vida Kuulas Monivitamiini Panmol on minun tilanteeseeni tosi näppärä tuote, sillä saan siitä rautaa lukuun ottamatta kaikki nämä vitamiinit. Lisäksi se on kasviperäinen, ja sen D-vitamiinikin saadaan kvinoasta.

Lisäplussaa siitä, että Vida Kuulas -tuotteet on pakattu ekologiseen pakkaukseen. Vida Kuulas tahtoo taistella merten muoviongelmaa vastaan, ja tästä syystä pakkausmateriaaliksi valikoitui Sulapac® -materiaali, joka koostuu puusta ja kasvipohjaisista sidosaineista. Kaiken lisäksi pakkaus vielä näyttääkin hyvältä!

Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kuuntele alta uusi Lily Talks -jakso. Haastattelin siihen aiheesta fytonomia ja ravintoasiantuntijaa Timo Kososta Vida Kuulas -ravintolisiä valmistavalta Leader Foodsilta. Hän on pitkän linjan ravitsemus- ja ravintolisäexpertti, joka kertoo tässä podcastissa aiheesta syvällisemmin. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *